maanantai 20. helmikuuta 2017

Sattui viime keväänä

Poikimakauden avaus tuli jokunen viikko sitten vähän förskottina. Eräänä iltapäivänä esikoululainen tuli raportoimaan näkemästään söpöstä vasikasta, jolla ei ollut korvamerkkejä. Tästä tuntomerkistä hän kertoi tietävänsä, että se varmasti oli uusi. Samaan hengenvetoon ilmoitettiin valmiudesta nimen keksimiseen.

Viime huhtikuulta kalenterista löytyy merkintä aidan rikkoutumisesta sonnien ja lehmien välillä. Tapauskin muistui mieleen. Alkuiltapäivästä hallilla oli vallinnut syvä rauha. Reilu pari tuntia myöhemmin käytiin kurkkaamassa, oliko ylimääräiseen huuteluun jokin syy. Nauta ei yleensä lörpöttele turhaan, vaan kommentoi, jos on aihetta. Eläin aidan ulkopuolella on tyypillinen lausunnon aihe. Joka kerta aiheesta ei tietysti ihmisaivoilla ota tolkkua. Tällä kerralla ei kuitenkaan oltu aidan ulkopuolella, vaan väärien aitojen sisäpuolella. Kahden karsinan välistä porttia sulkevasta ketjusta oli kiinnityspultti kiertynyt auki. Portti oli päässyt sitten aukeamaan, kun jommalta kummalta puolelta oli ollut aitaa kohden painetta.
Oho valmiina maailmanvalloitukseen. Aloitetaan kumminkin heinäkasasta. Kreija päivystää.

Eläimet lajiteltiin puolilleen ja todettiin, että tapaus sattui aika sopivaan aikaan. Karsinan lehmistä osa oli aivan hiljattain poikinut ja loppujen odotettiin piakkoin poikivan. Isyydeltään epäselvien tiineyksien piti siis olla epätodennäköisiä. Kyseisen karsinan lehmistä Kreija ei sitten kuitenkaan keväällä poikinut, eli se ei ollut tuolloin kantava. Tapauksen ajankohta selittää tämän talvisen au-vasikan. Isäksi vain on turhan monta vaihtoehtoa. Eipä silti, eivät isät vasikoiden perään katso. Viimekeväiset sonnivasikat kävi eläinlääkäri, tai itse asiassa eläinlääkäri ja autollinen eläinlääkäriopiskelijoita, kastroimassa. Vastaavien aitarikkojen seurauksissa on jatkossa sitten ainakin vähemmän mahdollisia isäkandidaatteja. Ja vähemmän niitä vastentahtoisia poikamiehiä aidan yli kurkottelemassa. Karsinoiden välisen aidan vieressä on sonnien puolella aina ruuhkaa silloin, kun toisella puolella sattuu olemaan lehmä kiimassa.

Vasikan nimet alkavat tänä vuonna O:lla. Esikoululaisella on kohtuullisesti hallinnassa oppimäärän "Millä kirjaimella alkaa" -osio. Pätevyys riitti siis erinomaisesti nimen keksimiseen. Hän ehdotti, että vasikan nimi voisi olla Oho. Se oli kuulemma erityisen hyvä ja sopiva siksi, että se myös loppuu O:hon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti