Lunta ja ulkoilijoita metsässä

 Suosi tässä nyt mäntyä. Lauma neljällä sorkalla liikkuvia vegaaneita on ainakin suosinut.

Raidankeuhkojäkälä oikeaoppisesti
raidan rungolla. Minne tästä, kun
raidasta aika jättää?

Ollut aika lämmintä ja lumet ovat selvästi ohentuneet. Metsään mennessä siitä ohenemisesta ei osaa olla ihan yhtä vakuuttunut. Pihassa taas on paksuuntunut sohjo. Kuivurin alakerrassa sulamismärkyys on tavoitellut papusäkkien pohjia. Saivat evakuointimääräyksen, jota kiltisti etukuormaajan koukussa noudattivat. Meneillään olevaa hiihtolomaa on siis vietetty hiihtorajoitteisesti. Lumi on ollut sen verran märkää, että voiteluohjeita olisi kai pitänyt kysyä vesihiihtäjiltä. 

Metsälumen syvyyttä on käynyt testaamassa lähinnä isäntä. Käy kuulemma kuntoilusta. Metsässä on katseltu reittejä tuleville hakkuille ja merkkailtu jätettäviä tai poistettavia puita. Vähän turhan paljon on ollut hirven ja peuran jälkiä. Kuusen tyvilahon, kuivempien kesien ja tuulisempien säiden vuoksi pitäisi suosia mäntyä ja lehtipuita metsänuudistuksessa, mutta suosiolle kävelee  neljällä sorkalla melkoisia rajoitteita. 

Lehtipuita suositellaan myös luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Isännän nyt talsiman palstan yksi asukki on  silmällä pidettäväksi luokiteltu raidankeuhkojäkälä. Se majailee oppikirjojen mukaisesti vanhan raidan kyljillä. Raita on jo nähnyt toiseksi ja kolmanneksikin parhaat päivänsä, joten jäkälälle olisi ajankohtaista katsella uutta kotia "jälkikasvulleen". Niitä uusia koteja vain on hiukan huonosti tulossa. Lehtipuun taimet ovat alueella voineet sanoa hyvästit tulevaisuudelle esim. kookkaana raitana, sillä ne on lumirajasta käyty turpaleikkurilla järjestään parturoimassa. Viitisenkymmentä vuotta sitten hirviä talvehti maassa noin neljännes nykyisestä ja valkohäntäpeuroja oli pieni murto-osa tämän päivän määrästä. Näkyyhän se sitten muuallakin kuin pakastimissa. 

Tässä valaistuksessa ja ympäristössä voi olla linssin läpi hankala nähdä puut metsältä, mutta ura moitteettomana runkona on vähintäänkin viivästynyt.

Kuusettuu tämäkin, jos valtionkarjan laiduntaminen vain jatkuu.

Merkkioperaatio

Vähän huonosti kuvia mistään maataloustöistä -  varsinkaan mitään kivan värisiä. Hallissa tulee häärättyä, mutta siellä on valon suhteen hankalaa. Tähän aikaan vuodesta koitetaan tehdä pois toimistotöitä, mutta ei hieman sekajärjestelmällinen toimistokaan ehkä kaikkein kuvauksellisin kohde ole. Emäntä oli eilen Lahden rekossa vakaana aikomuksena ottaa sieltä kuva. Vakaa aikomus kuitenkin jostain syytä unohtui, kuten edellisellä viikolla Helsingin reissulla. Toimistotöiden lisäksi emäntä on saanut valmiiksi uudet vanttuut. Luokiteltavissa kai keittiötyöksi, koska puikkojen heiluvat pääasiassa keittiön keinutuolin mattoa kuluttaen.

Lupaavasti alkanut joululoma keskeytyi viime

Korvassa kellertää ihan pränikkä korvamerkki.
Naaman pesu ei kuulu sonnien päivärutiineihin.
Härät toimivat juuri päinvastoin; niillä naaman
likaaminen ei kuulu päivärutiineihin.

viikolla, aivan kuten edellisessä numerossa arvioitiin. ReKo-kuorma saatiin jaeltua Helsingin nurkkiin ja tällä viikolla oli Lahden ja Hollolan vuoro. Seuraava sonnikin saatiin korvamerkkiharjoitusten jälkeen matkaan, eli jatkoa on luvassa. 

Vuorossa oli meille vasikkana muuttanut ja kolme kesää siitossonnina  palvellut Sauli. Kausi päättyi vähän aikaisemmin kuin kaimalla. Sauli oli pahaksi onnekseen pudottanut molemmat korvamerkkinsä, toinen oli jättänyt korvanreunaan halkeamankin. Tässä kunnossa ei vuosikausiin ole ollut teurastamolle asiaa, vaikka eläimen henkilöllisyydestä ei sinänsä olisi minkäänlaista epäselvyyttä. 

Teurastamolle eläin kuitenkin piti saada, sillä isossa sonnissa on vähän liikaa syötävää omalle väelle, vaikkei peuroja ja rusakoita olisikaan pakastimen täytteenä. Ei auttanut muu kuin keinolla tai toisella saada ainakin yhdet merkit pojan korvaan.  Keino oli kyllä tiedossa; korvamerkkipihdit. Esim. paalinarulla ripustaminen korvan ympärille ei kelpaa.  Ison sonnin merkkioperaatioihin ei onneksi ole kovin usein jouduttu. 

Kerran merkki on saatu yllätystekniikalla ruokailemassa olleen eläimen korvan pudonneelta merkiltä jääneeseen reikään. Siitossonni oli sekin kaveri. Eikä sen jälkeen ainakaan vuoteen luottanut meihin. 

Sauli oli onneksi varsin säyseä kaveri. Ei ole tapana panikoida, eikä panikoinut nytkään käsittelyparressa. Sulkumekanismi soveltuu paremmin lehmille - niillä on niskassa kapea kohta. Säätövara riitti onneksi parilla kuormaliinalla varmistettuna myös kyyttösonnille. Enää ei tarvinnut jännittää kuin sitä, miten korvamerkkipihdin piikkiosa menee korvasta läpi - vanhaa reikää ei enää ollut. Varapiikkejä oli kolme kappaletta, mutta onneksi niitä ei tällä kertaa tarvittu.