lauantai 4. helmikuuta 2017

Emolehmä vai ei

Viikon byrokratiapläjäys saatiin jatkamalla sitoutumista eläinten hyvinvointikorvauksen ehtoihin. Tämän 76 sivun sitoumusehtojen lisäksi oli vielä 8 sivua taulukoita sekä 25 sivun korjaussarja julkaisun jälkeen tulleista muutoksista. Tunnustan suoraan, että kaikkea en ole lukenut. Sen kyllä huomasin sivulta 51, että vasikan veren hemoglobiinipitoisuuden on oltava vähintään 4,5 mmol/litra. Sitoumuksen eräpäivä oli tammikuun viimeisenä. Sitoutumuksen jatkamista hiukan pohdittiin, sillä rahallisesti summa ei ole erityisen suuri, mutta sitoutuminen lisää paperitöitä sekä mahdollisuuksia voittaa tarkastusarvonnoissa. Tässä hyvinvointikorvauksen tarkastusarvonnassa olemme jo kahdesti saaneet osuman. Kumpikin kerta on sattunut ajankohtaan, jolloin olisi ollut oikeita maataloustöitäkin tyrkyllä tehtäväksi. Sitä kuitenkin sitten tarkastajan apuna bongattiin korvanumeroita laitumella olevista lehmistä ja sonneista joiden korvakarvat aika hyvin peittävät koko korvamerkin.

Korvauksessa on erilaisia toimenpiteitä, joista ilmoittaudutaan tilalle sopiviin. Sopivissa toimenpiteissä on se ongelma, että kyytöt eivät ole sopivia. Yksi toimenpide on nimeltään emolehmien vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen. Kyyttömme ovat de facto emolehmiä, eli ne hoitavat ja imettävät vasikkansa. Toimenpide on käytettävissä kuitenkin vain järeämpien rotujen emolehmien vasikoille eikä hentoisille kyyttöpienokaisille.

Ammattitaitoinen emolehmä työssään.
Vaihtoehtoinen toimenpide olisi ollut otsikoltaan vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen. Siinä on vasikoille oltava käytössä tietty minimipinta-ala.  Karsinamme pinta-ala ylittää kirkkaasti tämän vasikoille korvauksessa määritetyn tarpeen ja lehmien tarpeen summan. Sen lisäksi eläimet pääsevät mielensä mukaan ulos. Kyselin aikanaan mavista (maaseutuvirastosta), eikö tämä täyttäisi sellaisenaan toimenpiteen ehdot. Täyttää, jos erotamme makuualueesta vasikoille määritetyn alan verran sellaisella aitausmekanismilla - esim. hiukan vasikkaa korkeammalla olevalla aitalangalla, että vasikat pääsevät läpi mutta emot eivät. Tämä ei olisi mielestäni vasikoiden oloja kohentanut mitenkään, mutta lehmien tila olisi vähentynyt ja hoito käynyt työläämmäksi. Kuivittaminen olisi vaatinut langan keräämistä pois tieltä ja virittelemistä taas paikoilleen. Kuivituskynnys olisi noussut ja tämä langanvirittelyaika olisi ollut pois jostain, mikä on oikeasti eläinten hoidossa hyödyllistä. Vasikoittemme tilan määrä ei sitten näy korvaustilastoissa, mutta ahdasta ei ole.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti