Espanjan Almeriassa, missä Välimeren yli hengissä selvinneet Euroopan markkinoille tomaatteja, kurkkuja, meloneita, paprikoita jne. poimivat, on katettua viljelyaluetta satoja neliökilometrejä. Satelliittikuva näyttää aika valkoiselta. Tässä kotiversiossa pärjätään muutamilla kymmenillä neliömetreillä. Työvoimakin on maassa ihan laillisesti ja sosiaaliturvan piirissä. |
Ennen: Porkkanamaa, vaikkei ehkä ihan siltä näytä. Raiheinä kaista vasemmassa reunassa. Seuraava oli vielä tiheämpi. |
Kitkentäkoneen (teho jälleen yksi ev) nyppimisvaihteeseen piti asentaa porkkanan/punajuuren/tillin/persiljan jne. hyljintä päälle ja sen jälkeen saattoi keskittyä päähän pälkähtäviin taiteellisiin tai tieteellisiin ajatuksiin - aina silloin kun niitä sattui olemaan. Jos jollakin hetkellä ei kertakaikkiaan mitään pälkähtänyt, joutui nauttimaan suvisäästä oikein urakalla. Menee se päivä niinkin.
Ei siellä nyt ihan koko päiviä tullut oltua. Keskipäiväksi kärähdysherkkä nenänpää siirrettiin varjoisempiin olosuhteisiin. Loppumetreillä viihtyisyyskin vähän heikkeni. Kitkeminen on ihan kivaa niin kauan, kuin viljelyskasviakin löytyy. Loppupuolella löydöt vähenivät. Kyseinen kasvimaan kohta oli viime kauden ollut välivuodella. Välikasviksi oli kylvetty raiheinä. Näin vuoden viiveellä pääsi toteamaan, että itävyys oli ollut aika heikko. Nurmi kyllä näytti viime vuonna ihan tiheältä ja sitä säännöllisesti parturoitiin siemenrikkojen taltuttamiseksi. Keväällä maa muokattiin useampaan kertaan ennen kylvöä. Nyt harsojen ja verkkojen alta paljastui kuitenkin lähes täysvihreitä raiheinäkaistoja, eli osa heinän siemenistä iti vasta tänä vuonna. Olivat lanttu ja palsternakka jääneet kirkkaasti hopealle niillä kohdin. Hopea ei ole häpeä, on ollut päivän iskulauseita maalintekoa seuraavissa piireissä. Ei siitä kuitenkaan lanttulooraa syksyllä tee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti