Kauden viimeiset puimurikuvat

Kätevä keksintö tuo leikkuupöytä, jonka korkeutta saa säädettyä. Huonoimmissa kohdissa härkäpapupellolla kasvusto oli hädin tuskin polveen. Tai siis niissä huonoissa kohdissa oli sitten huonosti varjostava kasvusto vielä antanut lisää mahdollisuuksia ohdakkeelle, joka kyllä mitassa ohitti poloiset pavut. Hampun standardit ovat vähän toiset ja sille kertyi kuivanakin vuonna mittaa kutakuinkin normaalisti.

Emäntä Knehtilän markkinoilla. Lauantain kosteassa säässä
vihanneksilla ei ollut nahistumisvaaraa, mutta sunnuntaina
paisteli aurinko. Juureskorit onneksi tyhjenivät sen verran
mukavasti, että päivää paistatelleet kasvikset saadaan pääosin
itse syötyä eikä auton pakkaaminen kotiin lähtiessä
ollut niin kauhean paha homma.

Puimurin osalta kausi tuli meillä taputeltua. Alku oli poukkimista, mutta päätös menee tiukasti aakkosjärjestyksen mukaan eli päätöslajina Ö niin kuin öljyhamppu. Hamputkin ovat siis nyt laarissa. Naapuri tosin jatkoi samalla puimurilla vielä papupellolleen, eli oikeastaan tässä pääsi puhumaan vain talonväen eikä puimurin puolesta. 

Härkäpavun ja hampun puinnin väliin osuivat sopivasti Knehtilän sadonkorjuumarkkinat. Tai tarkemmin ajatellen pavun ja hampun puinnit osuivat sopivasti markkinoiden molemmin puolin. 

Perjantaina korjasimme vihannessatoa markkinoita varten ja lauantaiaamuna ne saatiin vielä mahtumaan autoon pakastimien, telttakatoksen ym. tilpehöörien kanssa. Emäntä esitti isännälle, että käytettävissä olleella lihavarastolla sortit pysyisivät järjestyksessä yhden ison pakastimen taktiikalla. Isäntä olisi varmuuden vuoksi ottanut ison ja keskikokoisen, mistä emäntä ehdottomasti kieltäytyi. Koska molemmat olimme hyvin sopuisia ja kompromissihakuisia lähdettiin matkaan kahdella keskikokoisella pakastimella. Isäntä tosin sai ihan itse sovitella korit ja laatikot autoon. Kyllä ne sinne mahtuivat. Markkinoiden jälkimmäistä päivää varten nostettiin sitten suosiolla toinen pakastin pois. 

Tässä on monta kertaa ollut yksi hampun puinnin hankalista paikoista. Puimurin perä suoltaa toisesta laidasta hamppuköyttä ja toisesta -eristepöperöä epäilyttävien äänitehosteiden kera niin, että silppurin on saanut kääntää pois käytöstä.  

Vielä yksi puimurikuva. Ei niitä taas n. 10 kuukauteen tule. Tai ainakin ne ovat jollain aasinsillalla varustettuja, jos esim. puolen vuoden päästä sellaisella sivua koristaa.

Puimurin, lasten ja vasikan liikkeitä

 Kylvetään lumien sulettua ja toivotaan, että päästään puimaan, ennen kuin tulee uutta. Kalenteriin nähden vähän turhan vihreää tämä hamppu, vaikkei nyt lunta vielä olisikaan tulossa. Härkäpavut on saatiin puitua viime viikon lopulla. Herneet ja rypsit jo aikaisemmin.

Härkäpavuilla on tässä oikein rentoa ja mukavaa, kun
pötköttävät kyljellään. Ryhdikkäät pavunvarret
puolestaan rentouttaisivat puimurikuskia.

Sadonkorjuu etenee. Härkäpavut tulivat laariin viime perjantaina. Seuraavana päivänä satoi. Sato oli kohtuullinen siellä, missä härkäpapu vallitsi. Eräissä kohdissa runsaasti valtaa käytti myös ohdake ja sen sitten huomasi kärryn täyttymisessä tai oikeastaan täyttymättömyydessä. Hamppua on usein syyskuun loppupuolella puitu, mutta toistaiseksi ei näytä erityisen lupaavalta. No, hamppua tuli onneksi kylvettyä aika vähän, kun hinta laski edellisestä vuodesta. Toivottavasti silti saadaan korjuun. Vihannesten korjuu vartoaa sään ja maan jäähtymistä. 

Yleisötapahtumienkin puolesta kausi alkaa olla ohi. Reilu viikko sitten oli Lähiruoka/Osta tilalta -päivä. Pasteijat ja pullat on syöty ja puffetti viettää taas talven proosallisesti puukatoksen roolissa. Viime loppuviikkoa taas vilkasti lukuisa määrä pieniä mutta innostuneita vieraita; ensi päiväkotilaisia ja sitten alaluokkalaisia.

Aikaisemman viikon erikoisuus taas oli yhden tiistaiaamun vilkas puhelinliikenne. Iltapäivällä oli lähtö ReKo-kierrokselle Helsinkiin, jolloin ylimääräistä ohjelmaa lastaamisen lomaan ei olisi varsinaisesti kaivattu. Puhelin soi 7.39, kun  emäntä oli saanut nostettua porkkanakorit pois kylmiöstä. Soittaja kertoi ajelleensa valtatietä ohitse ja nähneensä lehmän tien vieressä. Emäntä varmisti, että kyseessä oli valtatie eikä laidunlohkojen välissä oleva peltotie - siihenkin kulkeutuneista eläimistä on ilmoitettu. Välittömästi puhelu isännälle, mutta tällä oli - yllätys, yllätys - linja varattuna. Spurtti sisälle isäntää tavoittamaan. Porkkanat saivat jäädä pöydälle. 

Isäntä puhui puhelimessa aiheesta nauta aidan ulkopuolella. Kenkien vaihto, huomioliivi päälle (tätä ei huomannut edellisellä vastaavalla keikalla laittaa), aitalankaa mukaan ja kiihdytys valtatien varteen. Pari kolme puhelua tuli tässä matkan aikana, nyt tosin kerrottiin, että tien puolella laidunta oli nähty vasikka. Sen verran on oppinut, että jos ei tiedä puhujan aiheeseen liittyvän tietopohjan laajuutta termin lehmä/vasikka voi olettaa viittaavaan kyllä nautaeläimeen, mutta eläimen iästä, koosta tai sukupuolesta se ei välttämättä kerro mitään. Tielle päästyä todettiin, että vasikkahan siellä on hirviaidan vieressä alhaalla penkassa. Auto käännettiin seuraavassa risteyksessä ja parkkeerattiin hirviaidan portin kohdalle. Avattiin portti ja viritettiin mukaan otettu aitalanka niin, että auton ja avatun portin välistä ei pääse jatkamaan. Tässä vaiheessa ukki ehti paikalle. Hän jäi katsomaan, ettei muu lauma tule avatusta portista ulos. Isäntä ja emäntä lähtivät opastamaan vasikan hirviaidan viertä portille. Tuli sujuvasti ilman ylimääräisiä mutkia. Perässä tulevan emännän pöpelikön läpäisynopeus ei ihan vetänyt vertoja vasikalle. 

Ennen puolta yhdeksää emäntä jo istui kotona kylmiön edessä laatimassa Vikinä palannut kotiin -päivitystä. Sitä ennen oli siirretty lauma toiselle laitumelle ja vastattu virkavallan valtatienautaa koskevaan tiedusteluun. Pöydällä odottaneet kylmiökylmät porkkanat olivat keränneet tiivistyvää kosteutta pintaansa. Tässä siis selitys, jos ReKo-asiakkaat saivat kovin kosteapintaisia porkkanoita.

Viime loppuviikko oli varsin säpinäinen. Torstaina vieraili Soramäen päiväkotilaisia, jotka tässä poistuvat kasvimaalta. Seuraavana päivänä kävi kaksi ryhmää Hämeenkosken alkuluokkalaisia, joiden poistuminen oli huomattavasti näyttävämpi, sillä autoja oli kaksi.