Kasvaa vaikkei tarttis

Tammenlehtisalaatti "Bijella". Kyllä on nätti.

Kesä oli kesäkuun alussa jo pitkällä ja kaikenlainen kitkeminen hyvässä vauhdissa. Toukokuussa taimien hakureissulla emäntä sai kokeneemmalta luomuvihannesten viljelijältä ohjeen, että kitkennät kannattaa toteuttaa ajoissa. Kokeneena kotikasvimaan kasvattajana epäilin ohjetta heti erinomaiseksi ja toteuttamisen arvoiseksi. Toteuttaminen olikin muutama viikko sitten hyvällä mallilla kasvimaan lisäksi myös perinnebiotoopissa, jonne hevonhierakka yrittää tunkea.

Riviväleillä käytetään brutaalimpia menetelmiä. Kaalimaa ennen ja jälkeen,
ei ihan samasta kohtaa tosin. Biokalvo pitää kyllä penkeissä
olevat kaalit suhteellisen rikattomina, mutta penkkien välisille käytäville vaikutus ei
ulotu. Savikka jyrää. Maiseman muutokseen tarvittiin verkonpainojen ja verkkojen
siirtelyä +  ruohonleikkuri ja ruohonleikkurinkuljettaja.

Toteuttamisen arvoisen ohjeen loppuosa olisi voinut kuulua, että mahdolliset sairastamiset toteutetaan myöhässä, esim. marraskuussa. No, tämä neuvo puuttui ja emännällä meni hyväksi aikaa henkilökohtaisen termostaatin säätö kohdiltaan kesken suloisimman suven. Ulkoilma oli samaan aikaan hyvän lämpöistä sekin ja sekös näkyi vaikkapa porkkanan ja punajuuren oheiskasvien etenemisenä. No, on tässä vielä mahdollista tehdä loppukesän kitkennät ajoissa.

Hyönteisverkko ei pelastanut savikoita emännän näpeiltä, sillä
keskikokoisuudesta huolimatta emäntä pujahtaa verkon alle ötökkää
näppärämmin. Ihmisolio tarvitsee kuitenkin enemmän aurinko-
kuin porkkanakemppisuojaa.

Punajuurista ja porkkanoista selviää kasvutappioilla. Perinnebiotoopin hierakoiden suhteenkaan ei ole huolta. Työ löytyy ensi suvena edestä moninkertaisena. Rehuntekokin osui tähän lämpötilavirheen potemiseen. Onneksi järjestyi tilapäistä työvoimaa ja paalit ovat paketissa. Kertymä oli kuivuudesta säästä johtuen noin puolet tavallisesta, mutta ylivuotisten varastojen kanssa pitäisi ensi talvi hoitua. Hässäkän kruunasivat viime viikolla tulleet 7000 koivun tainta, jotka lämpimällä kelillä eivät joutaisi istutusta vartoilemaan. Nekin ovat nyt juuret maassa, lapsityövoimalla päästiin alkuun ja isäntäkin ehti paikan päälle huhkimaan parina päivänä. Älkää kertoko Etelä-Hämeenkoskella liikkuville hirville ja rusakoille.

Radiossa kerrottiin valtatie 12 juoksevista lehmistä. Radioa kuunnellut tuttava soitti uutisesta isännälle, joka oli istuttamassa koivuja. Isäntä soitti emännälle, joka oli ötökkäverkon alla porkkanamaassa laitumen vieressä. Ainuttakaan viereisen laitumen lehmää ei siitä kohdasta näkynyt. Emäntä poistui verkon alta ripeästi, pulssi liikuntasuoritukseen nähden korkealla. Mäen taitteen takaa löytyi onneksi tämä mieltä ylentävä ja pulssin tasaava näky. Valtatie 12 siintää taustalla. Se kulkee muuten Raumalta Kouvolaan, joten ne radiolehmät saattoivat olla toisessa maakunnassa.

Aikaamme edellä

Naapurin isännän ohjastama karhotin liikkeellä. Olikohan lohko pieni vai
kone iso, mutta kohtuullisen äkkiä tuli valmista. Eikä tarvinnut
karhon ahdistua viereisen kaltaisensa läheisyydestä.

Oi, saavu toukokuumme ja lämmin tuuli tuo. Toukokuu saapui ja lähti ajallaan erinomaisen lämpimien tuulten ja tyynen kera. Sen seurauksena nyt kesäkuun alussa on meneillään hommia, jotka yleensä mieltää vasta vähän myöhemmän suven riemuiksi.

Juhannuskokkoa ei vielä ole ruvettu pystyttämään, mutta eilen paketoitiin ensimmäinen erä sonnien talvimuonaa. Tuleeko siitä joulu- vai pääsiäisateria vaiko ihan arkisapuskaa, jää nähtäväksi. Homma kyllä jatkuu. Käsittelyssä olivat vain kiireellisimmät kohteet ja niissäkin kertymää oli satamattomuudesta johtuen vähemmän kuin vetisempänä vuonna.

Toinen aikaiselta tuntuva työmaa on ollut hevonhierakan kitkentä. Kyseessä on kasvi, joka ei maistu edes sille hevolle. Testattu on. Joko hierakka tai hepo on siis nimetty väärin. Kasvi runsastuu erityisesti laitumilla, koska laiduntajat syövät maukkaammat ruohot ympäriltä pois ja hierakka saa lisää valoa ja tilaa. Hierakan lehdet sisältävät oksaalihappoa. Johtuisiko syömättömyys siitä, että joku on antanut lehmille osteoporoosivalistusta. Johtui mistä hyvänsä, joutuu hierakkaa torjumaan. Ainakin niin kauan kuin keksii sille kaupallista käyttöä. Toistaiseksi en ole keksinyt.

Eilen putsattiin aiemmin laitumena ollut härkäpapulohko. Ollessaan vielä nykyistäkin nuorempi, emäntä lypsi yhden suven saksalaisia lehmiä. Siellä "Ampfer" oli aika riesa laitumilla, joten kesätyttökin talsi välillä pitkin nurmia reppu- tai sivelyruiskun kanssa täsmäpruuttailemassa rounduppia hierakan lehdille. Nyt kotinurkissa menetelmänä oli kourat, kottikärry ja kuokka - ja vähän aikaa myös lapsityövoima. Muuten sujui hyvin, mutta kova tuuli vei useamman kerran lapsityövoiman lippalakin. Emännän traktoripipon edessä kyseinen luonnonilmiö sen sijaan oli täysin voimaton.

Osaisiko joku rikkakasvitieteellisesti valistunut kertoa, missä vaiheessa vielä uskaltaa jättää hierakan kukinnot pellolle ilman pelkoa siementen tuleentumisesta. Nyt otettiin varman päälle ja kottikärrättiin huiskaleet pois. Aika komea juuri muuten.

Rikkoja muttei rokassa

Ennen ja jälkeen. Etsi erot.

Emäntä on päivänä muutama harrastanut mekaanista rikkojen torjuntaa - bioenergian käytöstä huolimatta aikuistyövoimalla.

Yksi nurmien ärsyttävimmistä rikkaruohoista on hevonhierakka. Se runsastuu laitumilla, koska maussa on laiduntajien mielestä ilmeistä vikaa. Ei nimittäin nimestään huolimatta maistu hevollekaan. Sellainenkin täällä taannoin asusti, mutta joko eläinlaji tai kasvi on nimetty väärin. Virtahevoilla ei ole kokeiltu eikä kokeilla. Vaatisi ehkä toisenlaista aitausteknologiaa, vaikka aidassa virtaa onkin (0,000.. A). Purokin saattaa olla vähän matala ja kylmä kyseiselle lajille. Sitäpaitsi maataloushallinto ei ole tainnut  määrittää, kuinka monta lantayksikköä yksi virtahepo olisi. Lisäksi pidän virtahepoa lehmään verrattuna todella rumana, eikä makukaan taida vetää vertoja. Tästä johtopäätöksenä jatketaan hevonhierakan kitkemistä käsin. Emännän nyt käyttämä luomumenetelmä on kiskoa kasvi juurineen  irti ja tunkea koko kasvi 15000 siemenensä kera säkkiin. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin tämä pitkä ja vankka juuri tekee hyvää maan rakenteelle - toisin kuin kitkijän selälle.

Reilu parikymmentä vuotta sitten emäntä sivisti itseään lypsämällä yhden suven saksalaisia lehmiä. Hierakkaa pidettiin aika riesana ja siellä sitten kuljeskeltiinkin laitumilla reppu- tai sivelyruiskun kanssa täsmätarjoilemassa rounduppia hierakan lehdille. Suomessa se tuntui olevan pienempi ongelma siihen aikaan, mutta aika monella on tuntuma, että hierakkavaiva olisi viime vuosina lisääntynyt.

Palsami on hierakkaan verrattuna aika ergonominen; juuri on vain kevyesti maassa kiinni ja varsi katkeaa helposti. Irti, varsi poikki juuren yläpuolelta ja pinoon. Ennen siementen tuleentumista.

Maalaji oli sellainen, että ojan pohja ei kanna, joten pitkillä saappaan varsilla ei pitkälle pötki, vaan juuttuu syvälle. Käytännöllinen työasento oli paikoin tämä spagaattiharjoitus, mutta miten tästä pääsee leveällä kohdalla pois niin, että vesi pysyy saappaan ulkopuolella. Kahdella kostealla läikällä sääressä selvittiin. Nekin saattoivat johtua murtuneesta saappaanvarresta eikä puutteellisista akrobaatin taidoista.

Toinen riesakasvi ei esiinny pelloilla, vaan paikoin esim, ojan varsilla. Täällä oli aikoinaan pihassa koristekasvina jättipalsamia. Se alkoi vähitellen koristaa muitakin paikkoja kuin kukkapenkkiä, joten häätötuomio tuli  myös sieltä kukkapenkistä. Nyt sitä on vielä yhden ojan varressa. Paikka tuli toissasuvena hyvin kitkettyä, mutta vuosi sitten seuranta unohtui. Silloin nypittävää olisi ollut varmaan aika vähän. Nyt tämä unohdus kostautui ja emäntä vietti eilistä päivää kutakuinkin ojan pohjalla. Onneksi tuuli. Edellisellä kerralla oli nimittäin lämmintä ja tyyntä. Olosuhteet ojanpohjalla ovat laajamittaiselle ilmahyökkäykselle täydelliset.

Viikonloppu koti-Almeriassa

Espanjan Almeriassa, missä Välimeren yli hengissä selvinneet Euroopan
markkinoille tomaatteja, kurkkuja, meloneita, paprikoita jne.  poimivat, on
 katettua viljelyaluetta satoja neliökilometrejä. Satelliittikuva näyttää
aika valkoiselta. Tässä kotiversiossa pärjätään muutamilla kymmenillä
neliömetreillä. Työvoimakin on maassa ihan laillisesti ja sosiaaliturvan piirissä.

Ennen: Porkkanamaa, vaikkei ehkä ihan siltä näytä. Raiheinä kaista
vasemmassa reunassa. Seuraava oli vielä tiheämpi.

Viikonloppuna  isäntä teki aitaa ja niitti ensimmäistä kertaa syötyjä laitumia. Emäntä viihdytti itseään kasvimaalla. Oli viihtyisää. Aurinko paistoi, tuuli oli leppeä ja keittiöhenkilökunta koulusta vapaalla. Kelpasi nyppiä rikkaruohoja. Varsinkin porkkanamaalla ne olivat valloillaan, sillä ne on porkkankärpäsen torjumiseksi peitetty tiiviisti verkolla, jonka reunoille on lapioitu kerros multaa. Kynnys ohimennessähiukan kitkeä on siis nostettu aika korkealle. Vihreys on saanut velloa rauhassa kylvöstä lähtien.

Kitkentäkoneen (teho jälleen yksi ev) nyppimisvaihteeseen piti asentaa  porkkanan/punajuuren/tillin/persiljan jne. hyljintä päälle ja sen jälkeen saattoi keskittyä päähän pälkähtäviin taiteellisiin tai tieteellisiin ajatuksiin - aina silloin kun niitä sattui olemaan. Jos jollakin hetkellä ei kertakaikkiaan mitään pälkähtänyt, joutui nauttimaan suvisäästä oikein urakalla. Menee se päivä niinkin.

Ei siellä nyt ihan koko päiviä tullut oltua. Keskipäiväksi kärähdysherkkä nenänpää siirrettiin varjoisempiin olosuhteisiin. Loppumetreillä viihtyisyyskin vähän heikkeni. Kitkeminen on ihan kivaa niin kauan, kuin viljelyskasviakin löytyy. Loppupuolella löydöt vähenivät. Kyseinen kasvimaan kohta oli viime kauden ollut välivuodella. Välikasviksi oli kylvetty raiheinä. Näin vuoden viiveellä pääsi toteamaan, että itävyys oli ollut aika heikko. Nurmi kyllä näytti viime vuonna ihan tiheältä ja sitä säännöllisesti parturoitiin siemenrikkojen taltuttamiseksi. Keväällä maa muokattiin useampaan kertaan ennen kylvöä. Nyt harsojen ja verkkojen alta paljastui kuitenkin lähes täysvihreitä raiheinäkaistoja, eli osa heinän siemenistä iti vasta tänä vuonna. Olivat lanttu ja palsternakka jääneet kirkkaasti hopealle niillä kohdin. Hopea ei ole häpeä, on ollut päivän iskulauseita maalintekoa seuraavissa piireissä. Ei siitä kuitenkaan lanttulooraa syksyllä tee.

Jälkeen: Porkkanamaa näyttää jo vähän itseltään. Vasemmassa reunassa "rivi" lanttua. Nyt vain verkot takaisin paikalleen. Tällä säällä ei seuraavaa rikkaruoho yllätystä tarvitse tolkuttoman kauan odotella.