Mitä puimurille jäi?

Kyllä tänne puimurin kanssa tultiin, vaikka kevät ei kovin lupaavalta
näyttänytkään.

"Oi saavu toukokuumme ja tuuli lämmin tuo." Sekä tänä että viime vuonna kevät toi vähän turhankin lämpimiä tuulia ja ennen kaikkea siinä lämmössä viihtyviä siipiveikkoja.

Rypsin lisäksi muutkin kaalikasvit ovat ötökkäherkkiä tai vain maittavia.
Mustat pisteet ovat kirppoja tuholaisverkon päällä. Muun muassa kukkakaalit
ja lantut selviävät tässä vaiheessa kasvuaan näistä, vaikka joku verkon
alle osaakin lehtiä nakertamaan. Esim. kiinankaalilla ulkonäön myyvyys
taas kärsii, jos lehdet on kirjottu pienillä rei'illä.

Toukokuinen tarkastusretki kukkivalle rypsipellolle ei varsinaisesti mieltä nostattanut. Keltaisia kukintoja täplittivät ikävästi mustat rapsikuoriaiset. Yleensä niitä ei siihen aikaan ole vaivaksi asti ollut, ja siksi syysrypsistä on tullut luomuna ihan käypäisiä satoja. Ötökättömyyttä on todennäköisesti auttanut sekin, ettei syysöljykasveja  seudulla juuri viljellä.

Ainoa, mitä näille mustille pilkuille voi siinä vaiheessa luomuna tehdä on poistua paikalta, nostaa peukut pystyyn ja palata loppukesästä puimurin kanssa toivoen, että sillekin on jäänyt jotain. Tavanomaisessa viljelyssä tämä vaihe on työläämpi, sillä ruiskun kanssa tapahtumapaikalle palaamalla on paljonkin pelastettavissa.

Kirjanpito tuppaa kesäaikaan usein olemaan vähän rästiintynyttä. Viime
päivinä vallinnut >+25C-lämpötila kannusti kuitenkin siirtymään ulkotöistä
kuitin näpyttelyyn. Työ on vähemän hikistä ja plussana hirsiseinän
aurinkosuojakerroin pärjää vallitsevalle uv-indeksille reilusti tuhdeintakin
aurinkorasvaa paremmin. Eikä vuodenajan eväissäkään ole valittamista.

Rypsin puintiin päästiin eilen. Kyseessä oli talon poutivin lohko ja kuivuus olikin osassa kasvustoa vielä täydentänyt kuoriaisten töitä. Harjoitukset jatkuvat, mutta laarien ratkeamisvaaraa ei valitettavasti ole näköpiirissä tämän päivän kohteillakaan. Viljelijä on kuitenkin jonkin sortin optimisti, sillä tulevan vuoden rypsimaata on taas valmisteilla. Jos vaikka ensi keväänä ne lämpimät tuulet tulisivat pikkuisen myöhemmin. Rikkojen kuritusta pouta ja helle suosivat, mutta kylvämäänkin pitäisi päästä, jos satoa mielii saada. Tasaiseen taimettumiseen tarvittavaa H2O-tehoainetta vain ei ole lähitulevaisuuden sääennusteisiin merkattu.

Avoimet ovet

Tässä vaiheessa yleisön kahvinjano oli huomattavasti tiedonjanoa
suurempi. Kasvipöydän ympärillä on paljon väljempää kuin puffetissa.
Kameramies ei kuitenkaan ollut laukaisuvalmiina yleisön toisenlaisen
sijoittumisen aikana.

Tämä aita pysäyttää hirven. Ihminen mahtuu alta ryömimään, kunhan
vyötärönympärys on Kansanterveyslaitoksen suosittelemissa rajoissa. Kuvan
Oja-hiehoa isompi Nätti-lehmä on kuitenkin aidan pariinkin kertaan alittanut.
Tämänkertainen alituskohta oli kuvassa näkyvän punaisen kepin vieressä.
Aika joustava materiaali.

Lauantaina oli ovet auki - niin että siitä oli oikein tiedotettu suuntaan ja toiseen. Emäntä oli ainakin vaivannut päätänsä keksiäkseen firman fb-päivityksiin joka päivälle erilaisen aasinsillan, jolla muistuttaa siitä, että täällä on lauantaina yleisötilaisuus. Yleisön muisti lienee ollut mainio - muistutuksista johtuen tai niistä huolimatta - sillä väkeä oli paikalla oikein mukavasti. Ei mennyt järjestämisen vaiva harakoille. Kunniamaininnan arvoisesti kunnostautui meteorologinen osasto. Kasvinäytteissä oli muun muassa sokerijuurikas Etelä-Hämeenkoskelta, mutta sen vieressä esillä ollut sokeri ei muuttunut sokerivedeksi. Eikä tuuli vienyt näytepurkkeja.

Ruokintasimulaattori koekäytettiin omalla väellä ennen
yleisön saapumista. Miljoona (vas.), Oikea, Muhkea ja Runsas
nauttivat henkilökohtaisesta heinätarjoilusta pitkin päivää.

Perjantaina mentiin ajoissa nukkumaan, jotta lauantaiaamuna aikaisin oltaisiin sitten virkeinä tekemässä viimeiset valmistelut. Naapuri soitti illalla yhdentoista aikaan. Hänelle oli ilmoitettu väärin sijaitsevasta lehmästä. Naapurin lehmät olivat ilmeisesti sijainneet asianmukaisesti, joten naapuri ystävällisesti välitti tiedon dislokaatiosta meille. Paikka jäi hieman epävarmaksi, joten isäntä lähti tarkastamaan epäiltyä kohdetta. Epäilty löytyi itse teosta. Kerran aikaisemminkin hirviaidan alittanut Nätti-lehmä hölkötteli laitumen viertä tienpenkalla. Isäntä avasi hirviaidan portin ja huhuili Nätin takaisin. Suvaitsi onneksi tulla.

Isännän keskeytyneet unet eivät valitettavasti palanneet yhtä sutjakkaasti. Keskeytyneistä unista huolimatta aamun valmisteluissa oltiin ajoissa. Aamulla tehtiin nimittäin hiukan ylimääräistä väliaitaa, jotta Nätin lauma saatiin varmuuden vuoksi pois hirviaidan vierestä. Olisihan sitä tietysti päivällä ollut runsaasti porukkaa aituria jahtaamaan, jos tarve olisi tullut. Biotooppikierroksella ollut väki ei sekään valittanut nukahtelevasta oppaasta.

P.S. Tervetuloa uudelleen 31.8. Suomen luonnon päivän merkeissä! Ainakin vihannesvalikoima on silloin laajempi.

Jotta voisit paistaa munkkeja

Ruohon tappoon lähdössä. Ensin yritettiin juolannostimella (alakuva), mutta kasvusto
oli liian tuhtia sekä maan päällä että alla. Yläkuvassa on sitten järeyttä lisää ja homma
alkoi sujua. Toinen kierros varmaan hoituu taas pykälää kevyemmällä kalustolla.

Jotta homma - esim. majoneesin valmistus tai munkin paisto - kävisi jatkossakin kuin rasvattu, suunnitellaan taas rypsin kylvöä. Sopiva kylvöaika lähestyy, mutta ensin on raivattava esteet tieltä. Esteenä toimii tantereilla vallitseva heinäkasvusto sekä näiden seassa pesivät rikkakasvit. Ruoho on siis ensin saatava riittävän heikkohenkiseksi, että rypsillä olisi mitään mahdollisuuksia. Multavalla maalla se henki ei lähde helposti, varsinkaan jos kosteutta riittää. Kesän sateisempi jakso taisikin juuri alkaa, jottei homma olisi liian helppoa. Alkukesän kuivuudessa aurinkoon pöllähtäneet juuret olisivat olleet helpompi saalis, mutta lohkoilta tehtiin ensin lehmille talvievästä ja kylvövalmistelut aloitettiin sen jälkeen.

Sitä itteään pumpataan säiliöstä lietevaunuun ja sitten
kasvuvoimaksi ruohon- tai rypsinjuuritasolle. Liete on
sekoitettava ennen levitystä, jotta se kulkisi pumpuissa
ja letkuissa ja saataisiin tasaisesti maahan kalusto ehjänä.

Ennen nurmen lopetusta isäntä tarjoili rypsilohkoille kierroksen. Kasvuvoiman takaavia neljäntoista kuution kolpakoita meni useampi.  Tarjoilun puuttuvat prosentit oli osin korvattu hajulla, jonka huomaa parhaiten siinä vaiheessa, kun isäntä on parkkeerannut työkenkänsä eteiseen. Ei ne tietysti lietekuskin omaan nenään ajaessa haisseet.

Rypsin asia etenee säiden mukaan. Mahdollisten poutapäivien jälkeen pöllytellään taas juurakoita. Sitä ennen pitäisi tehdä yhtä ja toista ensi viikon avoimien ovien päivän (13.7.) valmistamiseksi. Ensin pitäisi tietysti muistaa, mitä kaikkea on tarpeen tehdä. Huominen päivä omistetaan kuitenkin kuntoilulle. Menemme merta edemmäs kalaan eli aiomme urheilla talsimalla jokusen kilometrin pitkin maatalousnäyttelykenttää Oripäässä. N.s. merta lähempänä olevan liikunnan jätämme ukille, jolla on toimeksianto toimittaa alakuvan laatikko Hämeenkosken heinäjuoksun palkintopöydälle. Oikein urheilulliset tietysti osallistuvat ihan juoksuunkin.

Tämä laatikko lähtee palkinnoksi Hämeenkosken heinäjuoksuun. Kiire treenaamaan, jos voittaa meinaat. Kisa on huomenna. Paistin, valkosipulia, salaattia, uutta perunaa, persiljaa, sipulia ja hampunsiemeniä saa tietysti juoksematta suoraan tilalta.