Helle ja hallanvaara

Hoikentavaa pystyraidoitusta tulevalle tattaripellolle. Juolannosttimen
reittiraidat tosin häviävät työn edetessä. Automaattiohjaus mahdollistaa pellon
pintaa säästävien loivien kännösten tekemisen päisteessä. Lohkon muoto ja
koneen työleveys on opetettu laitteelle, joka oikealle linjalle päästyään
pitää koneen reitillä eikä päällekkäistä ajoa tule. Ajetut ja ajamattomat
kohdat näkyvät koneen näytöllä ja tässä työssä tietysti itse pellossakin.

Huh hellettä, sanoi kaalintaimi. Pienessä taimipotissa on ruvennut kasvin alkuja ahdistamaan ja niitä on sitten epäsuotuisasta säästä huolimatta pistelty peltoon. Kaalin istutukseen sopisi mainiosti vesisade, mutta sitä ei nyt ainakaan pariin viikkoon taida olla tarjolla. Kaalipoloisia käy sääliksi, joten vettä on tarjoiltu sitten pumpun voimalla.

Huh hellettä, sanoivat juolavehnän ja valvatin juuret. Ne olivat juuri leijailleet juolannostimen pölläyttäminä pellon pinnalle päivää paistattelemaan. Traktorikuski ilmastoidussa ohjaamossaan ei  tuntenut minkäänlaista sääliä. Sään kerrankin suosiessa hän vispilöi lisää päivänpaistattelijoita esiin suojaisemmista maakerroksista. No, ei se nyt niin kauhean vilpoinen se ohjaamo ole. Tai jos on, niin kurkku on kipeä seuraavana päivänä, jos kauluri on unohtunut. 


Sää oli ihan sitä samaa auringonpaistetta ja hellettä molemmilla työmailla. Tasan ei siis käy onnen lahjat. Juolavehnien pöllyttämisellä valmistauduttiin tattarin kylvöön. Tattarit ovat nyt maassa, joten viimeisen hallan on syytä olla tältä keväältä takana päin. Yöt ovat kyllä olleet aika kylmiä.

Peittämisiässä oleva pienokainen oli kotiin tullessa jo peittynyt noin kolmen
neliön peitteellä. Kasvimaalla odotti kuitenkin hieman useampi neliö.
Tämä viimeiseksi aseteltu lämmittää muun muassa papuja.

Pari iltaa sitten luvattiin aamuviideksi vain +2 astetta. Mikäli virallisella kahden metrin mittauskorkeudella on tuo 2 astetta, niin maan rajassa käydään silloin pakkasella. Emäntä oli iltapäivällä kyytimässä pienokaisia urheiluharjoittelemaan ja toivoi koko reissun ajan sääennusteen muuttumista. Ei auttanut. Pluskahta luvattiin edelleen puoli yhdeksän maissa kotiin tullessa. Vihannesmaan hiki hatussa istutetut pavut, maissit, kurpitsat ym. eivät kylmästä oikein tykkää, joten ei auttanut kuin lähteä asettelemaan harsoja vilukissojen suojaksi. Tyyntä onneksi oli, mutta sata metriä pitkien harsojen siirtely ja hiekkasäkkien kanniskeleminen painoksi vaati askeleen jos toisenkin ja aikaa siihen meni. Liikuntaakin tuli varmasti yhtä paljon kuin sillä harjoituksissa olleella lapsukaisella. Urheilua harrastavan sukulaisen kuntoilumittari on varhaisperunan harsotuspäivästä antanut samanlaisia lukemia kuin 120 kilometrin hiihtämisestä. Harsohomma valmistui yhdentoista maissa ja silloin tietysti sääennusteen lupaukset aamuyölle olivat nousseet pari kolme astetta korkeammiksi. Olisi pitänyt siinä vaiheessa jättää katsomatta. Tyynen sään lisäksi positiivisena seikkana voi näillä leveyksillä mainita riittävän työmaavalaistuksen ajankohdasta huolimatta. Pimeämmillä leveyksillä tietysti hallanvaarakin on harvinaisempi.