Tähdet puuttuvat

Soikio perehtyy ulkoilun lomassa palokärjen työn tuloksiin. Äärimmäisenä oikealla Söpön maha. Kumpikaan ei tiedä, että heidän sukulaistensa syntymätunnuksien perästä puuttuu tärkeällä lomakkeella ratkaiseva tähti. Ja asiasta varmaan viisveisaisivat, vaikka se heille kerrottaisiinkin.

Piti tehdä paperitöitä tänään - siis bittitöitä. Siis sen jälkeen, kun oli ensin käynyt hiihtämässä. Tärkeysjärjestystä tai jotain. Hiihto sujui ilman teknisiä tai byrokraattisia ongelmia ja aurinko paistoi. Bittioperaatio sen sijaan keskeytyi. Veroilmoituksesta ei nyt ollut kyse, vaikka ajankohta bitti/paperipuolella saattaisi siihenkin viitata. Se on siis jo jätetty. Veroilmoituksen kaltaisen selkeän dokumentin sijasta pitäisi saada tehtyä aikaisemmista kausista uudistettu hakemus sopimuksesta alkuperäisrotueläinten kasvattamisesta vuonna 2023. Edellisestä - viisivuotisesta - sopimuskaudesta on edistytty sen verran, että hakemuksen liitteineen voi nykyisenä digiaikana täyttää sähköisesti. Edellisessä kirjailtiin tarkasti lomakkeeseen oikeita lehmän numeroita ja kopioitiin paperisia kantakirjatodistuksia muistaakseni parina kappaleena. Näistä kopioista toiset ely-keskus myöhemmin palautti sopivien leimojen ja diaarinumeroiden kera. 

Tukihaut tehdään nykyään siis sähköisesti järjestelmässä, jonka ylläpitoon ja parantamiseen aina silloin tällöin palkataan lisää väkeä, kun järjestelmää "yksinkertaistetaan". Esim. taannoisesta "maatalouden kriisipaketista"  osa oli suunnattu juuri tähän. Tässä "Vipu-palvelussakin" tuntuu tulevan joskus vastaan hiukan samaa kuin apoteissa ja sarastioissa sun muissa alan kuuluisuuksissa;  järjestelmän laatijat eivät ole tulleet ajatelleeksi kaikkea etukäteen. 

Aikaisemmin alkuperäisrotutukea nauttivan naudan piti saada rotupuhtaita jälkeläisiä sopimuskauden aikana. Niistä syntymisistä piti sitten muistaa täytellä lomakkeita kauden päätteeksi. Uudistuneessa järjestelmässä hakemukseen  voi merkitä eläimiä, jotka kahden edellisen vuoden aikana ovat saaneet rotupuhtaita jälkeläisiä. Miten nämä tapahtuneet poikimiset todennetaan hakemuksella, on siis ilmeisesti jäänyt suunnittelematta ajoissa. Tosin sopimuksen muotokin varmistui aika viime tingassa. Sopimuskausi siis alkoi tammikuun alusta ja nämä lehmät tai sonnit tukeen oikeutetuiksi tekevät vasikat ovat syntyneet vuosi pari aikaisemmin. Poikimisiin liittyvät astutukset ja siemennykset ovat tapahtuneet vielä siitä yhdeksän kuukautta taakse päin. Jälkeläisten kelvollisuuden pitäisi siksi ilmetä lehmien nykyisiltä kantakirjatodistuksilta, kun silloin pari vuotta sitten ei ehkä tullut arvattua millaisia  muistiinpanoja järjestelmä joskus vaatii. 

Riljoonan S-kantakirjanumero näkyy ja vasikoiden isien S-kantakirjanumerot näkyvät, mutta tähdet puuttuvat. Ely-keskukselle ilmeisesti vain tähdet kertovat.

Kantakirjaanhan ne poikimiset on listattu. Puhdasrotuisuudesta ei kuitenkaan ole ollut ennen erillistä merkintää.  Kantakirjasta kuitenkin ilmenee, että emo on S-kantakirjassa (S niin kuin suomenkarja), ja vasikan isänkin kohdalla on ässä kantakirjanumerossa. Ne eivät sellaisenaan ilmeisesti riittäneet. S on tietysti kaikkien ilmansuuntien suomenkarjoilla ja mahdollinen "väli-ilmansuuntaisen" vasikan paljastaminen tietysti vaatisi perehtymistä numeroiden taustaan sonnien osalta. Ruokavirasto on ilmeisesti joskus sitoumuskauden alkamisen jälkeen tilannut kantakirjoihin tähden (*) puhdasrotuisten vasikoiden merkiksi. Tähtien piti ilmestyä papereihin tammikuun puolen välin jälkeen. Tänään en kuitenkaan yhtään tähteä kyseisistä dokumenteista löytänyt. On sitä tietysti itsekin tullut tilailtua joskus jotain vähän myöhässä.

Eikä sitten hukata papereita. Tekstileike Ruokaviraston ohjeesta.

Ei mitään hätää kuitenkaan. Kun luki aiheeseen liittyvää Ruokaviraston ohjetta riittävän monta näyttöä alaspäin - siis lampaiden, hevosten ja kanojen ohi - löytyi lisäohje. Siinä kerrottiin, että jos tähdet sattuvat puuttumaan, voi hakemuksen silti tehdä ja merkitä lisätietoihin, että tähdet puuttuvat.  Sen lisäksi pitää tietenkin lähettää ne tähdelliset  kantakirjatodistukset perästä ely-keskukseen, kun ne tähdet joskus aikanaan sinne ilmestyvät. Ei periaatteessa ongelma, kunhan ei sitten unohda lähestyä ely-keskusta tällä kyseisellä sähköpostinivaskalla. 

On tässä muutakin ollut kuin bittien ja lehmän numeroiden järjestelyä. Tässä viritellään hiukan talon kalustoa parempaa kameraa lehmävasikoiden ikuistamiseksi. Etumaisena Ua, joka on porukan johtava linssilude.

Helmikuussa hiihtämässä

Hurjaa hommaa tämä vasikan kesyttäminen. Vähän toisenlaisessa sirkuksessa kasvanut lapsityövoima varmaan kesyttäisi leijonan pentuja. Täällä voi onneksi operoida näitten kasvissyöjien kanssa.

Toistaiseksi vielä näin päin. Isäntä
käytti moottorisahaa ja lapsukainen
oli kevyemmässä hommassa
kuormaajan puikoissa.

Tänä vuonna helmikuussa on vähän valkohankiakin. Joku vuosi sitten ne olivat aika kortilla. Sen kunniaksi emäntä kävi aamulla suksimassa. Ensin metsäladulla ja sitten laduttomassa metsässä. Vaikka pelloilla monin paikoin sänget näkyvät, metsässä oli lunta sen verran, että ylämäessä rikkoutuneesta sommasta oli ilmeistä haittaa. Tai eihän siitä mitään haittaa ollut. Liikeradat vain monipuolistuivat, kun sauva välillä upposikin puoliväliä myöten hankeen. Huvin vuoksi ja urheilun kannaltahan sitä nykyään enimmäkseen hiihdetään. Muinaisella 1980-luvulla hiihdettiin myös paikasta toiseen - esimerkiksi kotoa kouluun - pääsemiseksi.

Isäntä oli lapsityövoiman kanssa lähtenyt keräilemään kaksilatvaisia/vänkyröitä/muuten vaan epätäydellisiä koivuja isännän ja emännän aikoinaan yhdessä istuttamasta koivikosta. Tästä voi päätellä, että koivikko ei ole kovin vanha, koska isäntä ja emäntä ovat niin nuoria ja hopeahäihinkin on vielä aikaa. Emännän ladulta poikkeaminen oli juuri tämän työmaan innoittama. Olihan se kiva nähdä isäntä ja pienokainen kesken hiihtelyn. Nuoremman lapsityövoiman - jos olisi ollut mukana hiihtämässä - mielestä olisi varmaan ollut kiva nähdä Fiiatti ja metsäkärry noin kesken reissun. Emäntä oli kuitenkin yksin liikenteessä eikä ollut vielä kovin kerennyt ikävöitymään, joten työmaavisiitti jäi muutaman kuvan ottamiseen. Pitempään katsellessa olisi tullut vilukin ja monot ilman suksia ovat aika onnettomat hangessa kulkemiseen. Kuvien ottamisen jälkeen tuli siis huvin vuoksi ja urheilun kannalta käännyttyä takaisin. Loppumatka oli tehokasta reitittää postilaatikon ohi ja poimia sieltä päivän lehti seuraksi kotona odottavaan keinutuoliin. Tässä viimeisessä vaiheessa huvi painottui huomattavasti urheilua enemmän.

Koivuja kyytiin. Taustalla häämöttää valtatie 12.