Rikkoja muttei rokassa

Ennen ja jälkeen. Etsi erot.

Emäntä on päivänä muutama harrastanut mekaanista rikkojen torjuntaa - bioenergian käytöstä huolimatta aikuistyövoimalla.

Yksi nurmien ärsyttävimmistä rikkaruohoista on hevonhierakka. Se runsastuu laitumilla, koska maussa on laiduntajien mielestä ilmeistä vikaa. Ei nimittäin nimestään huolimatta maistu hevollekaan. Sellainenkin täällä taannoin asusti, mutta joko eläinlaji tai kasvi on nimetty väärin. Virtahevoilla ei ole kokeiltu eikä kokeilla. Vaatisi ehkä toisenlaista aitausteknologiaa, vaikka aidassa virtaa onkin (0,000.. A). Purokin saattaa olla vähän matala ja kylmä kyseiselle lajille. Sitäpaitsi maataloushallinto ei ole tainnut  määrittää, kuinka monta lantayksikköä yksi virtahepo olisi. Lisäksi pidän virtahepoa lehmään verrattuna todella rumana, eikä makukaan taida vetää vertoja. Tästä johtopäätöksenä jatketaan hevonhierakan kitkemistä käsin. Emännän nyt käyttämä luomumenetelmä on kiskoa kasvi juurineen  irti ja tunkea koko kasvi 15000 siemenensä kera säkkiin. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin tämä pitkä ja vankka juuri tekee hyvää maan rakenteelle - toisin kuin kitkijän selälle.

Reilu parikymmentä vuotta sitten emäntä sivisti itseään lypsämällä yhden suven saksalaisia lehmiä. Hierakkaa pidettiin aika riesana ja siellä sitten kuljeskeltiinkin laitumilla reppu- tai sivelyruiskun kanssa täsmätarjoilemassa rounduppia hierakan lehdille. Suomessa se tuntui olevan pienempi ongelma siihen aikaan, mutta aika monella on tuntuma, että hierakkavaiva olisi viime vuosina lisääntynyt.

Palsami on hierakkaan verrattuna aika ergonominen; juuri on vain kevyesti maassa kiinni ja varsi katkeaa helposti. Irti, varsi poikki juuren yläpuolelta ja pinoon. Ennen siementen tuleentumista.

Maalaji oli sellainen, että ojan pohja ei kanna, joten pitkillä saappaan varsilla ei pitkälle pötki, vaan juuttuu syvälle. Käytännöllinen työasento oli paikoin tämä spagaattiharjoitus, mutta miten tästä pääsee leveällä kohdalla pois niin, että vesi pysyy saappaan ulkopuolella. Kahdella kostealla läikällä sääressä selvittiin. Nekin saattoivat johtua murtuneesta saappaanvarresta eikä puutteellisista akrobaatin taidoista.

Toinen riesakasvi ei esiinny pelloilla, vaan paikoin esim, ojan varsilla. Täällä oli aikoinaan pihassa koristekasvina jättipalsamia. Se alkoi vähitellen koristaa muitakin paikkoja kuin kukkapenkkiä, joten häätötuomio tuli  myös sieltä kukkapenkistä. Nyt sitä on vielä yhden ojan varressa. Paikka tuli toissasuvena hyvin kitkettyä, mutta vuosi sitten seuranta unohtui. Silloin nypittävää olisi ollut varmaan aika vähän. Nyt tämä unohdus kostautui ja emäntä vietti eilistä päivää kutakuinkin ojan pohjalla. Onneksi tuuli. Edellisellä kerralla oli nimittäin lämmintä ja tyyntä. Olosuhteet ojanpohjalla ovat laajamittaiselle ilmahyökkäykselle täydelliset.