Savua vähäisellä tulella

Roihu rinteellä. Selvittiin ilman palohälytyksen aiheita ja ilmeisesti myös ilman palohälytyksiä. Vallinnut sää oli aika samea, joten savu liudentui yleiseen harmauteen. Suuremmassa kirkkaudessa savupilvet olisivat todennäköisesti herättäneet huomiota 12-tiellä ja tunnollinen kansalainen olisi niistä pelastuslaitosta informoinut.

Viikon kohokohta oli ilmeisesti eilinen kulotus. Ainakaan se ei ollut tiistaiehtoinen Helsingin reko-kierrokselta kotiutuminen. Pihaan pöräytettiin puoli yhdentoista maissa yöllä ja autosta noustua korviin kantautui melkoinen möykkä hallilta päin. Isäntä lähti tarkistamaan tilannetta ja emäntä tyhjenteli autoa. Paluuraportti sisälsi saranoilta nousseen sonnien ja lehmien välisen aidan ja kumollaan olleen aidan yli siirtyneitä innostuneita sonneja. Haalarit siis niskaan ja nostamaan aita paikoilleen sekä sen jälkeen lajittelemaan herroja takaisin omalle puolelleen. Emäntä oli tuntenut itsensä huomattavan uneliaaksi loppumatkasta, mutta operaatio kyllä herätti vuorokauden aika huomioon ottaen turhan hyvin.

Tästä saataneen hiiltynyttä pintaa pystypuuhun. 

Kulotukseen ryhdyttiin paahderinteellä. Koko metsää ei ollut tarkoitus polttaa vaan lehdonhoitohankkeeseen liittyen jonkin verran pohjaa, hakkuutähdekasoja ja jokunen pystyyn jätetty "kannon" tohlo. Kulotus vaatii sopivan sään ja tulitikkujen lisäksi viranomaisilmoituksia ja riittävästi väkeä paikalle. Siihen ilmoitukseen pitäisi pystyä arvaamaan, koska ne osuvat samalle päivälle. 

Märkää ei saisi olla, sillä muuten ei pala. Liian kuivaakaan ei saa olla, sillä silloin polttaminen huonolla tuurilla onnistuu yli odotusten. Tuultakaan ei työmaalla liiemmin

Punainen kuin paloauto. Lietevaunua hyödynnettiin ensin
reuna-alueen kastelussa ja sen jälkeen se tuotiin täytettynä
päivystämään mäen päälle. Alarinteeseen vedettiin vaunulta
paksu letku. Tämän päivän urheilusuorituksiin taitaa kuulua
kyseisen letkun kerääminen takaisin ylös. Korkeuseroa supan
pohjalle on kymmeniä metrejä. Lietevaunun lisäksi
vesivarastoiksi oli tuotu lehmien juoma-astioita ja veden
annosteluun kaikki konsernista löytyvät kastelukannut.

kaivata. Nyt oli voimassa ruohikkopalovaroitus, eli riittävän kuivaa piti olla. Suunnitellulle kärtsäyspäivälle oli kuitenkin säätyyppi muuttumassa ja siksi hiukan jännitettiin, saadaanko mitään edes palamaan. 

Pieni tihutus alkoi jo aamupuolella, mutta vielä oli sen verran kuivaa, että homma eteni, mutta ei käynyt liian jännittäväksi. Puolen päivän maissa raatajat rahanalaiset tankattiin hernesopalla ja samalla katseltiin sääennusteita. 

Lahden suunnalta oli tutkakuvissa lähestymässä pilvimöykky, jota ei ihan vielä olisi kaivattu. Sieltä se kumminkin räntäsateineen tuli. Ennen pitkää tuli sitten todettua, että kuusen oksa ei todellakaan syty, jos neulasten 

Sytytys- ja sammutuskalustoa traktorin
takaikkunasta kuvattuna.

päällä on puoli senttiä räntälunta. Sen verran tulta 

saatiin säilymään, että suunniteltua makkaranpaistoa ei tarvinnut siirtää sisätiloihin. Makkaranuotion ääressä keskusteltiin sitten muun muassa siitä, kuinka huonosti nuotio (tai nuotiopiiriläisen akrobaatin taidot) soveltuu hartioille sulaneen räntälumen kuivattamiseen. Naama kyllä lämpeni. Räntäsateen positiivinen puoli oli kuitenkin se, että riittävä jälkivartiointi sujui peiton alla pää tyynyssä eikä kastelukannun kanssa supan rinteessä. Kiitokset  kaikille mukana olleille sekä ennen että jälkeen makkaranpaiston lähteneille. 

 

Kuvassa näkymätön lapsityövoiman edustaja ilmoitti makkaranpaiston merkittävimmäksi syyksi kiiruhtaa työmaalle kohta koulusta kotiuduttua. Kuinkahan pitkään motivointi säilyy näin helppona?