Hyvää luonnonpäivää!

Saaliin kera poseeraavia metsästäjiä. Yhtään ei päässyt karkuun.

Huominen luonnonpäivä avoimine ovineen tuntuu tulevan vähän lyhyellä varoitusajalla, vaikka päivämäärä on ollut tiedossa jo ainakin edellisestä vastaavasta lähtien. Järjestämistä siis hiukan emmittiin ja kun lopulta noin viikko sitten kalaasien pitämisen puolelle varmuudella kallistuttiin, olikin H-hetki jo melkein käsillä. Eli kai se sitten on lyhyt varoitusaika. Suurin osa niistä lapuista, jotka teoriassa voisi printata helmikuussa valmiiksi odottaa huomisaamuna paperille pääsyä ja yhtä ja toista pientä muutakin on vielä vaiheessa. Helmikuussa tehdyille papereille on tietysti tarjolla puoli vuotta hukkaanjoutumistaikaa, joten on sillä viime hetkelläkin puolensa. Eilen ja toissa päivänä tulostetuissa läpysköissä on lisäksi se etu, että sanoituksiin sai tehtyä ajankohtaisia muutoksia ja täydennyksiä.

Jotain uutta. Tästä sillasta oli kansi ollut tulvan jäljiltä tiessään, mutta nyt sen valikoimiin kuuluu myös lähes tuore kaide.

Ahaa, isäntä tutkii lantakuoriaista. Kuinkahan täällä nyt semmoisia on?

Niittykierroksella on tasoa paikoin nostettu ja valikoimiin on kuulunut tästä viikosta lähtien myös kaiteellinen silta. Kaiteettomiakin on edelleen useampia tarjolla, joten tasapaino on yhä muotia.

Eilen kotiutettiin lihalasti ja tänään saatiin suuri osa päivästä kulumaan vihannesmaalla. Ensin harjoitettiin yleistä kauneudenhoitoa ajelemalla penkkien välien juolavehnät matalammiksi. Vihannesmaan yleisilme parani. Emäntä ei ajatellut kokeilla samaa menetelmää ja parturoida itselleen siilitukkaa (talosta taitaa kyllä löytyä vanha lehmänkarvaleikkuri). Kaunistelun jälkeen seurasi vaativampi osuus, eli yritettiin arvata, minkä verran mitäkin sorttia huomenna tarvitaan. Yleensä arvio on johtanut siihen, että lähiviikkoina täällä syödään tai säilötään jotain lajia runsaasti. Tämä vuosi tuskin on poikkeus, mutta kasvilaji on vielä arvoitus.    

Vihannes- ja lihateltta

Kasvis&kyyttö-telttamme Lahen luomu&luonto -festivaalilla. Teltasta ei tosin näy kuin katoksen takareunan alaosa. Etureuna on maisemoitu rullaantumattomalla kyyttö-roll upilla (=vanerilevy) sekä isännän floristin kykyjen tuottamalla viehättävällä kukka-asetelmalla: hamppua, punaista lehtikaalia, auringonkukkaa ja pari nippusidettä. Jos toteutus olisi jäänyt emännälle, olisi nippuside todennäköisesti korvautunut paalinarulla.

Hyvältä tuoksuu. Tokaluokkalainen tuli kerran näitä keräiltyään
nipun kanssa auton kyytiin ja ihmetteli, mikä täällä
tuoksuu. Tuoksunlähteen diagnosoituaan ehdotti sitten,
että otetaan valkosipuleita mukaan, kun mennään pitkälle
automatkalle.

Viikonloppuna tuli käytyä festareilla. Soittoharrastuksille ei oikein ole viime vuosina ollut aikaa ja mallasohran viljelykin loppui kohta kymmenen vuotta sitten, joten emme olleet esiintymässä emmekä pitäneet kaljatelttaa. Tapahtuman järjestäjien tavoitteena lieni myös saada tilaisuuteen yleisöä, joten muusikon paikkaa tuskin olisi ollut tarjolla, vaikka soitannollisia harrastuksia olisi ehtinyt jatkamaankin.

Eilen lohkoa vaitaneitten poikien lounasneuvottelu. Märehtijällä
lounastapaaminen voi hyvin olla myös  ruokailun jälkeen. Märepalaa
vaan pötsistä ylös, niin ei tarvitse suu tyhjänä neuvotella. Etualalla
selin johtaja Nurmi. Herra Oleksi oli ottanut paikan
mainoskärryn varjosta pari metriä kuvan ulkopuolelta.

Olimme siis Lahen luomu&luonto -festivaalilla ja teltaltamme sai vihannesten ja lihan lisäksi hamppua ja papua. Tuotteiden nautinta-aluetta ei ollut rajattu, vaan ne sai poistua nauttimaan teltan ulkopuolelle. Luulen, että suurin osa asiakkaista käytti ne vasta festivaalialueen ulkopuolella. Tästäkin toiminnasta piti toki tehdä terveysvalvontaan ilmoitus, mutta luulen, että byrokratia oli kevyempää kuin kaljateltan pitämisessä.

Festivaaleilla oli ihan kivaa, mutta keikkabussin pakkaaminen otti kyllä voimille, kun ei oikein tiennyt mitä ja minkä verran kannattaisi ottaa ja miten ne paikan päällä järjestellään.  Menekki otettiin varman päälle ja vain palsternakat loppuivat kesken. Pinaatin ja maissin kysynnän yliarvioinnin positiivinen puoli oli se, että ylijääneet tuli säilöttyä omiin pakastimiin. Varta vasten ei varmaan olisi eilen toimertunut, mutta nyt on pari kolme lisäpinaattikeittoa taas turvattu. Pienokaiset hurraavat tässä kohtaa. Myös pinaattiletuille hurrattaisiin.

Tänään on sitten palattu päiväjärjestykseen ja ajettu puimuri pellolle tattaria pyydystämään. Härät morjestettiin kasvimaalle mennessä ja sieltä tullessa. Kasvimaalta kerättiin yhtä ja toista. Isompien ja pienempien kurpitsoitten lisäksi saaliiksi tuli muun muassa valkosipuleita. Paljon paremman tuoksuisia kuin ne vieruspenkkiläisen syömät. Tiedä sitten, mitä vieruspenkkiläinen sanoo, kun emäntä on näitä leipänsä päälle urakalla leikellyt. Festivaalieväsleipien päälle laitettiin asiakaskadon pelossa vain juustoa ja kurkkua.

Kasvaa vaikkei tarttis

Tammenlehtisalaatti "Bijella". Kyllä on nätti.

Kesä oli kesäkuun alussa jo pitkällä ja kaikenlainen kitkeminen hyvässä vauhdissa. Toukokuussa taimien hakureissulla emäntä sai kokeneemmalta luomuvihannesten viljelijältä ohjeen, että kitkennät kannattaa toteuttaa ajoissa. Kokeneena kotikasvimaan kasvattajana epäilin ohjetta heti erinomaiseksi ja toteuttamisen arvoiseksi. Toteuttaminen olikin muutama viikko sitten hyvällä mallilla kasvimaan lisäksi myös perinnebiotoopissa, jonne hevonhierakka yrittää tunkea.

Riviväleillä käytetään brutaalimpia menetelmiä. Kaalimaa ennen ja jälkeen,
ei ihan samasta kohtaa tosin. Biokalvo pitää kyllä penkeissä
olevat kaalit suhteellisen rikattomina, mutta penkkien välisille käytäville vaikutus ei
ulotu. Savikka jyrää. Maiseman muutokseen tarvittiin verkonpainojen ja verkkojen
siirtelyä +  ruohonleikkuri ja ruohonleikkurinkuljettaja.

Toteuttamisen arvoisen ohjeen loppuosa olisi voinut kuulua, että mahdolliset sairastamiset toteutetaan myöhässä, esim. marraskuussa. No, tämä neuvo puuttui ja emännällä meni hyväksi aikaa henkilökohtaisen termostaatin säätö kohdiltaan kesken suloisimman suven. Ulkoilma oli samaan aikaan hyvän lämpöistä sekin ja sekös näkyi vaikkapa porkkanan ja punajuuren oheiskasvien etenemisenä. No, on tässä vielä mahdollista tehdä loppukesän kitkennät ajoissa.

Hyönteisverkko ei pelastanut savikoita emännän näpeiltä, sillä
keskikokoisuudesta huolimatta emäntä pujahtaa verkon alle ötökkää
näppärämmin. Ihmisolio tarvitsee kuitenkin enemmän aurinko-
kuin porkkanakemppisuojaa.

Punajuurista ja porkkanoista selviää kasvutappioilla. Perinnebiotoopin hierakoiden suhteenkaan ei ole huolta. Työ löytyy ensi suvena edestä moninkertaisena. Rehuntekokin osui tähän lämpötilavirheen potemiseen. Onneksi järjestyi tilapäistä työvoimaa ja paalit ovat paketissa. Kertymä oli kuivuudesta säästä johtuen noin puolet tavallisesta, mutta ylivuotisten varastojen kanssa pitäisi ensi talvi hoitua. Hässäkän kruunasivat viime viikolla tulleet 7000 koivun tainta, jotka lämpimällä kelillä eivät joutaisi istutusta vartoilemaan. Nekin ovat nyt juuret maassa, lapsityövoimalla päästiin alkuun ja isäntäkin ehti paikan päälle huhkimaan parina päivänä. Älkää kertoko Etelä-Hämeenkoskella liikkuville hirville ja rusakoille.

Radiossa kerrottiin valtatie 12 juoksevista lehmistä. Radioa kuunnellut tuttava soitti uutisesta isännälle, joka oli istuttamassa koivuja. Isäntä soitti emännälle, joka oli ötökkäverkon alla porkkanamaassa laitumen vieressä. Ainuttakaan viereisen laitumen lehmää ei siitä kohdasta näkynyt. Emäntä poistui verkon alta ripeästi, pulssi liikuntasuoritukseen nähden korkealla. Mäen taitteen takaa löytyi onneksi tämä mieltä ylentävä ja pulssin tasaava näky. Valtatie 12 siintää taustalla. Se kulkee muuten Raumalta Kouvolaan, joten ne radiolehmät saattoivat olla toisessa maakunnassa.

No nyt on kasvimaa

Hyvin mahtuu kaksi kylvökonetta samaan kuvaan ja vielä isäntä niiden väliin.
Hernettä kylvettiin moelmmilla. Mahdolinen makuero johtuu kuitenkin
todennäköisemmin lajikkeesta kuin siementen maahan joutumismenetelmästä.

Sää on viime päivinä suosinut jotain muuta kuin kirjoittamista. Hamppupelto on vielä sen verran nihkeä, että sinne ei ole kylvökoneen kanssa tolkutonta hoppua ollut. Ensin pitäisi saada ruohon kasvu loppumaan, joten muokkailemassa on käyty.

Tällainen yksivantainen kasvimaarollaattori oli lainassa
pari päivää. Tässä kylvetään siis hernettä. Testattu myös
porkkanalla, palsternakalla, punajuurella ja mangoldilla.
Isäntä kärräsi. Kylvömäärän säätämiseen liittyvät matemaattiset
toimenpiteet olivat emännän heiniä (helppoa ja nopeaa).
Isäntä yritti toteuttaa määrää säätäviä teknisiä toimenpiteitä
laskentatulosten mukaisiksi (huomattavasti hitaampaa ja
työläämpää).

Luomuvihannesprojekti oli kuukausi sitten vielä hiukan epätodellisen tuntuinen - lähinnä paperia, suunnitelmia, laskelmia, tiedonhalua ja muutama siemenpussukka. Viime päivinä  todellisuuskosketuksesta ei ole ollut puutetta. Multaa on naamassa, kynsien alla ja varpaan väleissä. Tuulisen päivän jäljiltä sitä ritisee jopa hampaissa. Aikaisempina vuosina on tähän aikaan koittanut muilta kiireiltä ehtiä kasvimaalle. Nyt pitäisi ehtiä kasvimaalta johonkin muualle.

Kasvimaalle on tehty tärkkelyspohjaisella kalvolla
katettuja penkkejä. Kalvo toppaa rikkaruohojen
- luomuslangilla oheiskasvien - ylenemistä sekä mustana
tietysti kerää lämpöä. Kalvoon istutetaan huonosti
rikkoja varjostavia tai lämmöstä hyötyviä
kasveja. Tässä tökitään maahan istukassipuleita.

Pihassa kököttävä hieman varjoisesti sijaitseva kavihuone sai purkutuomion pari vuotta sitten. Varjoisuus oli vuosien myötä pahentunut puiden kasvaessa. Purkamaan se olisi varmaan ehdittykin, mutta sitten olisi tietysti haluttu uusi parempaan paikkaan. Varmuutta paremman paikan sijainnista ei ilmeisesti vieläkään ole saavutettu. Tuloksellisen paikan pohdinnan jälkeen olisi vielä pitänyt järjestää vettä tähän parempaan paikkaan ja tietysti rakentaa itse kasvihuone. Siirtämättä siis on jäänyt. Nyt tämä purettava kohde sai melkoisen arvonnousun päästyään käytännössä kaupalliseen käyttöön. Taimia on kylvetty kasvamaan noin kolmeen kerrokseen. Ylintä kerrosta on tosin hiukan hankala kastella, kun kastelukannua ei katonrajassa mahdu kunnolla kallistamaan. Emäntä on kuitenkin toistaiseksi onnistunut ylläpitämään ketterää vaikutelmaa ja ollut putoamatta jakkaralta.

Syötävää saa odotella ainakin kesäkuun loppupuolelle. Toistaiseksi on nautittu lähinnä tuoksuista. Alkuviikosta alettiin tökkiä maahan valkosipulin kynsiä. Hommaa jatkettiin seuraavana päivänä ja istuttamattomat kynnet odottivat auton takakopissa yön yli. Aamulla työmaalle lähdettäessä tuoksua riitti mukavasti hyvin etupenkille asti. Mukavasti, koska kyydissä oli vain valkosipulin ystäviä. Nyt takakopissa päivystävien istukassipulisäkkien tuoksuisuus on peittänyt jäljelläolevat valkosipulituulahdukset. Yleensä keväällä on saatu autoon tuoksuja lietekuskina olleen isännän vaatteista.

Tassueläin ylitti penkin. Vasemmanpuoleisen kalvon ylittäneeltä supilta on jäänyt varpaankynnet leikkaamatta.