Naapurin isännän ohjastama karhotin liikkeellä. Olikohan lohko pieni vai kone iso, mutta kohtuullisen äkkiä tuli valmista. Eikä tarvinnut karhon ahdistua viereisen kaltaisensa läheisyydestä. |
Juhannuskokkoa ei vielä ole ruvettu pystyttämään, mutta eilen paketoitiin ensimmäinen erä sonnien talvimuonaa. Tuleeko siitä joulu- vai pääsiäisateria vaiko ihan arkisapuskaa, jää nähtäväksi. Homma kyllä jatkuu. Käsittelyssä olivat vain kiireellisimmät kohteet ja niissäkin kertymää oli satamattomuudesta johtuen vähemmän kuin vetisempänä vuonna.
Toinen aikaiselta tuntuva työmaa on ollut hevonhierakan kitkentä. Kyseessä on kasvi, joka ei maistu edes sille hevolle. Testattu on. Joko hierakka tai hepo on siis nimetty väärin. Kasvi runsastuu erityisesti laitumilla, koska laiduntajat syövät maukkaammat ruohot ympäriltä pois ja hierakka saa lisää valoa ja tilaa. Hierakan lehdet sisältävät oksaalihappoa. Johtuisiko syömättömyys siitä, että joku on antanut lehmille osteoporoosivalistusta. Johtui mistä hyvänsä, joutuu hierakkaa torjumaan. Ainakin niin kauan kuin keksii sille kaupallista käyttöä. Toistaiseksi en ole keksinyt.
Eilen putsattiin aiemmin laitumena ollut härkäpapulohko. Ollessaan vielä nykyistäkin nuorempi, emäntä lypsi yhden suven saksalaisia lehmiä. Siellä "Ampfer" oli aika riesa laitumilla, joten kesätyttökin talsi välillä pitkin nurmia reppu- tai sivelyruiskun kanssa täsmäpruuttailemassa rounduppia hierakan lehdille. Nyt kotinurkissa menetelmänä oli kourat, kottikärry ja kuokka - ja vähän aikaa myös lapsityövoima. Muuten sujui hyvin, mutta kova tuuli vei useamman kerran lapsityövoiman lippalakin. Emännän traktoripipon edessä kyseinen luonnonilmiö sen sijaan oli täysin voimaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti