tiistai 28. helmikuuta 2017

Liikenneturvallisuutta

ENNEN. Eräs tien mutka Hämeenkoskella. Näkyvyyttä noin 50 metriä.
Liikenteessä tulee ajoittain yllätyksiä vastaan. Erityisesti, jos paikasta riippumatta ajellaan kuten Keke Monacon geepeessä - oikaistaan sisäkurvin puolelta. Emäntää nuoremmat varmaan puhuisivat näitten ajomatkaoptimointien yhteydessä esim. Bottaksesta tai muista modernien aikojen formuloitsijoista. Emännän ilmaisuvarasto oli kuitenkin karttuvassa vaiheessa siihen aikaan, kun formuloiden kanssa samaan lauseeseen kuului Keke.

Isäntä teki viime viikolla liikenneturvallisuustyötä näiden yllätysten vähentämiseksi ja ainakin niiden mahdollisten ikävien seurausten torjumiseksi. Torjuntavälineenä käytettiin raivaussahaa. Yksinkertainen tavoite oli saada puut - tai pikemminkin puitten välit - näkymään metsältä. Lietevaunun, tukkirekan tms. kaluston kanssa ei ole kauhean hauskaa todeta olevansa samalla kaistalla vastaantulijan kanssa. Huvi tuskin on yhtään suurempi vastakkaiseen suuntaankaan.

Dagen EFTER, tai töiden puolesta vain 40 minuter efter, mutta kuvauspäivä on eri. Sama mutka mutta hiukan kauempaa. Näkyvyyttä tuli sata metriä lisää ja mutkan takaa paljastui seuraavista mutkista varoittava liikennemerkki. Lisäksi vastaantuleva traktorikin näkyy jo tässä vaiheessa. Ulkokurvin puoleista kaistaa ohjastava voi jo tässä kohtaa todeta, että formulamaiset ajolinjat säästetään johonkin toiseen mutkaan. 
Muihin viikon hauskuuksiin kuului verottajalle suunnattujen numeroharjoitusten valmistuminen. Ei mennyt edes viime tippaan. Bitit lähetettiin matkaan jo eilen, vaikka eräpäivä on vasta tänään. Kirjekuoressa kulkevan paperisen version olisi tällekin päivälle uskaltanut säästää. Sähköiset järjestelmät saattavat lähetyksen yhteydessä herjata tuntemattomasta tai tunnetusta virheestä, huonosta yhteydestä, puuttuvasta päivityksestä, järjestelmien yhteensopimattomuudesta jne. Postilaatikot taas ovat toistaiseksi urputtamatta huolineet kitaansa paperit säästä ja sisällöstä riippumatta. (Kaikki käy, lantanäytteitäkin on postitettu.) Tällä kertaa ei onneksi ollut biteillä matkustusvaikeuksia. Valmista ei kuitenkaan pelkällä veroilmoituksella tullut, vaan kertauserä saapuu parin kuukauden päästä veroehdotuksen muodossa. Samaan syssyyn kylvöjen, aitatöiden ja tukihakemusten kanssa.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Sattui viime keväänä

Poikimakauden avaus tuli jokunen viikko sitten vähän förskottina. Eräänä iltapäivänä esikoululainen tuli raportoimaan näkemästään söpöstä vasikasta, jolla ei ollut korvamerkkejä. Tästä tuntomerkistä hän kertoi tietävänsä, että se varmasti oli uusi. Samaan hengenvetoon ilmoitettiin valmiudesta nimen keksimiseen.

Viime huhtikuulta kalenterista löytyy merkintä aidan rikkoutumisesta sonnien ja lehmien välillä. Tapauskin muistui mieleen. Alkuiltapäivästä hallilla oli vallinnut syvä rauha. Reilu pari tuntia myöhemmin käytiin kurkkaamassa, oliko ylimääräiseen huuteluun jokin syy. Nauta ei yleensä lörpöttele turhaan, vaan kommentoi, jos on aihetta. Eläin aidan ulkopuolella on tyypillinen lausunnon aihe. Joka kerta aiheesta ei tietysti ihmisaivoilla ota tolkkua. Tällä kerralla ei kuitenkaan oltu aidan ulkopuolella, vaan väärien aitojen sisäpuolella. Kahden karsinan välistä porttia sulkevasta ketjusta oli kiinnityspultti kiertynyt auki. Portti oli päässyt sitten aukeamaan, kun jommalta kummalta puolelta oli ollut aitaa kohden painetta.
Oho valmiina maailmanvalloitukseen. Aloitetaan kumminkin heinäkasasta. Kreija päivystää.

Eläimet lajiteltiin puolilleen ja todettiin, että tapaus sattui aika sopivaan aikaan. Karsinan lehmistä osa oli aivan hiljattain poikinut ja loppujen odotettiin piakkoin poikivan. Isyydeltään epäselvien tiineyksien piti siis olla epätodennäköisiä. Kyseisen karsinan lehmistä Kreija ei sitten kuitenkaan keväällä poikinut, eli se ei ollut tuolloin kantava. Tapauksen ajankohta selittää tämän talvisen au-vasikan. Isäksi vain on turhan monta vaihtoehtoa. Eipä silti, eivät isät vasikoiden perään katso. Viimekeväiset sonnivasikat kävi eläinlääkäri, tai itse asiassa eläinlääkäri ja autollinen eläinlääkäriopiskelijoita, kastroimassa. Vastaavien aitarikkojen seurauksissa on jatkossa sitten ainakin vähemmän mahdollisia isäkandidaatteja. Ja vähemmän niitä vastentahtoisia poikamiehiä aidan yli kurkottelemassa. Karsinoiden välisen aidan vieressä on sonnien puolella aina ruuhkaa silloin, kun toisella puolella sattuu olemaan lehmä kiimassa.

Vasikan nimet alkavat tänä vuonna O:lla. Esikoululaisella on kohtuullisesti hallinnassa oppimäärän "Millä kirjaimella alkaa" -osio. Pätevyys riitti siis erinomaisesti nimen keksimiseen. Hän ehdotti, että vasikan nimi voisi olla Oho. Se oli kuulemma erityisen hyvä ja sopiva siksi, että se myös loppuu O:hon.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Valoa ja sonnijahti

Tästä on harvennuskone käynyt. Risuja jää maahan, mutta ne maatuvat pikkuhiljaa. Talvella maa kantaa hyvin koneitten painon.
Kotimainen ajokonemalli. Tämä kappale sopii keveälle
puutavaralle. Kuvassa kuitenkin kuormattuna
alkuperäispakkauksessa ollutta muovitavaraa. Koneen
omistaja veljineen hankki kuitenkin välittömästi
kuljetuskelpoisia koivutukkeja. Purua tuli sisälle vain vähän.
Valo ei ole kansalle vaan oksille. Kotometsässä oli hakkuu. Harvennettiin. Alimmat oksat eivät saa valoa, jos puut kasvavat liian tiheässä. Valon puuttuessa alaoksat kuolevat ja neulasten määrä vähenee. Neulaset ovat kuitenkin ne aurinkopaneelit, joilla puu pyydystää kasvuenergiansa. Niitä on siis oltava riittävän alas asti, jos halutaan, että puu kunnolla kasvaa.

Ajokone. Edellisen kuvan jälkeen pitäisi kai sanoa aikuisten
oikeasti. Vasemmalla puuston läpi näkyy hiukan hakkuukoneen valoja.
Ajokone, jolla katkotut puut kuljetetaan rekan mentävän reitin varteen, kiidätettiin tänään lavetilla seuraavalle työmaalle. Työ on siis valmis ja puut pinoissa. Hakkuukone ehti muualle jo aikaisemmin. Talonväki jää odottelemaan uusia suppilovahveropaikkoja. Niitä rupeaa usein ilmestymään koneurille muutama vuosi hakkuun jälkeen. Koneen ketjut rikkovat maan pintaan sienten itiöille sopivia asettumispaikkoja. 

Viime viikolla tuli myös kalibroitua sonnisilmää. Tuppaa aina unohtumaan, että pienet ja sievät kyyttösonnit tosiaan ovat pieniä ja sieviä. Niitä saa emännänkin mitoilla katsella enimmäkseen alaviistoon, mutta järeämmillä roduilla ei varpustaminenkaan aina riitä. Korkokengissä taas ei parane työmaalle mennä. Kalibrointi alkoi yhdellä puhelinsoitolla. Naapuri (sana naapuri siis sanan maalaisessa merkityksessä) soitti isännälle ja kertoi karanneensa muutaman sadan kilometrin päähän. Tämä puhelu oli osa eräänlaista ketjureaktiota. Hieman aikaisemmin naapuri oli nimittäin vastannut lähinaapurinsa puheluun, jossa raportoitiin isännän sonnien karanneen - onneksi vain muutaman sadan metrin päähän.

Mitäs me pienet ja sievät?
Suuntasimme siis isännän kanssa auton nokan naapuriin ja pakkasimme paikalle sattuneen lapsityövoiman edustajan matkaan. Nupoon suomenkarjaan tottunut edustaja ryhtyi pohtimaan, mitenkä sarvellisille sonneille osoitetaan suuntaa. Tätä pohdintaa ei tietenkään sonneille kerrottu. Vajaan tonnin sonnin aivoituksissa nimittäin kolmisenkymmentä kiloa oikein sijoitettua topakkaa koulutyttöä hiihtouransa päättäneellä (sompa ja kärki puuttuvat) suksisauvalla jatkettuna on hyvin lähellä aitausteknologian huippua. Riippumatta siitä, kasvaako näitä aivoituksia tuottavien aivojen likellä sarvet vai ei. Sonnit saatiin kokoon, pääluku täsmäsi ja palattiin kotiin syömään. Ruokaakin oli, sillä osa lapsityövoimasta lupautui auliisti ruuan laittoon oivallettuaan, että vaihtoehtoinen komennus olisi sonnijahtiin.


lauantai 4. helmikuuta 2017

Emolehmä vai ei

Viikon byrokratiapläjäys saatiin jatkamalla sitoutumista eläinten hyvinvointikorvauksen ehtoihin. Tämän 76 sivun sitoumusehtojen lisäksi oli vielä 8 sivua taulukoita sekä 25 sivun korjaussarja julkaisun jälkeen tulleista muutoksista. Tunnustan suoraan, että kaikkea en ole lukenut. Sen kyllä huomasin sivulta 51, että vasikan veren hemoglobiinipitoisuuden on oltava vähintään 4,5 mmol/litra. Sitoumuksen eräpäivä oli tammikuun viimeisenä. Sitoutumuksen jatkamista hiukan pohdittiin, sillä rahallisesti summa ei ole erityisen suuri, mutta sitoutuminen lisää paperitöitä sekä mahdollisuuksia voittaa tarkastusarvonnoissa. Tässä hyvinvointikorvauksen tarkastusarvonnassa olemme jo kahdesti saaneet osuman. Kumpikin kerta on sattunut ajankohtaan, jolloin olisi ollut oikeita maataloustöitäkin tyrkyllä tehtäväksi. Sitä kuitenkin sitten tarkastajan apuna bongattiin korvanumeroita laitumella olevista lehmistä ja sonneista joiden korvakarvat aika hyvin peittävät koko korvamerkin.

Korvauksessa on erilaisia toimenpiteitä, joista ilmoittaudutaan tilalle sopiviin. Sopivissa toimenpiteissä on se ongelma, että kyytöt eivät ole sopivia. Yksi toimenpide on nimeltään emolehmien vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen. Kyyttömme ovat de facto emolehmiä, eli ne hoitavat ja imettävät vasikkansa. Toimenpide on käytettävissä kuitenkin vain järeämpien rotujen emolehmien vasikoille eikä hentoisille kyyttöpienokaisille.

Ammattitaitoinen emolehmä työssään.
Vaihtoehtoinen toimenpide olisi ollut otsikoltaan vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen. Siinä on vasikoille oltava käytössä tietty minimipinta-ala.  Karsinamme pinta-ala ylittää kirkkaasti tämän vasikoille korvauksessa määritetyn tarpeen ja lehmien tarpeen summan. Sen lisäksi eläimet pääsevät mielensä mukaan ulos. Kyselin aikanaan mavista (maaseutuvirastosta), eikö tämä täyttäisi sellaisenaan toimenpiteen ehdot. Täyttää, jos erotamme makuualueesta vasikoille määritetyn alan verran sellaisella aitausmekanismilla - esim. hiukan vasikkaa korkeammalla olevalla aitalangalla, että vasikat pääsevät läpi mutta emot eivät. Tämä ei olisi mielestäni vasikoiden oloja kohentanut mitenkään, mutta lehmien tila olisi vähentynyt ja hoito käynyt työläämmäksi. Kuivittaminen olisi vaatinut langan keräämistä pois tieltä ja virittelemistä taas paikoilleen. Kuivituskynnys olisi noussut ja tämä langanvirittelyaika olisi ollut pois jostain, mikä on oikeasti eläinten hoidossa hyödyllistä. Vasikoittemme tilan määrä ei sitten näy korvaustilastoissa, mutta ahdasta ei ole.