Ensin tuli oli irti ja sitten ovet auki

Avoimien ovien opastekyltti alkuperäisessä asussaan ja täksi vuodeksi "paranneltu" versio. Ehostajan koulusivistys on moninkertaistunut sitten opasteen laadinnan. Silti tuntuu siltä, että sympaattisuudessa on menetetty jotain. Tekstittäjä nimittäin pelkäsi, että hänen kirjoitustaitoaan epäillään ja päätti siksi muuttaa lehmissä ja puimurissa käytetyn Leonardo da Vinci -tyylin. 

Kumianoja on niin pieni, että siinä ei ole paljoa vettä virrannut sitten edellisen tekstin sepittelyn, parisataatuhatta kuutiota veikkaisin. Johtuu vissiin taas kirjavasta valikoimasta maataloustöitä, että kirjallisiin harrastuksiin ehtiminen on viivästynyt. 

Ensin harrastettiin heinän tekoa. Lämmin sää kasvatti kaikenlaisia rikkakasveja niin kasvimaalla kuin perinnebiotoopissakin, joten heinäharrastuksen lomassa ja jälkeen on kontattu kitkemässä. Isännän harrastusintoilu taas aiheutti savua, tulta ja nokipyykkiä, eli kulotettiin, vaikka juuri viisi vuotta sitten todettiin, ettei ihan heti toisteta. Kun savu oli hälvennyt ja rikkatilanne jossain hallinnassa pitikin sitten ruveta kohottamaan avoimien ovien -päivä-valmiutta. Eli ainakin heinähommablogi ja kulotusblogi ovat jääneet kirjoittamatta.

Heinänteko hiukan takkusi poudasta huolimatta. Mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, paitsi että kulotus painoi päälle ja korret eivät kuivuneet. Kun maa ja ilma ovat kosteita, ei luoko siinä päällä kovin ripeästi haihduta. Viimeiset pari kolme hehtaaria paalattiin vasta pari päivää kulotuksen jälkeen, kun ei tullut sitä jälkisammutuksen vaivoja säästävää sadetta heti perään. Poltetulla alueella oli seuraavanakin päivänä käypäisiä makkaranpaistopaikkoja. Kulotusiltanakin oli, kunhan makkaroihin koski todella pitkällä tikulla. 

Tikku (siis tuli- ei makkara-) piti raapaista alun perin tiistaina juhannuksen jälkeen. Tai siis ihan alun perin jo toukokuussa, mutta ei onnistunut, kun ei vielä silloin ollut metsäpalovaroitusta. Tiistaina tuuli liian vaihtelevasti, joten h-hetki siirrettiin keskiviikolle kello neljäksi. Tuuli kuitenkin jatkui ja lopulta lähempänä kahdeksaa päästiin lämmittelemään. Vallinneilla lämpötiloilla ei tosin päivälläkään ollut paleltu. 

Paikallinen hyönteisasiantuntija toi kulotusalueelle ötökkäpyydyksiä ja kävi useampaan kertaan katselemassa keitä alueelle on rantautunut. Rantautuminen taitaa olla väärä sana. Lennähtämällä nämä tulevat. Tämän kuvan kaverin käytössä olevasta ammattilaistason maasto- tai siis puustopuvusta voisi epäillä, että sitä ollaan kuin kotonaan hiiltyneellä puun rungolla. Jotkut kuloötökät aistivat kuulemma metsäpalon kymmenien kilometrien päästä ja suunnistavat sitten  tulta päin kuin pätevä VPK - ilman  sammutusaikeita kuitenkin. 

Tällä viikolla alkoi satelemaan, joten kytemisen jännittämisen sijaan voitiin jännittää lähes päivittäin vaihtuneita ennusteita avoimien ovien päivän sään osalta. Kaikenlaisia sademääriä nollan ja kahdenkymmenen millin väliltä oli lauantaille tarjolla. Lopulta tuli kaksitoista milliä parikymmentä minuuttia kalaasien jälkeen, joten optimaalisuus oli aika lähellä, jollei peräti toteutunut. 

Edellisenä iltana ja aamulla siirrettiin lehmiä näköetäisyydelle. Tässä tullaan Petsamon ja Sähköpostin johdolla Riihenpeltoon - ei nyt ihan parijonossa, mutta kohtuullisen hyvässä järjestyksessä kuitenkin.

Lehmiä kierrätettiin parturoimassa nurkkia. Puffettitarvikkeita haettiin esille ja vähän leivottiinkin. Kylttejä etsittiin ja löydettiin. Jos ei löytynyt, niin kysyttiin mummolta, missä on. Yleensä mummo löysi. Isäntä toivoo emännältä uusia painoksia eräistä säänpieksemistä tulosteista ja emäntä etsii ja useimmiten löytääkin ne säänsuojassa tietokoneen ääressä. Printteri tosin kerran kenkkuili. Se on joskus jopa keljumpaa kuin ei toivottava sää. Tämän jälkeen isäntä lähtee niitä säitten armoille kiinnittelemään. Tosin jos sää on kovin paha, täytyy kiinnittämistä siirtää, ettei tulosteista tule heti uutena säänpieksemiä. Ja joskus isäntä epätoivoissaan etsii ja laatii niitä plakaatteja itsekin. 

Viime hetken hommia oli myös lähilehmien siirtäminen lähiaitaukseen ja sonnien rajaaminen laitumen yleisön puoleiseen päähän. Nämä hommat edellyttivät sähkön katkaisua aidasta. Illalla huomattiin, että sähköpaimen oli säästänyt sähköä koko päivän eli se oli unohdettu kytkeä takaisin siirtojen jälkeen. Jonkinlaisia katastrofin aineksia oli siis tyrkyllä, mutta onneksi nelijalkaiset ystävämme olivat pitäneet riittävän turpavälin aitoihin. 

Kiitoksia kaikille avoimiin oviin osallistuneille ja kulotusväelle! Ensin mainittu toistuu elokuun lopulla, mutta jälkimmäiseen menee kyllä aikaa.

Peltilehmiäkin oli taas tontilla tavallista enemmän. Ovatko muuten uudemmat autot oikeastaan peltihiehoja?

Joskus taas savuaa

Metsäkauden loppu häämöttää, mutta vielä saa tällaisia lehmä puun alla/takana/edessä/vieressä kuvia. Kutuista tai kileistä, jos niitä olisi, saisi varmaan myös "puun oksalla" kuvan. Lelu yrittää selvästi piiloutua korsien taakse. Tämän metsäkappaleen laidunnus aloitettiin vasta tänä kesänä, joten siellä on vielä aika paljon jäljellä näitä korsituppaita. Ensi suvena voi maisema muuttua enemmän.

Puna-apila kerättiin ensin pellolta pois ja sitten toinen kierros. 
Puimuri pörräämään ja kauhasta valutellaan roskaista
siementä sopivaa vauhtia leikkuupöydälle, vaikkei enää
leikata tarvitsekaan.

Viime viikonloppu meni Hyvinkäällä 

Knehtilän markkinoilla ja hamput saatiin puitua sitä ennen. Syyt ja tekosyyt paperihommien siirtämiselle alkavat uhkaavasti vähentyä. Verokuittien tila on "mapissa ja maksettu/ainakin luultu maksetuksi (joskus unohtuu verkkopankissa joku enter tms.)". "Kirjattu" tilan saavuttamisen osalta kesä on aiheuttanut jälkeenjääneisyyttä. Toiseen paperioperaatioon taas antoi vauhtia luomutarkastajan saapumisilmoitus. Oikeat paperit pitäisi katsoa esille ja täytetyksi niin, että niiden etsiminen ei raksututtaisi tuntiveloituksella tehtävän tarkastuksen taksamittaria. Eri tarkastajat ovat kiinnostuneet hiukan eri papereista ja vaihtelevassa järjestyksessä. Arvomme siis esille oikeat paperit.

Tällä viikolla on meneillään ollut hakkuu. Isäntä on rampannut motokuskia katsomassa useamminkin ja perjantaina emäntäkin lähti mukaan. Reissuun sai kätevästi yhdistettyä osallistumiseen paikallisen alakoulun kodin ja koulun päivään. Tilaisuus järjestettiin koulun kuistilla klo 7.30., joten osallistua saattoi kätevästi metsäänmenomatkalla haalareissa ja saappaissa. Ilmoitimme olevamme työmatkalla. Niin olivat opettajatkin. 

Kohteelta otetaan puuta ja sen lisäksi sinne jätetään sitä. Metsäkeskus etsii kohteita luonnonhoidollisille kulotuksille. Tarjosimme kyseistä hakkuualaa

Puut sahalle, ensi keväänä tikkuja raapimaan ja sitten on
taivasta myöten tie auki koivikon yletä. Jonkun tietysti täytyy
ensin kumartua se koivikko istuttamaan. Nöyrtymisen tarvetta
vähentää se, että homma onnistuu nykyään kuokan sijasta
usein myös pottiputkella.

poltettavaksi ja se soveltui siihen. Esim. asutuksen tai sähkölinjojen sijainti, maaston ominaisuudet tai veden saatavuus useilla paikoin käytännössä estävät homman. Näille kulotuskohteille on jätettävä puuta. Palanut tuore pystypuu kiinnostaa kuulemma eri ötököitä kuin palanut kuiva puu ja risu. Tämä metsäkuvio soveltui kulotuskohteeksi ja homma menee niin, että metsäkeskus maksaa kappaleelle myymättä jätetyistä puista, ja kilpailuttaa ja kustantaa kulotustyön. Itse siihen ei enää ryhdytä. Sen jälkeen ala on tarkoitus istuttaa koivulle. Tästä syystä toivotamme paikallisille metsästysseuroille erityisen menestyksekästä hirvieläinjahtia alkaneelle kaudelle.

Savua vähäisellä tulella

Roihu rinteellä. Selvittiin ilman palohälytyksen aiheita ja ilmeisesti myös ilman palohälytyksiä. Vallinnut sää oli aika samea, joten savu liudentui yleiseen harmauteen. Suuremmassa kirkkaudessa savupilvet olisivat todennäköisesti herättäneet huomiota 12-tiellä ja tunnollinen kansalainen olisi niistä pelastuslaitosta informoinut.

Viikon kohokohta oli ilmeisesti eilinen kulotus. Ainakaan se ei ollut tiistaiehtoinen Helsingin reko-kierrokselta kotiutuminen. Pihaan pöräytettiin puoli yhdentoista maissa yöllä ja autosta noustua korviin kantautui melkoinen möykkä hallilta päin. Isäntä lähti tarkistamaan tilannetta ja emäntä tyhjenteli autoa. Paluuraportti sisälsi saranoilta nousseen sonnien ja lehmien välisen aidan ja kumollaan olleen aidan yli siirtyneitä innostuneita sonneja. Haalarit siis niskaan ja nostamaan aita paikoilleen sekä sen jälkeen lajittelemaan herroja takaisin omalle puolelleen. Emäntä oli tuntenut itsensä huomattavan uneliaaksi loppumatkasta, mutta operaatio kyllä herätti vuorokauden aika huomioon ottaen turhan hyvin.

Tästä saataneen hiiltynyttä pintaa pystypuuhun. 

Kulotukseen ryhdyttiin paahderinteellä. Koko metsää ei ollut tarkoitus polttaa vaan lehdonhoitohankkeeseen liittyen jonkin verran pohjaa, hakkuutähdekasoja ja jokunen pystyyn jätetty "kannon" tohlo. Kulotus vaatii sopivan sään ja tulitikkujen lisäksi viranomaisilmoituksia ja riittävästi väkeä paikalle. Siihen ilmoitukseen pitäisi pystyä arvaamaan, koska ne osuvat samalle päivälle. 

Märkää ei saisi olla, sillä muuten ei pala. Liian kuivaakaan ei saa olla, sillä silloin polttaminen huonolla tuurilla onnistuu yli odotusten. Tuultakaan ei työmaalla liiemmin

Punainen kuin paloauto. Lietevaunua hyödynnettiin ensin
reuna-alueen kastelussa ja sen jälkeen se tuotiin täytettynä
päivystämään mäen päälle. Alarinteeseen vedettiin vaunulta
paksu letku. Tämän päivän urheilusuorituksiin taitaa kuulua
kyseisen letkun kerääminen takaisin ylös. Korkeuseroa supan
pohjalle on kymmeniä metrejä. Lietevaunun lisäksi
vesivarastoiksi oli tuotu lehmien juoma-astioita ja veden
annosteluun kaikki konsernista löytyvät kastelukannut.

kaivata. Nyt oli voimassa ruohikkopalovaroitus, eli riittävän kuivaa piti olla. Suunnitellulle kärtsäyspäivälle oli kuitenkin säätyyppi muuttumassa ja siksi hiukan jännitettiin, saadaanko mitään edes palamaan. 

Pieni tihutus alkoi jo aamupuolella, mutta vielä oli sen verran kuivaa, että homma eteni, mutta ei käynyt liian jännittäväksi. Puolen päivän maissa raatajat rahanalaiset tankattiin hernesopalla ja samalla katseltiin sääennusteita. 

Lahden suunnalta oli tutkakuvissa lähestymässä pilvimöykky, jota ei ihan vielä olisi kaivattu. Sieltä se kumminkin räntäsateineen tuli. Ennen pitkää tuli sitten todettua, että kuusen oksa ei todellakaan syty, jos neulasten 

Sytytys- ja sammutuskalustoa traktorin
takaikkunasta kuvattuna.

päällä on puoli senttiä räntälunta. Sen verran tulta 

saatiin säilymään, että suunniteltua makkaranpaistoa ei tarvinnut siirtää sisätiloihin. Makkaranuotion ääressä keskusteltiin sitten muun muassa siitä, kuinka huonosti nuotio (tai nuotiopiiriläisen akrobaatin taidot) soveltuu hartioille sulaneen räntälumen kuivattamiseen. Naama kyllä lämpeni. Räntäsateen positiivinen puoli oli kuitenkin se, että riittävä jälkivartiointi sujui peiton alla pää tyynyssä eikä kastelukannun kanssa supan rinteessä. Kiitokset  kaikille mukana olleille sekä ennen että jälkeen makkaranpaiston lähteneille. 

 

Kuvassa näkymätön lapsityövoiman edustaja ilmoitti makkaranpaiston merkittävimmäksi syyksi kiiruhtaa työmaalle kohta koulusta kotiuduttua. Kuinkahan pitkään motivointi säilyy näin helppona?

Poltetun maan taktiikkaa

Osa kulotettavasta alasta ennen oepratiota. Kohteelle oli jo aikaisemmin viety omat ja vähän naapurinkin kasteluputket ja sadettimet. Tarkkaan katsomalla putkilinja näkyy tien laidassa. Värikäs rivistö oikeassa reunassa on erilaista vesiastiaa.

"Havuja...", sanoin europarlamentaarikko. Hakkuutähdettä oli paikoin erittäin
runsaasti.  Männyn siementen olisi tästä aika työ löytää maahan asti.

Tässä on poltto juuri aloitettu. Vasemmassa reunassa vesilinjaa. Putkia tuotiin paikalle kaikkiaan 900 metriä. Paikalle mentiin jo pari päivää etukäteen asentamaan linja paikalleen sekä kastelemaan reunat. Vettä saatiin läheisestä järvestä. Polttoalueen reunoista oli hakkuutähteet puitu keskemmälle, jotta palon leviämisriski olisi mahdollisimman pieni. Aika keskellä taaempana erottuu juuri ja juuri sadettajan vesisuihku.

Tässä on palokujana hyödynnetty ajouraa.

Isännällä ei ole lapsuudessa tullut vesi- ja tulitikkuleikkikiintiö täyteen. Viimeksi kuluneen viikon aikan puutetta kurottiin umpeen oikein urakalla. Etämetsäpalstallamme kulotettiin nelisen hehtaaria hiljattain hakattua aluetta.  Raatajat rahanalaiset-aikakauteen verrattuna ei polteta koko metsää pelloksi, vaan hakkuutähteet käräytetään pois uuden metsän tieltä. Emäntä ei tästä matkan päässä olleesta lystistä päässyt osalliseksi, vaan toimenkuvaan kuului kolme ällää: lapset, lehmät ja lämpökeskus. Kaikki kolme ovat edelleen tallessa ja ehjinä (sairastunut lapsikin on jo parantunut), joten kotirintamallakin on homma hanskassa.

Tähänkin on kaivettu palokuja. Paikka oli sen verran märkä, että samalla
vaivalla saatiin vallihauta. Onneksi ilman krokotiilejä.

Kulottaminen- tai yhtä lailla metsäpalo - muuttaa ympäristön sopivaksi tietyn tyyppisille, pyrofiileille, eliöille. Nämä ovat vuosikymmenten kuluessa harvinaistuneet, kun metsäpalot ovat vähentyneet ja sammutus tehostunut. 

Työmaalla oli tarjolla runsaasti ulkoilua, mutta raitis ilma oli ajoittain kortilla.

Metsänhoidollisessa tarkoituksessa tehdyt kulotuksen ovat nekin vähentyneet. Kulottaminen on kallista, koska menetelmä vaatii runsaasti työvoimaa ja työvoima tuppaa nykyään valumaan pois metsäisemmiltä seuduilta. Ajankohtaakaan ei voi laittaa kalenteriin valmiiksi. Sää ratkaisee. Biodiversiteetin lisäksi kulottamisen vaivannäköön kannusti se, että talossa on kulotusalalle 1960-luvulla perustettuja männiköitä, jotka ovat hyviä. Merkittävä syy taisi olla myös se, että onpahan nyt tullut kokeiltua tätäkin.

Tältä näytti jälkikäteen. Eri puolille aluetta oli sopiviin
risuihin ja oksiin kiinnitetty kuitunauhan pätkiä tuuliviireiksi.
Tuulen suunta on oleellinen tekijä työjärjestyksen kannalta.
Palo pysyi niin matalana, että viirit eivät edes kärventyneet,
kuten kuvasta näkyy.

Tekstin pituus suhteessa kuvien lukumäärään taitaa tällä kertaa olla 7 päivää -tasolla. Kuvissa ei kuitenkaan esiinny tunnettuja tai tuntemattomia julkkiksia. Isäntä kyllä tunnistettiin seudulla liikkuvaksi pyromaaniksi hänen käydessään syömässä paikallisella huoltoasemalla. Savunhajuisilla nokisilla vaatteilla lienee varmistanut lajintunnistuksen.

Savua riitti vielä pari kolme päivää jälkikäteenkin. Tässä kastellaan
kipinöiden lentämisen varalta. Savuavien kantojen lukumäärä väheni
aina puoleen edellisestä aamusta. Maa kantojen ympärillä oli kuuma pitkään,
joten rosvopaistille olisi ollut oivat edellytykset. Talkooväelle tarjottiin
kuitenkin kyyttökeittoa. Tuuli suosi, mutta täydellisyydestä jäi uupumaan
jälkisammutuksen hoitava kunnon saderopaus sunnuntai-illalta. Nyt paikalla
päivystettiin keskiviikkoon asti.

Tässä olisi nyt ympäristöä pyrofiileille. Soveltuvat ötökät kuulemma haistavat
savun jo kaukaa ja suuntaavat Eldoradoonsa.