Helle ja hallanvaara

Hoikentavaa pystyraidoitusta tulevalle tattaripellolle. Juolannosttimen
reittiraidat tosin häviävät työn edetessä. Automaattiohjaus mahdollistaa pellon
pintaa säästävien loivien kännösten tekemisen päisteessä. Lohkon muoto ja
koneen työleveys on opetettu laitteelle, joka oikealle linjalle päästyään
pitää koneen reitillä eikä päällekkäistä ajoa tule. Ajetut ja ajamattomat
kohdat näkyvät koneen näytöllä ja tässä työssä tietysti itse pellossakin.

Huh hellettä, sanoi kaalintaimi. Pienessä taimipotissa on ruvennut kasvin alkuja ahdistamaan ja niitä on sitten epäsuotuisasta säästä huolimatta pistelty peltoon. Kaalin istutukseen sopisi mainiosti vesisade, mutta sitä ei nyt ainakaan pariin viikkoon taida olla tarjolla. Kaalipoloisia käy sääliksi, joten vettä on tarjoiltu sitten pumpun voimalla.

Huh hellettä, sanoivat juolavehnän ja valvatin juuret. Ne olivat juuri leijailleet juolannostimen pölläyttäminä pellon pinnalle päivää paistattelemaan. Traktorikuski ilmastoidussa ohjaamossaan ei  tuntenut minkäänlaista sääliä. Sään kerrankin suosiessa hän vispilöi lisää päivänpaistattelijoita esiin suojaisemmista maakerroksista. No, ei se nyt niin kauhean vilpoinen se ohjaamo ole. Tai jos on, niin kurkku on kipeä seuraavana päivänä, jos kauluri on unohtunut. 


Sää oli ihan sitä samaa auringonpaistetta ja hellettä molemmilla työmailla. Tasan ei siis käy onnen lahjat. Juolavehnien pöllyttämisellä valmistauduttiin tattarin kylvöön. Tattarit ovat nyt maassa, joten viimeisen hallan on syytä olla tältä keväältä takana päin. Yöt ovat kyllä olleet aika kylmiä.

Peittämisiässä oleva pienokainen oli kotiin tullessa jo peittynyt noin kolmen
neliön peitteellä. Kasvimaalla odotti kuitenkin hieman useampi neliö.
Tämä viimeiseksi aseteltu lämmittää muun muassa papuja.

Pari iltaa sitten luvattiin aamuviideksi vain +2 astetta. Mikäli virallisella kahden metrin mittauskorkeudella on tuo 2 astetta, niin maan rajassa käydään silloin pakkasella. Emäntä oli iltapäivällä kyytimässä pienokaisia urheiluharjoittelemaan ja toivoi koko reissun ajan sääennusteen muuttumista. Ei auttanut. Pluskahta luvattiin edelleen puoli yhdeksän maissa kotiin tullessa. Vihannesmaan hiki hatussa istutetut pavut, maissit, kurpitsat ym. eivät kylmästä oikein tykkää, joten ei auttanut kuin lähteä asettelemaan harsoja vilukissojen suojaksi. Tyyntä onneksi oli, mutta sata metriä pitkien harsojen siirtely ja hiekkasäkkien kanniskeleminen painoksi vaati askeleen jos toisenkin ja aikaa siihen meni. Liikuntaakin tuli varmasti yhtä paljon kuin sillä harjoituksissa olleella lapsukaisella. Urheilua harrastavan sukulaisen kuntoilumittari on varhaisperunan harsotuspäivästä antanut samanlaisia lukemia kuin 120 kilometrin hiihtämisestä. Harsohomma valmistui yhdentoista maissa ja silloin tietysti sääennusteen lupaukset aamuyölle olivat nousseet pari kolme astetta korkeammiksi. Olisi pitänyt siinä vaiheessa jättää katsomatta. Tyynen sään lisäksi positiivisena seikkana voi näillä leveyksillä mainita riittävän työmaavalaistuksen ajankohdasta huolimatta. Pimeämmillä leveyksillä tietysti hallanvaarakin on harvinaisempi.

Viikonloppu koti-Almeriassa

Espanjan Almeriassa, missä Välimeren yli hengissä selvinneet Euroopan
markkinoille tomaatteja, kurkkuja, meloneita, paprikoita jne.  poimivat, on
 katettua viljelyaluetta satoja neliökilometrejä. Satelliittikuva näyttää
aika valkoiselta. Tässä kotiversiossa pärjätään muutamilla kymmenillä
neliömetreillä. Työvoimakin on maassa ihan laillisesti ja sosiaaliturvan piirissä.

Ennen: Porkkanamaa, vaikkei ehkä ihan siltä näytä. Raiheinä kaista
vasemmassa reunassa. Seuraava oli vielä tiheämpi.

Viikonloppuna  isäntä teki aitaa ja niitti ensimmäistä kertaa syötyjä laitumia. Emäntä viihdytti itseään kasvimaalla. Oli viihtyisää. Aurinko paistoi, tuuli oli leppeä ja keittiöhenkilökunta koulusta vapaalla. Kelpasi nyppiä rikkaruohoja. Varsinkin porkkanamaalla ne olivat valloillaan, sillä ne on porkkankärpäsen torjumiseksi peitetty tiiviisti verkolla, jonka reunoille on lapioitu kerros multaa. Kynnys ohimennessähiukan kitkeä on siis nostettu aika korkealle. Vihreys on saanut velloa rauhassa kylvöstä lähtien.

Kitkentäkoneen (teho jälleen yksi ev) nyppimisvaihteeseen piti asentaa  porkkanan/punajuuren/tillin/persiljan jne. hyljintä päälle ja sen jälkeen saattoi keskittyä päähän pälkähtäviin taiteellisiin tai tieteellisiin ajatuksiin - aina silloin kun niitä sattui olemaan. Jos jollakin hetkellä ei kertakaikkiaan mitään pälkähtänyt, joutui nauttimaan suvisäästä oikein urakalla. Menee se päivä niinkin.

Ei siellä nyt ihan koko päiviä tullut oltua. Keskipäiväksi kärähdysherkkä nenänpää siirrettiin varjoisempiin olosuhteisiin. Loppumetreillä viihtyisyyskin vähän heikkeni. Kitkeminen on ihan kivaa niin kauan, kuin viljelyskasviakin löytyy. Loppupuolella löydöt vähenivät. Kyseinen kasvimaan kohta oli viime kauden ollut välivuodella. Välikasviksi oli kylvetty raiheinä. Näin vuoden viiveellä pääsi toteamaan, että itävyys oli ollut aika heikko. Nurmi kyllä näytti viime vuonna ihan tiheältä ja sitä säännöllisesti parturoitiin siemenrikkojen taltuttamiseksi. Keväällä maa muokattiin useampaan kertaan ennen kylvöä. Nyt harsojen ja verkkojen alta paljastui kuitenkin lähes täysvihreitä raiheinäkaistoja, eli osa heinän siemenistä iti vasta tänä vuonna. Olivat lanttu ja palsternakka jääneet kirkkaasti hopealle niillä kohdin. Hopea ei ole häpeä, on ollut päivän iskulauseita maalintekoa seuraavissa piireissä. Ei siitä kuitenkaan lanttulooraa syksyllä tee.

Jälkeen: Porkkanamaa näyttää jo vähän itseltään. Vasemmassa reunassa "rivi" lanttua. Nyt vain verkot takaisin paikalleen. Tällä säällä ei seuraavaa rikkaruoho yllätystä tarvitse tolkuttoman kauan odotella.