Joulun alla kierrettiin ReKoissa. Knehtilän markkinat jäivät vakiintuneessa muodossaan vallitsevan virustilanteen armoille. Meille tämä tarkoitti käytännössä hiukan pidempiä aamu-unia yhtenä viikonloppuna (ei haitannut) sekä suhteellisesti suurempaa määrää paisteja pakastimessa (toivottavasti joku lanseeraa esim. Runeberginpäivä-paistit). Joulunalus tuntuu olevan paistien sesonki, ainakin jos niitä kauppaa markkinoilla maistiaisten ja reseptin kera. Isäntä oli onnistunut järjestämään itselleen kokouksen viimeiseksi ReKo-kerraksi, mutta vanha isäntä, alias ukki, lähti ystävällisesti emännän kaveriksi reissuun. Jäiköhän ero joltakulta huomaamatta? Hämärässä ja nykymuodin mukaisen roiskesuojan takaa ei parran harmausaste erotu kovin hyvin.
Lämpökeskuksen taipumuksiin on kuulunut kunnostautua remontin tarpeilla juhlapyhien aattona tai jos on muuten kiirettä tai kylmää tiedossa. Nytkin yhdellä ReKo-reissuista ukki soitti, että lämmityksessä on jokin isompi häikkä. Kotiin tultua isäntä kävi tilannetta paremmin tarkistamassa, kun emäntä jäi tyhjentämään autoa. Varaosaa tarvittiin. Ensin sitä odoteltiin ja sitten varrottiin ReKo-kiireitten hellittämistä, ennen kuin päästiin korjaamaan. Nykyaikaisena talvena
Ihan kaikkea hamppua ei tänä vuonna myydä puolen kilon pusseissa. Näissä lastausta odottavissa pussukoissa taitaisi puoli tonnia olla oikeampi suuruusluokka. Siemenet lähtivät Transfarmin jalostettavaksi. (Sala)kuljetusauton tekstejä voi pitää hämäävinä. |
näin voitiin tehdä, ankarien pakkasten vallitessa olisi todennäköisesti ajettu itse muutamia satoja kilometrejä varaosan perässä. Remontti onnistui muuten hyvin, mutta ikkunattoman pannuhuoneen pohjalla maan pinnan alapuolella olisi joulukuun puolivälin jälkeen tarvinnut aurinkorasvaa. Isäntä käräytti nimittäin naamansa hitsatessa. Vallitsevissa oloissa kukaan ei kuitenkaan epäillyt etelänmatkasta. Remontin ja ReKojen lisäksi jossain välissä säkitettiin ja lastattiin syksyn hamppusatoa. Kotiinkin jätettiin myytävää, mutta hieman pienemmässä pakkauskoossa.