Näyttöpäätteen makua

Näyttää kyllä kivalta. Rypsi on kukkinut pitkään, minkä puolesta satoa olisi odotettavissa. Tämä rypsi kylvettiin syksyllä kerääjäkasviksi, eikä sitä sen tähden lannoitettu, mikä puolestaan vie sato-odotuksia. Pelto kuitenkin näytti keväällä sen verran hyvältä, että sitä ei raaskittukaan muokata, kun kasvusto kerran oli olemassa, hampun hinta laskenut ja toisaalla oli hirvieläinten alle jäänyttä rypsiä tuhoutunut.   

Ei kai yksi tatti syksyä tee ainakaan vielä kesäkuun
alussa? Itse asiassa niitä oli kyllä useampia. Tämä
lienee lehmäntatti, ja jos ei se, niin joku
punikkitatti. Löytyi lehmien laidunalueelta,
joten aika oikeaoppinen, jos on tuo oletettu.

Yksi tämän viikon päätavoitteista oli pitää porkkanoiden etumatka savikkaan ym. nähden riittävänä. Kyseinen homma saatiin tämän erän osalta maaliin - seuraavia eriä on kyllä tulossa - varsin sujuvasti. Sen jälkeen istutettiin vähän taimia ja emäntä siirtyi bongailemaan hevonhierakoita metsälaitumilta. 

Isäntä on kylveskellyt heinänsiemeniä aluskasveiksi ja muuallekin. Operaation tekee erityisen vaativaksi eu-tukikauden vaihtuminen, minkä seurauksena järjestelmä taas kerran "yksinkertaistui". Jos kylvät sitä ja merkkaat koodiksi x, voit niittää silloin ja muokata tällöin, mutta jos merkkaat koodiksi y voitkin niittää tällöin ja muokata aikaisintaan silloin. Jos koodi on merkattu statuksen x1 omaavalle lohkolle et saa tehdä sitä tai tätä muilla kyseisen statuksen omaavilla lohkoilla. Koodilla x merkatuille lohkoille pitää kylvää vähintään kahta annetulla listalla olevaa kasvilajia. Kylvöjen ollessa meneillään tulkintaa tarkennetaan niin, että lajeja, joita ei listalla ole ei saa kylvää niiden vähintään kahden lajin kaveriksi. Meneeköhän joku nyt kaivamaan siemenet ylös, vai pitäisikö muuttaa jokin toinen koodi, josta sitten tulee omat rajoitteensa.

Vihannesmaan tietojen siirtäminen hakemukselle vasta vitsikästä on, varsinkin näin pienessä mittakaavassa, kun koko vihannesala on alle puoli hehtaaria. Eräissä luokituksisa sokerimaissi ja  palkoherne eivät ole vihanneksia, joten ne on hallinnolle laitettavissa kartoissa merkattava erilleen. Kumpaakin on aari pari ja tietenkin muitten kasvien välissä, Näiden rajat on kuitenkin piirrettävä karttoihin täsmälleen oikein. Sijoittelun ratkaisi edellisen lämmön tarve (muitten harsolla peiteltävien kasvien viereen) ja jälkimmäisen ötökkäherkkyys (muitten verkolla peitettävien viereen, jotta matoja olisi hiukan vähemmän). 

Edellisen viikon paperityöharjoitus oli ns. yleisellä luvalla käytettyjen peittaamattomien ei-luomusiementen käytön raportointi. Ruokavirasto tarvinnee määrätietoja arvioidessaan, onko näille "yleisille luville" tarvetta. Hieman tuntui kuitenkin huvittavalta laskeskella muutamien kymmenien värillisten kukkakaalin siementen yhteispainoa. Yhtä sorttia saattoi olla 0,07 grammaa. Grammaan asti ei päästy, vaikka kaikki kukkakaalit laskettiin yhteen. Kunhan ensin pääsi ilmoituslomakkeeseen toteamaan, mitkä sortit piti laskea yhteen ja ennen kaikkea toteamaan sen, että lomakkeessa luvut haluttiin kiloina kahden desimaalin tarkkuudella. No, laittelin 0,00 kg sitten useampaan kohtaan. 

Perinnebiotooppeihin liittyvät sopimukset olivat myös katkolla kauden vaihtuessa. Tai itse asiassa kesken ollutta 5-vuotista sopimusta olisi saanut jatkaa, mutta silti piti siirtyä noudattamaan uudella kaudella määritettyjä ehtoja. Vähän yksipuolista tämä sopimuksen teko. Meni myös hiukan  jännittäväksi, kun ympäristöministeriö epäili, että alueille joilla laidunnus on aloitettu vuoden 2020 jälkeen ei ehkä voi tehdä sopimuksia, koska EU:n metsäkatoasetus kieltää metsän hävittämisen naudanlihan tuotannon vuoksi. Tuollaisella alueella laidunnettu nautakin olisi muuttunut laittomaksi tuossa versiossa. Lampaita sinne kai olisi tämänkin ministeriön tulkinnan mukaan sitten saanut laittaa, koska niitä ei vissiin metsäkatoasetuksessa mainita. Asunto, joka on metsästä raivatulla alueella tai energia, joka on virrannut metsään raivattua johtokäytävää pitkin pohjoisesta Etelä-Suomea huoltamaan, ovat tietenkin ihan laillista kauppatavaraa. No, tällä viikolla ilmoitettiin tulkinnan muutoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön puolella oli ilmeisesti  joku sen verran asiaan perehtynyt ja vakuuttava, että naapuriministeriössä uskottiin, että lehmät syövät ruohot puiden välistä, mutteivat puita ja alue pysyy peitteisenä. Laidunnus muuten lisää sitä kyseisen ministeriön huolen aiheena olevaa monimuotoisuutta. 

Taka-alalla lauma metsänhävittäjiä siirtymässä jonossa juomapaikalle. Vihreätä on siihen malliin, että metsän voisi epäillä edelleen kasvavan.

 

Kasvaa vaikkei tarttis

Tammenlehtisalaatti "Bijella". Kyllä on nätti.

Kesä oli kesäkuun alussa jo pitkällä ja kaikenlainen kitkeminen hyvässä vauhdissa. Toukokuussa taimien hakureissulla emäntä sai kokeneemmalta luomuvihannesten viljelijältä ohjeen, että kitkennät kannattaa toteuttaa ajoissa. Kokeneena kotikasvimaan kasvattajana epäilin ohjetta heti erinomaiseksi ja toteuttamisen arvoiseksi. Toteuttaminen olikin muutama viikko sitten hyvällä mallilla kasvimaan lisäksi myös perinnebiotoopissa, jonne hevonhierakka yrittää tunkea.

Riviväleillä käytetään brutaalimpia menetelmiä. Kaalimaa ennen ja jälkeen,
ei ihan samasta kohtaa tosin. Biokalvo pitää kyllä penkeissä
olevat kaalit suhteellisen rikattomina, mutta penkkien välisille käytäville vaikutus ei
ulotu. Savikka jyrää. Maiseman muutokseen tarvittiin verkonpainojen ja verkkojen
siirtelyä +  ruohonleikkuri ja ruohonleikkurinkuljettaja.

Toteuttamisen arvoisen ohjeen loppuosa olisi voinut kuulua, että mahdolliset sairastamiset toteutetaan myöhässä, esim. marraskuussa. No, tämä neuvo puuttui ja emännällä meni hyväksi aikaa henkilökohtaisen termostaatin säätö kohdiltaan kesken suloisimman suven. Ulkoilma oli samaan aikaan hyvän lämpöistä sekin ja sekös näkyi vaikkapa porkkanan ja punajuuren oheiskasvien etenemisenä. No, on tässä vielä mahdollista tehdä loppukesän kitkennät ajoissa.

Hyönteisverkko ei pelastanut savikoita emännän näpeiltä, sillä
keskikokoisuudesta huolimatta emäntä pujahtaa verkon alle ötökkää
näppärämmin. Ihmisolio tarvitsee kuitenkin enemmän aurinko-
kuin porkkanakemppisuojaa.

Punajuurista ja porkkanoista selviää kasvutappioilla. Perinnebiotoopin hierakoiden suhteenkaan ei ole huolta. Työ löytyy ensi suvena edestä moninkertaisena. Rehuntekokin osui tähän lämpötilavirheen potemiseen. Onneksi järjestyi tilapäistä työvoimaa ja paalit ovat paketissa. Kertymä oli kuivuudesta säästä johtuen noin puolet tavallisesta, mutta ylivuotisten varastojen kanssa pitäisi ensi talvi hoitua. Hässäkän kruunasivat viime viikolla tulleet 7000 koivun tainta, jotka lämpimällä kelillä eivät joutaisi istutusta vartoilemaan. Nekin ovat nyt juuret maassa, lapsityövoimalla päästiin alkuun ja isäntäkin ehti paikan päälle huhkimaan parina päivänä. Älkää kertoko Etelä-Hämeenkoskella liikkuville hirville ja rusakoille.

Radiossa kerrottiin valtatie 12 juoksevista lehmistä. Radioa kuunnellut tuttava soitti uutisesta isännälle, joka oli istuttamassa koivuja. Isäntä soitti emännälle, joka oli ötökkäverkon alla porkkanamaassa laitumen vieressä. Ainuttakaan viereisen laitumen lehmää ei siitä kohdasta näkynyt. Emäntä poistui verkon alta ripeästi, pulssi liikuntasuoritukseen nähden korkealla. Mäen taitteen takaa löytyi onneksi tämä mieltä ylentävä ja pulssin tasaava näky. Valtatie 12 siintää taustalla. Se kulkee muuten Raumalta Kouvolaan, joten ne radiolehmät saattoivat olla toisessa maakunnassa.

Viikonloppu koti-Almeriassa

Espanjan Almeriassa, missä Välimeren yli hengissä selvinneet Euroopan
markkinoille tomaatteja, kurkkuja, meloneita, paprikoita jne.  poimivat, on
 katettua viljelyaluetta satoja neliökilometrejä. Satelliittikuva näyttää
aika valkoiselta. Tässä kotiversiossa pärjätään muutamilla kymmenillä
neliömetreillä. Työvoimakin on maassa ihan laillisesti ja sosiaaliturvan piirissä.

Ennen: Porkkanamaa, vaikkei ehkä ihan siltä näytä. Raiheinä kaista
vasemmassa reunassa. Seuraava oli vielä tiheämpi.

Viikonloppuna  isäntä teki aitaa ja niitti ensimmäistä kertaa syötyjä laitumia. Emäntä viihdytti itseään kasvimaalla. Oli viihtyisää. Aurinko paistoi, tuuli oli leppeä ja keittiöhenkilökunta koulusta vapaalla. Kelpasi nyppiä rikkaruohoja. Varsinkin porkkanamaalla ne olivat valloillaan, sillä ne on porkkankärpäsen torjumiseksi peitetty tiiviisti verkolla, jonka reunoille on lapioitu kerros multaa. Kynnys ohimennessähiukan kitkeä on siis nostettu aika korkealle. Vihreys on saanut velloa rauhassa kylvöstä lähtien.

Kitkentäkoneen (teho jälleen yksi ev) nyppimisvaihteeseen piti asentaa  porkkanan/punajuuren/tillin/persiljan jne. hyljintä päälle ja sen jälkeen saattoi keskittyä päähän pälkähtäviin taiteellisiin tai tieteellisiin ajatuksiin - aina silloin kun niitä sattui olemaan. Jos jollakin hetkellä ei kertakaikkiaan mitään pälkähtänyt, joutui nauttimaan suvisäästä oikein urakalla. Menee se päivä niinkin.

Ei siellä nyt ihan koko päiviä tullut oltua. Keskipäiväksi kärähdysherkkä nenänpää siirrettiin varjoisempiin olosuhteisiin. Loppumetreillä viihtyisyyskin vähän heikkeni. Kitkeminen on ihan kivaa niin kauan, kuin viljelyskasviakin löytyy. Loppupuolella löydöt vähenivät. Kyseinen kasvimaan kohta oli viime kauden ollut välivuodella. Välikasviksi oli kylvetty raiheinä. Näin vuoden viiveellä pääsi toteamaan, että itävyys oli ollut aika heikko. Nurmi kyllä näytti viime vuonna ihan tiheältä ja sitä säännöllisesti parturoitiin siemenrikkojen taltuttamiseksi. Keväällä maa muokattiin useampaan kertaan ennen kylvöä. Nyt harsojen ja verkkojen alta paljastui kuitenkin lähes täysvihreitä raiheinäkaistoja, eli osa heinän siemenistä iti vasta tänä vuonna. Olivat lanttu ja palsternakka jääneet kirkkaasti hopealle niillä kohdin. Hopea ei ole häpeä, on ollut päivän iskulauseita maalintekoa seuraavissa piireissä. Ei siitä kuitenkaan lanttulooraa syksyllä tee.

Jälkeen: Porkkanamaa näyttää jo vähän itseltään. Vasemmassa reunassa "rivi" lanttua. Nyt vain verkot takaisin paikalleen. Tällä säällä ei seuraavaa rikkaruoho yllätystä tarvitse tolkuttoman kauan odotella.