No nyt on kasvimaa

Hyvin mahtuu kaksi kylvökonetta samaan kuvaan ja vielä isäntä niiden väliin.
Hernettä kylvettiin moelmmilla. Mahdolinen makuero johtuu kuitenkin
todennäköisemmin lajikkeesta kuin siementen maahan joutumismenetelmästä.

Sää on viime päivinä suosinut jotain muuta kuin kirjoittamista. Hamppupelto on vielä sen verran nihkeä, että sinne ei ole kylvökoneen kanssa tolkutonta hoppua ollut. Ensin pitäisi saada ruohon kasvu loppumaan, joten muokkailemassa on käyty.

Tällainen yksivantainen kasvimaarollaattori oli lainassa
pari päivää. Tässä kylvetään siis hernettä. Testattu myös
porkkanalla, palsternakalla, punajuurella ja mangoldilla.
Isäntä kärräsi. Kylvömäärän säätämiseen liittyvät matemaattiset
toimenpiteet olivat emännän heiniä (helppoa ja nopeaa).
Isäntä yritti toteuttaa määrää säätäviä teknisiä toimenpiteitä
laskentatulosten mukaisiksi (huomattavasti hitaampaa ja
työläämpää).

Luomuvihannesprojekti oli kuukausi sitten vielä hiukan epätodellisen tuntuinen - lähinnä paperia, suunnitelmia, laskelmia, tiedonhalua ja muutama siemenpussukka. Viime päivinä  todellisuuskosketuksesta ei ole ollut puutetta. Multaa on naamassa, kynsien alla ja varpaan väleissä. Tuulisen päivän jäljiltä sitä ritisee jopa hampaissa. Aikaisempina vuosina on tähän aikaan koittanut muilta kiireiltä ehtiä kasvimaalle. Nyt pitäisi ehtiä kasvimaalta johonkin muualle.

Kasvimaalle on tehty tärkkelyspohjaisella kalvolla
katettuja penkkejä. Kalvo toppaa rikkaruohojen
- luomuslangilla oheiskasvien - ylenemistä sekä mustana
tietysti kerää lämpöä. Kalvoon istutetaan huonosti
rikkoja varjostavia tai lämmöstä hyötyviä
kasveja. Tässä tökitään maahan istukassipuleita.

Pihassa kököttävä hieman varjoisesti sijaitseva kavihuone sai purkutuomion pari vuotta sitten. Varjoisuus oli vuosien myötä pahentunut puiden kasvaessa. Purkamaan se olisi varmaan ehdittykin, mutta sitten olisi tietysti haluttu uusi parempaan paikkaan. Varmuutta paremman paikan sijainnista ei ilmeisesti vieläkään ole saavutettu. Tuloksellisen paikan pohdinnan jälkeen olisi vielä pitänyt järjestää vettä tähän parempaan paikkaan ja tietysti rakentaa itse kasvihuone. Siirtämättä siis on jäänyt. Nyt tämä purettava kohde sai melkoisen arvonnousun päästyään käytännössä kaupalliseen käyttöön. Taimia on kylvetty kasvamaan noin kolmeen kerrokseen. Ylintä kerrosta on tosin hiukan hankala kastella, kun kastelukannua ei katonrajassa mahdu kunnolla kallistamaan. Emäntä on kuitenkin toistaiseksi onnistunut ylläpitämään ketterää vaikutelmaa ja ollut putoamatta jakkaralta.

Syötävää saa odotella ainakin kesäkuun loppupuolelle. Toistaiseksi on nautittu lähinnä tuoksuista. Alkuviikosta alettiin tökkiä maahan valkosipulin kynsiä. Hommaa jatkettiin seuraavana päivänä ja istuttamattomat kynnet odottivat auton takakopissa yön yli. Aamulla työmaalle lähdettäessä tuoksua riitti mukavasti hyvin etupenkille asti. Mukavasti, koska kyydissä oli vain valkosipulin ystäviä. Nyt takakopissa päivystävien istukassipulisäkkien tuoksuisuus on peittänyt jäljelläolevat valkosipulituulahdukset. Yleensä keväällä on saatu autoon tuoksuja lietekuskina olleen isännän vaatteista.

Tassueläin ylitti penkin. Vasemmanpuoleisen kalvon ylittäneeltä supilta on jäänyt varpaankynnet leikkaamatta.