Yhteisönormeja poutaa varrotessa

Lisäkilpi "Liukumiinoja". Joskus tien varressa näkee varoituksia tai rajoituksia, muttei kuitenkaan mitään varsinaista aihetta kyseiselle rajoitukselle. Tämä saattaa vaikuttaa inflatorisesti merkin vakuuttavuuteen. Tässä tapauksessa ei näyttäisi olevan sitä vaaraa. Kukaan ei tiettävästi myöskään liukastunut avoimien ovien päivänä.

Aika vihreetä. Väri johtuu osin savikasta. Härkäpapu on tuota
mustaa, joka kännykän kokoiselta näytöltä katsottuna tuskin erottuu.

Elokuu on kai nimetty sen mukaan, että silloin korjataan eloa. Aika moni on näin tehnytkin. Puimureita alkoi ilmestyä pelloille sen verran paljon, että jokunen sadepilvikin osasi moisten väriläiskien perusteella seudulle suunnistaa. Täälläkin on puimuria käytelty, mutta siitä ja elokuusta huolimatta epäilen, ettei meillä ole oltu elonkorjuussa. Jotenkin kielentaju laittaisi elon viittaamaan nimenomaan viljaan. Siirrytään siis syyskuuhun ja  jatketaan sään salliessa härkäpavun ja herneen puintia. 

Tapahtuma alkamaisillaan. Auringonpaiste hiukan haittasi
vihannesten esillepanoa, kun esim. perunat yritettiin pitää
valolta suojattuna sanomalehden (pääasiassa Maaseudun
tulevaisuus) alla.

Viime viikkoa voi pitää jonkinlaisena juhlaviikkona. Ensiksikin puintien alkaminen tuntui ainakin lapsena vähän juhlalliselta ja toiseksi oli avoimet ovet Suomen luonnon päivänä. Hulinaa oli ainakin ihan juhlava määrä. Unohtui vaan taas katsoa, kertooko paikalla olevia kännyköitä laskeva google, että Huljalan Tupalassa on "tavallista vilkkaampaa". Jos sitten ensi vuonna muistaisi. Ensi viikon lähiruokapäivä (ent. osta tilalta) ei ehkä riitä varmistamaan havaintoa.  

Traktorin pörinältä ei ole vältytty tälläkään viikolla. Isäntä on niitellyt tienpientareita sieltä ja täältä. Traktorin pörinän vähän turhan yleinen oheistuote on traktoriremontti ja sellaisen poikastakin oli tälle päivälle tyrkyllä. Pärjättiin kuitenkin pienillä hydrauliikkaoperaatioilla ilman vakavampia (=kalliimpia) seurauksia. 

Emäntä puolestaan on inventoinut lihat uusia rekoilmoituksia varten. Niissä ilmoituksissakin oli omat kommervenkkinsä. Taannoin feispuuk poisteli silloin tällöin omatoimisesti emännän ReKo-ilmoituksia ja kertoi niiden olevan yhteisönormien vastaisia. Vastaisuuden aiheuttajaksi epäiltiin ilmoituksessa mainittua kuituvartista öljykasvia (kysymyksessä ei siis ole pellava) ja niinpä se on viime aikoina lueteltu kyseisissä julkaisuissa lajikkeen nimellä Finola. Tänään ei sitten yksi ilmoitus meinannut mennä alkuun läpi ollenkaan. Kerrottiin vain "käyttämämme menetelmän" havainneen sen yhteisönormien vastaiseksi. Tästä sai toki ilmaista erimielisyytensä, kuten niistä aikoinaan poistetuista ilmoituksistakin. Niistä ei ole mitään kuulunut ja tuskin tästäkään. Ilmoituksen sai lopulta menemään läpi, kun luetteli myytäväksi "terveellisiä siemeniä". Vanhoille asiakkaille tämä ei liene ongelma, mutta ensimmäistä kertaa ilmoitusta lukeva voi oudoksua.

Sitten on niitetty pientareita. Mannerheimintiekin metsittyisi, jos se jätettäisiin rauhaan. Metsäautotie on paljon luonnonläheisempi ympäristö, joten kyseinen prosessi etenisi nopeammin. Eli tästä on tarkoitus päästä ajamalla läpi tulevinakin vuosina.

 

 

Ensin tuli oli irti ja sitten ovet auki

Avoimien ovien opastekyltti alkuperäisessä asussaan ja täksi vuodeksi "paranneltu" versio. Ehostajan koulusivistys on moninkertaistunut sitten opasteen laadinnan. Silti tuntuu siltä, että sympaattisuudessa on menetetty jotain. Tekstittäjä nimittäin pelkäsi, että hänen kirjoitustaitoaan epäillään ja päätti siksi muuttaa lehmissä ja puimurissa käytetyn Leonardo da Vinci -tyylin. 

Kumianoja on niin pieni, että siinä ei ole paljoa vettä virrannut sitten edellisen tekstin sepittelyn, parisataatuhatta kuutiota veikkaisin. Johtuu vissiin taas kirjavasta valikoimasta maataloustöitä, että kirjallisiin harrastuksiin ehtiminen on viivästynyt. 

Ensin harrastettiin heinän tekoa. Lämmin sää kasvatti kaikenlaisia rikkakasveja niin kasvimaalla kuin perinnebiotoopissakin, joten heinäharrastuksen lomassa ja jälkeen on kontattu kitkemässä. Isännän harrastusintoilu taas aiheutti savua, tulta ja nokipyykkiä, eli kulotettiin, vaikka juuri viisi vuotta sitten todettiin, ettei ihan heti toisteta. Kun savu oli hälvennyt ja rikkatilanne jossain hallinnassa pitikin sitten ruveta kohottamaan avoimien ovien -päivä-valmiutta. Eli ainakin heinähommablogi ja kulotusblogi ovat jääneet kirjoittamatta.

Heinänteko hiukan takkusi poudasta huolimatta. Mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, paitsi että kulotus painoi päälle ja korret eivät kuivuneet. Kun maa ja ilma ovat kosteita, ei luoko siinä päällä kovin ripeästi haihduta. Viimeiset pari kolme hehtaaria paalattiin vasta pari päivää kulotuksen jälkeen, kun ei tullut sitä jälkisammutuksen vaivoja säästävää sadetta heti perään. Poltetulla alueella oli seuraavanakin päivänä käypäisiä makkaranpaistopaikkoja. Kulotusiltanakin oli, kunhan makkaroihin koski todella pitkällä tikulla. 

Tikku (siis tuli- ei makkara-) piti raapaista alun perin tiistaina juhannuksen jälkeen. Tai siis ihan alun perin jo toukokuussa, mutta ei onnistunut, kun ei vielä silloin ollut metsäpalovaroitusta. Tiistaina tuuli liian vaihtelevasti, joten h-hetki siirrettiin keskiviikolle kello neljäksi. Tuuli kuitenkin jatkui ja lopulta lähempänä kahdeksaa päästiin lämmittelemään. Vallinneilla lämpötiloilla ei tosin päivälläkään ollut paleltu. 

Paikallinen hyönteisasiantuntija toi kulotusalueelle ötökkäpyydyksiä ja kävi useampaan kertaan katselemassa keitä alueelle on rantautunut. Rantautuminen taitaa olla väärä sana. Lennähtämällä nämä tulevat. Tämän kuvan kaverin käytössä olevasta ammattilaistason maasto- tai siis puustopuvusta voisi epäillä, että sitä ollaan kuin kotonaan hiiltyneellä puun rungolla. Jotkut kuloötökät aistivat kuulemma metsäpalon kymmenien kilometrien päästä ja suunnistavat sitten  tulta päin kuin pätevä VPK - ilman  sammutusaikeita kuitenkin. 

Tällä viikolla alkoi satelemaan, joten kytemisen jännittämisen sijaan voitiin jännittää lähes päivittäin vaihtuneita ennusteita avoimien ovien päivän sään osalta. Kaikenlaisia sademääriä nollan ja kahdenkymmenen millin väliltä oli lauantaille tarjolla. Lopulta tuli kaksitoista milliä parikymmentä minuuttia kalaasien jälkeen, joten optimaalisuus oli aika lähellä, jollei peräti toteutunut. 

Edellisenä iltana ja aamulla siirrettiin lehmiä näköetäisyydelle. Tässä tullaan Petsamon ja Sähköpostin johdolla Riihenpeltoon - ei nyt ihan parijonossa, mutta kohtuullisen hyvässä järjestyksessä kuitenkin.

Lehmiä kierrätettiin parturoimassa nurkkia. Puffettitarvikkeita haettiin esille ja vähän leivottiinkin. Kylttejä etsittiin ja löydettiin. Jos ei löytynyt, niin kysyttiin mummolta, missä on. Yleensä mummo löysi. Isäntä toivoo emännältä uusia painoksia eräistä säänpieksemistä tulosteista ja emäntä etsii ja useimmiten löytääkin ne säänsuojassa tietokoneen ääressä. Printteri tosin kerran kenkkuili. Se on joskus jopa keljumpaa kuin ei toivottava sää. Tämän jälkeen isäntä lähtee niitä säitten armoille kiinnittelemään. Tosin jos sää on kovin paha, täytyy kiinnittämistä siirtää, ettei tulosteista tule heti uutena säänpieksemiä. Ja joskus isäntä epätoivoissaan etsii ja laatii niitä plakaatteja itsekin. 

Viime hetken hommia oli myös lähilehmien siirtäminen lähiaitaukseen ja sonnien rajaaminen laitumen yleisön puoleiseen päähän. Nämä hommat edellyttivät sähkön katkaisua aidasta. Illalla huomattiin, että sähköpaimen oli säästänyt sähköä koko päivän eli se oli unohdettu kytkeä takaisin siirtojen jälkeen. Jonkinlaisia katastrofin aineksia oli siis tyrkyllä, mutta onneksi nelijalkaiset ystävämme olivat pitäneet riittävän turpavälin aitoihin. 

Kiitoksia kaikille avoimiin oviin osallistuneille ja kulotusväelle! Ensin mainittu toistuu elokuun lopulla, mutta jälkimmäiseen menee kyllä aikaa.

Peltilehmiäkin oli taas tontilla tavallista enemmän. Ovatko muuten uudemmat autot oikeastaan peltihiehoja?

Avoimia ovia tulossa

Kylttiin saatiin viikonlopuksi lisäosa. Valkoisen teipin ja mustan maalin avulla kyseisen painotuotteen käyttöaikaa pystynee laajentamaan ensi vuoteenkin.

Kesä on lämmön puolesta edellä. Johtunee siitä, että talonväki tuntee olevansa jäljessä. Ensimmäiseen avoimien ovien päivään on enää kuusi yötä ja valmistelujen pääosa tuntuu vielä tekemättömältä. Tehokas viikko tulossa, mutta näin se on tainnut olla aikaisemminkin. Aika on vain kullannut muistot. Lapsityövoimakin on osin muuttunut täysi-ikäistyövoimaksi, mikä heikentää kyseisen resurssin hyödynnettävyyttä. Vastaavasti tietysti nuoremmasta päästä hevosvoimia tai ainakin tehoja on tullut lisää. Tai antitehot ovat vähentyneet. Vielä jokunen vuosi sitten kyseisen resurssin matalin osa nimittäin hidasti valmisteluja. Pelättiin esimerkiksi, että puffetin astiat tulevat pöydiltä alas, kun joku ottaa hiukan tukea pöytäliinasta pöydälle kurkistaessaan. Niitä astioita ei siis laitettu edellisenä päivänä valmiiksi. Tällä hetkellä kyseinen kaveri selvinnee muffinssien laadun tarkkailun lisäksi kunnialla muun muassa koneitten esittelemisestä. Kiitollisuudella voidaan lisäksi todeta, että eläkeläistyövoiman suhteen tilanne on ollut vakaa.

Viime vuonna käytettynä puolikkaana hankittu jyrsin
ensimmäisillä kesäajoilla. Nurmi pitäisi saada loppumaan,
rikkakasvit kuolemaan ja sitten rypsiä kasvamaan. Matoja
lienee pöyhäisty esille, koska lokit tuskin lehahtivat paikalle
vain työn jälkeä arvioimaan. Kuski saa olla tarkkana, sillä
päällekkäisajossa koneen reuna alkaa kerätä mössöä eteensä.
Modernina nykyaikana tarkkuudessa auttaa satelliittiohjaus.
Ratin ja penkin välissä on kuitenkin pysyttävä hereillä, sillä
paikalliset tekokuut eivät osaa käännättää päisteessä.

Heinähommien jälkeen ei heti päästy avoimet ovet -osastolle, sillä rehunteon jälkeen nurmilohkot ovat tarvinneet lisää kasvuvoimaa (=lantaa suom. huom.). Ajankohta on levitykselle hyvä, koska tässä vaiheessa kesää pelto yleensä kantaa hyvin ja uusi kasvusto pääsee ravinteet hyödyntämään. Liete levisi osin urakoitsijan voimin ja sen jälkeen osaa lohkoista ryhdyttiin "rouhimaan". Viime vuonna tarkoitukseen hankitun kaluston kesätyötehoa päästään nyt ensimmäistä kertaa testaamaan. Homma ei ole järin nopeaa, sillä työleveys ei päätä huimaa. Paljon huimaavampi on pyörre vetotraktorin polttoainetankissa. Minkä luomu glyfosaatissa säästää, tulee kyllä täysimääräisenä polttoöljynä vastaan.

Nurmen kasvu pitäisi siis saada loppumaan ennen kuin uutta kasvia kylvetään. Hikevällä maalla tämä on luomuviljeltynä hieman haastavaa, varsinkin jos kosteutta on taivaalta tyrkyllä. Heinäkuussa usein on. Varsinaisten nurmikasvien lisäksi oleellista olisi saada loppumaan myös esimerkiksi ohdakkeen, juolavehnän ja hierakan kasvu. Loppuminen on mekaanisilla menetelmillä liioittelua, mutta merkittävään vähenemiseenkin ollaan tyytyväisiä. Merkittävä väheneminen on se, että rypsi pysyy  "oheiskasvien" edellä - sekä nyt syksyllä kylvön jälkeen ja erityisesti reilun vuoden päästä puimurin ilmestyessä halmetta haukkailemaan.

Näitten isompien kasvien möyrimisestä päästyä siirrytään ehostamaan kasvimaata. Lauantaina se toivottavasti miellyttää enemmän omaa ja yleisön silmää. Penkeissä tilanne on hallinnassa, mutta penkkien välissä ylenee jauhosavikka. Ilmestys ei viime viikkojen kasvuvauhdissa ole ollut varsinkaan verkkojen alla asiakkaita kutsuva. Välikäytävien estetiikalle ja kulkukelpoisuudelle on kuitenkin tarjolla toimivaksi havaittu ukki ja ruohonleikkuri -niminen ratkaisu. Penkkien väli onkin mitoitettu työteknisesti ruohonleikkurin mukaan. Ne leikkurin kitaa väistävät kohdat hoidetaan sitten agronomin asiantuntemuksella bioenergian turvin korkeimman omakätisesti.

Hyvää luonnonpäivää!

Saaliin kera poseeraavia metsästäjiä. Yhtään ei päässyt karkuun.

Huominen luonnonpäivä avoimine ovineen tuntuu tulevan vähän lyhyellä varoitusajalla, vaikka päivämäärä on ollut tiedossa jo ainakin edellisestä vastaavasta lähtien. Järjestämistä siis hiukan emmittiin ja kun lopulta noin viikko sitten kalaasien pitämisen puolelle varmuudella kallistuttiin, olikin H-hetki jo melkein käsillä. Eli kai se sitten on lyhyt varoitusaika. Suurin osa niistä lapuista, jotka teoriassa voisi printata helmikuussa valmiiksi odottaa huomisaamuna paperille pääsyä ja yhtä ja toista pientä muutakin on vielä vaiheessa. Helmikuussa tehdyille papereille on tietysti tarjolla puoli vuotta hukkaanjoutumistaikaa, joten on sillä viime hetkelläkin puolensa. Eilen ja toissa päivänä tulostetuissa läpysköissä on lisäksi se etu, että sanoituksiin sai tehtyä ajankohtaisia muutoksia ja täydennyksiä.

Jotain uutta. Tästä sillasta oli kansi ollut tulvan jäljiltä tiessään, mutta nyt sen valikoimiin kuuluu myös lähes tuore kaide.

Ahaa, isäntä tutkii lantakuoriaista. Kuinkahan täällä nyt semmoisia on?

Niittykierroksella on tasoa paikoin nostettu ja valikoimiin on kuulunut tästä viikosta lähtien myös kaiteellinen silta. Kaiteettomiakin on edelleen useampia tarjolla, joten tasapaino on yhä muotia.

Eilen kotiutettiin lihalasti ja tänään saatiin suuri osa päivästä kulumaan vihannesmaalla. Ensin harjoitettiin yleistä kauneudenhoitoa ajelemalla penkkien välien juolavehnät matalammiksi. Vihannesmaan yleisilme parani. Emäntä ei ajatellut kokeilla samaa menetelmää ja parturoida itselleen siilitukkaa (talosta taitaa kyllä löytyä vanha lehmänkarvaleikkuri). Kaunistelun jälkeen seurasi vaativampi osuus, eli yritettiin arvata, minkä verran mitäkin sorttia huomenna tarvitaan. Yleensä arvio on johtanut siihen, että lähiviikkoina täällä syödään tai säilötään jotain lajia runsaasti. Tämä vuosi tuskin on poikkeus, mutta kasvilaji on vielä arvoitus.    

Sesam aukene!

Tämä humalanvieras (Cuscuta europaea) ei ole humalassa vaan nokkosessa. Tavattavissa luonnonpäivän biotooppikierroksella klo 13.

Hallin nurkalla tavattavissa oleva Kympin tytär
Riljoona näyttää tältä, mutta osaako
joku sanoa, kuinka monta nollaa siinä kuuluisi olla.

Taas valmistellaan luonnonpäivää ja avoimia ovia. Lapsityövoima on aloittanut koulunsa ja palloilukautensa, mikä asettaa tiettyjä haasteita aiheutuvalle työvoiman kysyntähuipulle. Onneksi ei ole viljoja kasvussa. Huippu olisi ollut vähän turhan korkealla, jos järjestelyhenkilökunnasta olisi pitänyt löytää myös puimurikuski. Rypsit on puimuroitu laariin ja itse asiassa ne ovat jo sieltä poiskin. Härkäpapu taas on sen verran sekalaisessa tilassa, että sadonkorjuukone joutaa pyydystämään naapurin rukiita. Tattarin vuoro tulee vielä myöhemmin.

Papupellon sävy ei vielä puimuria kutsu. Ankeampaa kuun maisemaa
odotellaan. Viikolla kuulin, että sopivan pienisiemenisten
härkäpapulajikkeiden puinti vihreänä onnistunee tuorehernepuimurilla.
Tuleentumattomien papujen ystävillä saattaa siis lähivuosina
olla ikuinen kesä kaupan pakastealtaan vihannespuolella.

Puitavan puutteessa puuttuu tietysti myös eteläsuomalaisen maaseudun syysääni, kuivurin humina. Emäntä oli aikoinaan maatalousharjoittelussa karja-Suomessa, jossa ei viljaa juuri kasvanut ja metsävälit peltojen ympärillä olivat pitempiä. Elo-syyskuun vaihteessa kotona käydessä kotoinen tunnelma tuli kävellessä illan pimetessä asemalta kotiin. Seuraavan kuivurin ääni alkoi erottua, kun edellinen vaimeni.

Lohkojen vaihtoja on suunniteltu niin, että yleisöpäivinä talouskeskuksen nurkilla olisi syötävää ja siten nautoja katseltavaksi. Omaamallamme säänennustuskyvyllä suunnittelun sijaan olisi parempi puhua arpomisesta, sillä aikatauluihin vaikuttavat niin sateet kuin lämpötilakin. Tällä kertaa kierrättely näyttäisi kuitenkin menneen tyydyttävästi kohdalleen ja lähilehmiä on sekä pihassa, että puutarhassa - tai siis toivottavasti pysyvät niiden vieressä. Maanantaiset laumojen siirrotkin menivät putkeen, ylimääräisiä juoksuaskelia ei tarvittu. Kourallinen sonnivasikoita tosin käväisi naapurin pihassa, ennen kuin paikanvaihtoihin oli edes ryhdytty. Ajoitus oli onnistunut. Emäntä sattui nimittäin olemaan pois kotoa. Saattaa kuitenkin olla, että isännän ja emännän näkemykset tästä onnistuneisuudesta eroavat toisistaan. Aurinko on luvannut ajoittaa itsensä paistamaan lauantaille, toivottavasti lupaus pitää ja yleisö ajoittaa saapumisensa samalle päivälle. Me yritämme sitä ennen ajoittaa itseämme viimeisiin valmisteluihin. Tervetuloa 31.8.2019 klo 12-15!

Avoimet ovet

Tässä vaiheessa yleisön kahvinjano oli huomattavasti tiedonjanoa
suurempi. Kasvipöydän ympärillä on paljon väljempää kuin puffetissa.
Kameramies ei kuitenkaan ollut laukaisuvalmiina yleisön toisenlaisen
sijoittumisen aikana.

Tämä aita pysäyttää hirven. Ihminen mahtuu alta ryömimään, kunhan
vyötärönympärys on Kansanterveyslaitoksen suosittelemissa rajoissa. Kuvan
Oja-hiehoa isompi Nätti-lehmä on kuitenkin aidan pariinkin kertaan alittanut.
Tämänkertainen alituskohta oli kuvassa näkyvän punaisen kepin vieressä.
Aika joustava materiaali.

Lauantaina oli ovet auki - niin että siitä oli oikein tiedotettu suuntaan ja toiseen. Emäntä oli ainakin vaivannut päätänsä keksiäkseen firman fb-päivityksiin joka päivälle erilaisen aasinsillan, jolla muistuttaa siitä, että täällä on lauantaina yleisötilaisuus. Yleisön muisti lienee ollut mainio - muistutuksista johtuen tai niistä huolimatta - sillä väkeä oli paikalla oikein mukavasti. Ei mennyt järjestämisen vaiva harakoille. Kunniamaininnan arvoisesti kunnostautui meteorologinen osasto. Kasvinäytteissä oli muun muassa sokerijuurikas Etelä-Hämeenkoskelta, mutta sen vieressä esillä ollut sokeri ei muuttunut sokerivedeksi. Eikä tuuli vienyt näytepurkkeja.

Ruokintasimulaattori koekäytettiin omalla väellä ennen
yleisön saapumista. Miljoona (vas.), Oikea, Muhkea ja Runsas
nauttivat henkilökohtaisesta heinätarjoilusta pitkin päivää.

Perjantaina mentiin ajoissa nukkumaan, jotta lauantaiaamuna aikaisin oltaisiin sitten virkeinä tekemässä viimeiset valmistelut. Naapuri soitti illalla yhdentoista aikaan. Hänelle oli ilmoitettu väärin sijaitsevasta lehmästä. Naapurin lehmät olivat ilmeisesti sijainneet asianmukaisesti, joten naapuri ystävällisesti välitti tiedon dislokaatiosta meille. Paikka jäi hieman epävarmaksi, joten isäntä lähti tarkastamaan epäiltyä kohdetta. Epäilty löytyi itse teosta. Kerran aikaisemminkin hirviaidan alittanut Nätti-lehmä hölkötteli laitumen viertä tienpenkalla. Isäntä avasi hirviaidan portin ja huhuili Nätin takaisin. Suvaitsi onneksi tulla.

Isännän keskeytyneet unet eivät valitettavasti palanneet yhtä sutjakkaasti. Keskeytyneistä unista huolimatta aamun valmisteluissa oltiin ajoissa. Aamulla tehtiin nimittäin hiukan ylimääräistä väliaitaa, jotta Nätin lauma saatiin varmuuden vuoksi pois hirviaidan vierestä. Olisihan sitä tietysti päivällä ollut runsaasti porukkaa aituria jahtaamaan, jos tarve olisi tullut. Biotooppikierroksella ollut väki ei sekään valittanut nukahtelevasta oppaasta.

P.S. Tervetuloa uudelleen 31.8. Suomen luonnon päivän merkeissä! Ainakin vihannesvalikoima on silloin laajempi.

Kosteutta havaittu

Kynnetään hikevää maata. Tarkasti katsomalla havaitsee pisaroita lasissa.
Konepelti ei kunnolla kastunut, mutta tällä tuloksella pääsi tällä kylällä
kevyesti kesän sateisimpien päivien topteniin.

Tästä pitäisi rypsin lähteä itämään. Kyntäessä pöllyää - luokitellaan
epätavalliseksi. Kuva eri pellolta kuin edellinen.

Edellisessä numerossa oli rypsejä kylvämättä ja siinä vaiheessa loppujen pelättiin joutuvan viettämään talvensa siemensäkin ahtaudessa. Viime sunnuntain erikoinen luonnonilmiö - 19 mm sade - antoi kuitenkin rohkeutta jatkaa vapautusoperaatiota ja nyt  on pientä siementä levällään hehtaaritolkulla. Vallinneitten olojen jälkeen tuolla millimäärällä ei kovin pitkälle pötkitä, joten ilmiön toistuminen olisi suotavaa. Mielellään tietysti yöaikaan jotta puinnit eivät kärsisi. Naapurikyllällä tuli muuten samassa hötäkässä kolmisenkymmentä milliä enemmän.

MF 35:n stuin aloitti päivänsä kasteenraikkaana, mutta kyseinen viehättävä olotila lopetettiin trasselilla, työhousujen takakappaleilla ja auringonpaisteella.

Syksy antaa merkkejä itsestään. Esimerkiksi kaste on vahvempi ja pysyy pidempään. Kolmevitosta (=pieni, söpö traktori) ei ollut tullut parkkeerattua aamuauringon ulottuviin. Aamulla liikkeelle lähtiessä sai sitten miettiä, riittääkö työhousujen imukyky vai pitäisikö hakea riepu. Kesäkurpitsan keruussa olisi kyllä saanut pyllistellä aurinkoon päin, jolloin housut olisivat varmaan aika pian kuivuneet, jos niitä olisi käyttänyt kasteisen penkin kuivaamiseen. Verstaalta löytyi kuitenkin lähes rasvattoman näköistä trasselia riittävän läheltä. Työhousut säilyivät kuivana. Penkki muuten uusittiin jokunen vuosi sitten. Sitä ennen istuin piti ennen sadetta huolellisesti peittää, koska päällinen oli rikki ja sadevesi olisi imeytynyt fylleihin. Alkuperäinen ahterin alusta lienee ollut metallinen.

Vihannemainosta täydennettiin lisäkilvellä. Kaksi uransa lopettanutta komeron ovea siirrettiin kykyjensä mukaiseen työhön. Isäntä maalasi ensin kyltin ja soitti sitten emännälle kysyäkseen, olihan se 25. päivä. Vihannesten lisäksi paikalla ovat tietysti kyytöt, muut viljelykasvit, koneet ja puffetti.