Ei Riemulla rajaa

Tumma poika kuvassa keskellä on Riemu. Tässä taas turvallisesti
mammojen keskellä.

Puhelinliikenne vilkastui alkuiltapäivästä. Soittajat ystävällisesti ilmoittivat hirviaidan ja tien välillä kuljeskelevasta vasikasta/lehmästä. Näissä tilanteissa huomaa Googlen soita-toiminnon hyödyllisyyden. Osansa ilmoituksista oli tosin saanut myös lehmällinen naapuri.

Aamulla käynyt vierailija kertoi nähneensä vasikan, joka näytti olevan kasvimaalla. Kasvimaan tuntumassa on kuitenkin aitalankoja useampaan suuntaan ja porukan tiedettiin olevan kahdella lohkolla, joten havainto ei vielä ollut tae aidan ylityksestä. Kasvimaalla käynti jäi siksi keskeneräisten hommien jälkeiseen ohjelmaan.

Iltapäivällä alkanut puhelimen pirinä teki kuitenkin selväksi, että ilmeisesti keväinen sonnipoika oli tosiaan ollut aidan väärällä puolella ja ruvennut ikävöimään äitiä. Kaveri ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt mennä takaisin samaa kautta kuin oli tullutkin - mikä se kautta sitten olikin. Mummon, ukin, emännän ja pakettiauton vahvuinen kotiutuspartio lähti matkaan. Tien poskesta tavattiin Lelu-lehmän Riemu-poika, joka oli ilmeisesti kasvimaalta hölkännyt ensin neljäsataa metriä länteen, sen jälkeen mäkeä ylös ja lopuksi 700 metriä hirviaidan viertä itään. Henkilökunnan saapumisesta hölmistynyt kaveri käänsi turvan kotiin päin, mutta siirtyi valitettavasti penkalta tielle. Autoilijat olivat kuitenkin tilanteen tasalla ja molemmista suunnista pysähdyttiin ja laitettiin vilkkuja päälle. Kotiutuspartio taas oli sen verran epäammattimainen, että huomioliivin hyödyllisyys tilanteessa tuli mieleen vasta tihkusateessa tiellä eikä kotona lähtiessä. Riemu onneksi kiipesi tien kaiteen yli takaisin penkalle ja ukki yritti autolla ehtiä avaamaan hirviaidan porttia. Emäntä hölkkäsi vasikan perässä. Portin rautalanka hidasti avaamista ja ukki ei aivan ehtinyt eikä Riemukaan tainnut ymmärtää tämän veräjän päälle toisin kuin hirviaidan alituksessa kesällä kyseenalaisesti kunnostautunut Nätti. Poitsu jatkoi matkaa kotia kohti ja mutkasi turvallisemmille vesille tai siis teille juuri siitä, mistä pitikin. Peltoteiden risteyksessä se kuitenkin jämähti ihmettelemään suuntaa. Tässä vaiheessa isäntäkin ehti paikalle komeasti traktorin ja lietevaunut kanssa. Tämän yhdistelmän ohjausvaikutus oli ilmeinen, sillä Riemu lähti hölkkäämään traktorin edellä peltotietä pitkin kohti muuta laumaa. Aitaukseen palattiin rimaa hipomatta korkeushyppytekniikalla.

Riemulla olisi ollut pääsy tännekin, perinnebiotoopin purolle. Kesällä
olivat vedet vähissä, mutta nyt on puro täydempi. Nämä
poikkipuut laitettiin hidastamaan virran menoa, mutta alkukesän
vedenkorkeuksilla ne eivät päässeet kykyjään osoittamaan.

Isäntä lähti jatkamaan lietteenlevitystä. Emäntä huomasi puhelimestaan sovitun vihannesten hakijan viestittäneen kymmenen minuuttia sitten olevansa 25 kilometrin päässä. Ukki jäi tarkistelemaan aitoja. Emäntä hölkkäsi vihannesasiakasta vastaan ja kiersi matkalla tarkistamassa sähköpaimenen mittarilukeman. Pukeutuminen oli mennyt pieleen paitsi huomioliivin puuttumisen puolesta myös lämpötaloudellisesti. Eläinten siirroissa tai ajamisissa vaihtoehdot voivat olla paikallaan odottelua niin kauan kunnes lehmä löntystelee toivotusta kohdasta tai sitten juoksemista tai jotain siltä väliltä. Hetkeä aikaisemmin pyöräily tihkusateessa oli tuntunut vähän kolealta. Emäntä päätyi siksi valitsemaan jahtipuvustoonsa pitkäpunttiset villahousut. Parin sadan ensimmäisen juoksumetrin jälkeen aistittavissa oli pientä virhevalinnan makua. Tämän jälkeen turvasaapashölkkää ylipukeutuneena tuli vielä melkein kaksi kilometriä lisää, joten terveysliikunnan hikoilla ja hengästyä osuudesta varsinkin tuo ensimmäinen puoli tuli kyllä suoritettua. Riemu pääsi mamman luo maidolle, vihannekset vaihtoivat omistajaa, sähköpaimen näytti asiallisia lukemia ja nelipyöräiset jatkavat matkaansa ehjinä ilman liikennesäännöt heikosti tuntevia nelijalkaisia.