Näyttöpäätteen makua

Näyttää kyllä kivalta. Rypsi on kukkinut pitkään, minkä puolesta satoa olisi odotettavissa. Tämä rypsi kylvettiin syksyllä kerääjäkasviksi, eikä sitä sen tähden lannoitettu, mikä puolestaan vie sato-odotuksia. Pelto kuitenkin näytti keväällä sen verran hyvältä, että sitä ei raaskittukaan muokata, kun kasvusto kerran oli olemassa, hampun hinta laskenut ja toisaalla oli hirvieläinten alle jäänyttä rypsiä tuhoutunut.   

Ei kai yksi tatti syksyä tee ainakaan vielä kesäkuun
alussa? Itse asiassa niitä oli kyllä useampia. Tämä
lienee lehmäntatti, ja jos ei se, niin joku
punikkitatti. Löytyi lehmien laidunalueelta,
joten aika oikeaoppinen, jos on tuo oletettu.

Yksi tämän viikon päätavoitteista oli pitää porkkanoiden etumatka savikkaan ym. nähden riittävänä. Kyseinen homma saatiin tämän erän osalta maaliin - seuraavia eriä on kyllä tulossa - varsin sujuvasti. Sen jälkeen istutettiin vähän taimia ja emäntä siirtyi bongailemaan hevonhierakoita metsälaitumilta. 

Isäntä on kylveskellyt heinänsiemeniä aluskasveiksi ja muuallekin. Operaation tekee erityisen vaativaksi eu-tukikauden vaihtuminen, minkä seurauksena järjestelmä taas kerran "yksinkertaistui". Jos kylvät sitä ja merkkaat koodiksi x, voit niittää silloin ja muokata tällöin, mutta jos merkkaat koodiksi y voitkin niittää tällöin ja muokata aikaisintaan silloin. Jos koodi on merkattu statuksen x1 omaavalle lohkolle et saa tehdä sitä tai tätä muilla kyseisen statuksen omaavilla lohkoilla. Koodilla x merkatuille lohkoille pitää kylvää vähintään kahta annetulla listalla olevaa kasvilajia. Kylvöjen ollessa meneillään tulkintaa tarkennetaan niin, että lajeja, joita ei listalla ole ei saa kylvää niiden vähintään kahden lajin kaveriksi. Meneeköhän joku nyt kaivamaan siemenet ylös, vai pitäisikö muuttaa jokin toinen koodi, josta sitten tulee omat rajoitteensa.

Vihannesmaan tietojen siirtäminen hakemukselle vasta vitsikästä on, varsinkin näin pienessä mittakaavassa, kun koko vihannesala on alle puoli hehtaaria. Eräissä luokituksisa sokerimaissi ja  palkoherne eivät ole vihanneksia, joten ne on hallinnolle laitettavissa kartoissa merkattava erilleen. Kumpaakin on aari pari ja tietenkin muitten kasvien välissä, Näiden rajat on kuitenkin piirrettävä karttoihin täsmälleen oikein. Sijoittelun ratkaisi edellisen lämmön tarve (muitten harsolla peiteltävien kasvien viereen) ja jälkimmäisen ötökkäherkkyys (muitten verkolla peitettävien viereen, jotta matoja olisi hiukan vähemmän). 

Edellisen viikon paperityöharjoitus oli ns. yleisellä luvalla käytettyjen peittaamattomien ei-luomusiementen käytön raportointi. Ruokavirasto tarvinnee määrätietoja arvioidessaan, onko näille "yleisille luville" tarvetta. Hieman tuntui kuitenkin huvittavalta laskeskella muutamien kymmenien värillisten kukkakaalin siementen yhteispainoa. Yhtä sorttia saattoi olla 0,07 grammaa. Grammaan asti ei päästy, vaikka kaikki kukkakaalit laskettiin yhteen. Kunhan ensin pääsi ilmoituslomakkeeseen toteamaan, mitkä sortit piti laskea yhteen ja ennen kaikkea toteamaan sen, että lomakkeessa luvut haluttiin kiloina kahden desimaalin tarkkuudella. No, laittelin 0,00 kg sitten useampaan kohtaan. 

Perinnebiotooppeihin liittyvät sopimukset olivat myös katkolla kauden vaihtuessa. Tai itse asiassa kesken ollutta 5-vuotista sopimusta olisi saanut jatkaa, mutta silti piti siirtyä noudattamaan uudella kaudella määritettyjä ehtoja. Vähän yksipuolista tämä sopimuksen teko. Meni myös hiukan  jännittäväksi, kun ympäristöministeriö epäili, että alueille joilla laidunnus on aloitettu vuoden 2020 jälkeen ei ehkä voi tehdä sopimuksia, koska EU:n metsäkatoasetus kieltää metsän hävittämisen naudanlihan tuotannon vuoksi. Tuollaisella alueella laidunnettu nautakin olisi muuttunut laittomaksi tuossa versiossa. Lampaita sinne kai olisi tämänkin ministeriön tulkinnan mukaan sitten saanut laittaa, koska niitä ei vissiin metsäkatoasetuksessa mainita. Asunto, joka on metsästä raivatulla alueella tai energia, joka on virrannut metsään raivattua johtokäytävää pitkin pohjoisesta Etelä-Suomea huoltamaan, ovat tietenkin ihan laillista kauppatavaraa. No, tällä viikolla ilmoitettiin tulkinnan muutoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön puolella oli ilmeisesti  joku sen verran asiaan perehtynyt ja vakuuttava, että naapuriministeriössä uskottiin, että lehmät syövät ruohot puiden välistä, mutteivat puita ja alue pysyy peitteisenä. Laidunnus muuten lisää sitä kyseisen ministeriön huolen aiheena olevaa monimuotoisuutta. 

Taka-alalla lauma metsänhävittäjiä siirtymässä jonossa juomapaikalle. Vihreätä on siihen malliin, että metsän voisi epäillä edelleen kasvavan.

 

Kevät toi, kevät toi traktorin

Kasvimaan muokkaus. Pöllyttelemään päästiin 23.4. Minkä taakseen
jättää, sen edestään löytää. Positiivisessa merkityksessä. Aloituskynnys
oli siinä mielessä matalalla, että paripyörät olivat saaneet olla paikallaan koko
talven. "Kapeammat" hommat oli pystytty tekemään toisilla traktoreilla.
Leveydestä taas oli etua esim. purotyömaalla tarvituissa lumentallausoperaatioissa.

Sesonki on avattu. Maanantaina aloitettiin kevätmuokkaukset pienannoksella. Kaudelle on tarjolla uutuuksia. Nyt pöllytelty noin hehtaarin ala on varattu avomaan vihanneksille. Tarkoituksena on paitsi saada vihannesviljelyyn soveltuvaa maata arvoiseensa käyttöön ja jokunen luomukasvis myytyä, myös laajentaa omaa sivistystä kasvinviljelyn saralla. En nyt osaa sanoa, mikä on suurin ponnin, mutta kaikki ovat tarpeen. Eikä sekään haittaisi, jos siinä sivussa olisi omassa pöydässä ja kellarissa sopivasti vihreää. Omaa perehtymättömyyttä paikataan yhteistyöllä parin puutarhurin kanssa.

Paitsi vettä ja aurinkoa, operaatio tarvitsee taas aika runsaasti paperi- ja bittiharjoituksia. Maataloushallinnon karttaohjelmaan vajaan hehtaarin alalle tulevien kymmenien kasvulohkojen alat ja rajat pitäisi saada samoille paikoille kuin ne käytännössäkin asettuvat. Sitten pitäisi vielä olla  sekoilematta lohkonnumeroiden (10-numeroisia) ja kasvilajien kanssa. Täällä hyvinvoivassa länsimaassa voi olla ongelma, jos parsakaaliaarille on merkitty viereisen kukkakaaliaarin numero.

Tolpparivin vieressä taaempana näkyvät vihreämmät ovat Polka-lajiketta.
Etualalla näkyvät risukasat taas myöhäisempää Malwinaa.
Risukasamaisuus johtuu juuri myöhäisyydestä. Vihreä ei pidä
keväällä niin kiirettä kuin aikaisemmilla lajikkeilla.

Hiukan isompi pienannos on operoitu tulevalla hamppupellolla. Se on toistaiseksi ollut nurmella, mutta ennen hampunkylvöä ruohot pitäisi saada kuriin ja varmaan jonkun nuhteeseenkin. Ehkä kylvökoneen. Joka tapauksessa hamppujen pitäisi päästä kylvön jälkeen riittävästi ruohoista edelle, jotta timotei kumppaneineen ei tukahduta pieniä taimia. Pitemmälle ehdittyyään hamppu kyllä pitää puolensa. Tähän mennessä on ruohonjuurille tarjottu kaksi kierrosta juolannostimella, mutta ei näytä tuntuvan oikein missään. Komeasti vihertää. Hampun kasvuaika on kuitenkin sellainen, että kovin pitkää kuritusjaksoa ei ehdi pitämään, jos mielii päästä hyvän tai edes siedettävän sään aikana puimaan.

Kevättöihin kuuluu myös mansikkamaan herättely. Reilu viikko sitten sateen uhatessa laitettiin harjat heilumaan. Kuivien lehtien poistaminen on aika helppoa silloin, kun ne ovat kuivia. Luvatun viikon sadejakson jälkeen harjattavaksi olisi ollut märkää mössöä ja mukavuudenhaluisuudessamme päädyimme putsailemaan mansikkarivejä sen kuuluisan hyvän sään vallitessa. Poimimista vaille siis kesän mansikkaelämykset. 

Ja sitten oltiin taas vaihteeksi rekossa. Tämä kuva on Mäntsälän kirkon vaiheilta.

Kylvöille konehen mieli

Tämän hetkinen traktoribongaus keittiön ikkunasta tuotti näin laihan tuloksen. Viime päivinä olisi usein saanut kolme pistettä kerralla + työkoneet päälle.

Toukokuuta on mennyt jo monta päivää, mutta kylvökoneet/äkeet/aurat/lietevaunut vartoavat vielä nurkissa. Itävyyskokeet on tehty ja koneita trimmataan kauden avajaisiin. Edellisvuosikymmenen lämpiminä keväinä alkoi pitää huhtikuun kylvöjä itsestäänselvyytenä. Nyt on pari kolme vuotta taas muistettu paremmin paikallisen leveyspiirin numero. Säät alkoivat lämmetä oikeastaan vasta tällä viikolla. Valmiina lämpöä vastaanottamaan ovat olleet syysrypsi ja nurmet. Syysviljatkin tietysti siellä, missä niitä on. Talvehtivien kasvien osalta kasvukauden alku ei mene hukkaan.

Lähikuvarypsissä on toistaiseksi vain näitä lantunlehti-imitaatioita. Muutaman viikon päästä pitäisi pellon kellertää oikein urakalla. Syysrypsi kukkii jo kevätkesällä. Laajemmin viljeltyjen kevätlajikkeiden kukinta-aika taas on vasta heinäkuussa.

Rypsit näyttävät toistaiseksi toiveita herättäviltä. Lopullisempia talvehtimislausuntoja kirjoitellaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Vuosi sitten rypsipelloille pääsi ensin antamaan sekä hyviä että huonoja arvosanoja. Toukokuun edetessä kiitettävät kuitenkin sulivat tai ehkä pikemminkin jäätyivät tai vain kuivuivat kasaan, minkä jälkeen pääosalle rypsialasta otettiin käyttöön viljelysuunnitelma B. Vain yksi rypsilohko jätettiin puitavaksi, mutta senkin sato oli huonon talvehtimisen seurauksena heikko. Tavaraa kertyi niin vähän, että se edelleen odottelee myymättömänä siilossa tämän vuoden rypsejä kaveriksi. Ei kannattanut laittaa isoa autoa hakemaan pientä satsia. Toivottavasti seuraan on loppukesästä tungosta.

Tämän kevään kylvösuunnitelmissa on härkäpapua ja tattaria. Pavut kylvetään ensin, heti kun vain aiotut lohkot kuivuvat riittävästi. Tattarit saavat odotella viimeisen hallan jälkeistä aikaa. Nyt kun vielä tietäisi, koska se on.

Yleisnäkymä syysrypsipellosta talon takaa. Valkoiset räippeet ovat maatuvia edellissyksyn lehtiä, joiden voimalla juuri kasvoi talvehtimisen kestäväksi.