Avoimia ovia tulossa

Kylttiin saatiin viikonlopuksi lisäosa. Valkoisen teipin ja mustan maalin avulla kyseisen painotuotteen käyttöaikaa pystynee laajentamaan ensi vuoteenkin.

Kesä on lämmön puolesta edellä. Johtunee siitä, että talonväki tuntee olevansa jäljessä. Ensimmäiseen avoimien ovien päivään on enää kuusi yötä ja valmistelujen pääosa tuntuu vielä tekemättömältä. Tehokas viikko tulossa, mutta näin se on tainnut olla aikaisemminkin. Aika on vain kullannut muistot. Lapsityövoimakin on osin muuttunut täysi-ikäistyövoimaksi, mikä heikentää kyseisen resurssin hyödynnettävyyttä. Vastaavasti tietysti nuoremmasta päästä hevosvoimia tai ainakin tehoja on tullut lisää. Tai antitehot ovat vähentyneet. Vielä jokunen vuosi sitten kyseisen resurssin matalin osa nimittäin hidasti valmisteluja. Pelättiin esimerkiksi, että puffetin astiat tulevat pöydiltä alas, kun joku ottaa hiukan tukea pöytäliinasta pöydälle kurkistaessaan. Niitä astioita ei siis laitettu edellisenä päivänä valmiiksi. Tällä hetkellä kyseinen kaveri selvinnee muffinssien laadun tarkkailun lisäksi kunnialla muun muassa koneitten esittelemisestä. Kiitollisuudella voidaan lisäksi todeta, että eläkeläistyövoiman suhteen tilanne on ollut vakaa.

Viime vuonna käytettynä puolikkaana hankittu jyrsin
ensimmäisillä kesäajoilla. Nurmi pitäisi saada loppumaan,
rikkakasvit kuolemaan ja sitten rypsiä kasvamaan. Matoja
lienee pöyhäisty esille, koska lokit tuskin lehahtivat paikalle
vain työn jälkeä arvioimaan. Kuski saa olla tarkkana, sillä
päällekkäisajossa koneen reuna alkaa kerätä mössöä eteensä.
Modernina nykyaikana tarkkuudessa auttaa satelliittiohjaus.
Ratin ja penkin välissä on kuitenkin pysyttävä hereillä, sillä
paikalliset tekokuut eivät osaa käännättää päisteessä.

Heinähommien jälkeen ei heti päästy avoimet ovet -osastolle, sillä rehunteon jälkeen nurmilohkot ovat tarvinneet lisää kasvuvoimaa (=lantaa suom. huom.). Ajankohta on levitykselle hyvä, koska tässä vaiheessa kesää pelto yleensä kantaa hyvin ja uusi kasvusto pääsee ravinteet hyödyntämään. Liete levisi osin urakoitsijan voimin ja sen jälkeen osaa lohkoista ryhdyttiin "rouhimaan". Viime vuonna tarkoitukseen hankitun kaluston kesätyötehoa päästään nyt ensimmäistä kertaa testaamaan. Homma ei ole järin nopeaa, sillä työleveys ei päätä huimaa. Paljon huimaavampi on pyörre vetotraktorin polttoainetankissa. Minkä luomu glyfosaatissa säästää, tulee kyllä täysimääräisenä polttoöljynä vastaan.

Nurmen kasvu pitäisi siis saada loppumaan ennen kuin uutta kasvia kylvetään. Hikevällä maalla tämä on luomuviljeltynä hieman haastavaa, varsinkin jos kosteutta on taivaalta tyrkyllä. Heinäkuussa usein on. Varsinaisten nurmikasvien lisäksi oleellista olisi saada loppumaan myös esimerkiksi ohdakkeen, juolavehnän ja hierakan kasvu. Loppuminen on mekaanisilla menetelmillä liioittelua, mutta merkittävään vähenemiseenkin ollaan tyytyväisiä. Merkittävä väheneminen on se, että rypsi pysyy  "oheiskasvien" edellä - sekä nyt syksyllä kylvön jälkeen ja erityisesti reilun vuoden päästä puimurin ilmestyessä halmetta haukkailemaan.

Näitten isompien kasvien möyrimisestä päästyä siirrytään ehostamaan kasvimaata. Lauantaina se toivottavasti miellyttää enemmän omaa ja yleisön silmää. Penkeissä tilanne on hallinnassa, mutta penkkien välissä ylenee jauhosavikka. Ilmestys ei viime viikkojen kasvuvauhdissa ole ollut varsinkaan verkkojen alla asiakkaita kutsuva. Välikäytävien estetiikalle ja kulkukelpoisuudelle on kuitenkin tarjolla toimivaksi havaittu ukki ja ruohonleikkuri -niminen ratkaisu. Penkkien väli onkin mitoitettu työteknisesti ruohonleikkurin mukaan. Ne leikkurin kitaa väistävät kohdat hoidetaan sitten agronomin asiantuntemuksella bioenergian turvin korkeimman omakätisesti.

Jotta voisit paistaa munkkeja

Ruohon tappoon lähdössä. Ensin yritettiin juolannostimella (alakuva), mutta kasvusto
oli liian tuhtia sekä maan päällä että alla. Yläkuvassa on sitten järeyttä lisää ja homma
alkoi sujua. Toinen kierros varmaan hoituu taas pykälää kevyemmällä kalustolla.

Jotta homma - esim. majoneesin valmistus tai munkin paisto - kävisi jatkossakin kuin rasvattu, suunnitellaan taas rypsin kylvöä. Sopiva kylvöaika lähestyy, mutta ensin on raivattava esteet tieltä. Esteenä toimii tantereilla vallitseva heinäkasvusto sekä näiden seassa pesivät rikkakasvit. Ruoho on siis ensin saatava riittävän heikkohenkiseksi, että rypsillä olisi mitään mahdollisuuksia. Multavalla maalla se henki ei lähde helposti, varsinkaan jos kosteutta riittää. Kesän sateisempi jakso taisikin juuri alkaa, jottei homma olisi liian helppoa. Alkukesän kuivuudessa aurinkoon pöllähtäneet juuret olisivat olleet helpompi saalis, mutta lohkoilta tehtiin ensin lehmille talvievästä ja kylvövalmistelut aloitettiin sen jälkeen.

Sitä itteään pumpataan säiliöstä lietevaunuun ja sitten
kasvuvoimaksi ruohon- tai rypsinjuuritasolle. Liete on
sekoitettava ennen levitystä, jotta se kulkisi pumpuissa
ja letkuissa ja saataisiin tasaisesti maahan kalusto ehjänä.

Ennen nurmen lopetusta isäntä tarjoili rypsilohkoille kierroksen. Kasvuvoiman takaavia neljäntoista kuution kolpakoita meni useampi.  Tarjoilun puuttuvat prosentit oli osin korvattu hajulla, jonka huomaa parhaiten siinä vaiheessa, kun isäntä on parkkeerannut työkenkänsä eteiseen. Ei ne tietysti lietekuskin omaan nenään ajaessa haisseet.

Rypsin asia etenee säiden mukaan. Mahdollisten poutapäivien jälkeen pöllytellään taas juurakoita. Sitä ennen pitäisi tehdä yhtä ja toista ensi viikon avoimien ovien päivän (13.7.) valmistamiseksi. Ensin pitäisi tietysti muistaa, mitä kaikkea on tarpeen tehdä. Huominen päivä omistetaan kuitenkin kuntoilulle. Menemme merta edemmäs kalaan eli aiomme urheilla talsimalla jokusen kilometrin pitkin maatalousnäyttelykenttää Oripäässä. N.s. merta lähempänä olevan liikunnan jätämme ukille, jolla on toimeksianto toimittaa alakuvan laatikko Hämeenkosken heinäjuoksun palkintopöydälle. Oikein urheilulliset tietysti osallistuvat ihan juoksuunkin.

Tämä laatikko lähtee palkinnoksi Hämeenkosken heinäjuoksuun. Kiire treenaamaan, jos voittaa meinaat. Kisa on huomenna. Paistin, valkosipulia, salaattia, uutta perunaa, persiljaa, sipulia ja hampunsiemeniä saa tietysti juoksematta suoraan tilalta.

Kevyellä kalustolla

Turpeessa löhöilevä Aunus ja Hihka arvioimassa näytteenottovälineistöä.

Lokakuun alkupuolella ropisti vettä. Kuten myös syys-, elo- ja heinäkuussa. Aikaisemmin kesällä kasvusto haihdutti veden, mutta nyt syksyllä isompi vesimäärä tuppaa pehmentämään alustaa. Siksi traktoritöiden sijasta operoitiin välillä muutamaa kertaluokkaa kevyemmillä akselipainoilla.

Maanäytteenotossa kaluston paino kertyy lähinnä näytekairasta ja -purkeista. Vallinneessa säätilassa on ehkä vielä huomioitava sadevaatteitten paino. Akselipainon lisäksi myös peltoon kohdistuva pintapaine pysyy pitkin peltoja saapastelevalla isokenkäisellä näytteenottajalla traktoriin verrattuna varsin maltillisena. Maanäytteitten lisäksi tutkitaan myös lannan ravinteita. Saman maanäytekairan kanssa operoitiin myös eläinhallissa katon alla (tässä vaiheessa sade oli tietysti lakannut) ja porailtiin kuivikepohjasta näyteainesta purkkiin.

Tiuhan nurmen tilalla pitäisi ensi vuonna olla kasvimaa. Kuivemmat olosuhteet
olisivat eduksi nurmen hengiltä saamiselle kasvimaakasvien tieltä.
Tällä kelillä on turhan helppo juurtua uudelleen. Pari muokkausta
tuskin riittää. Edellisvuotiset porkkanat ja palsternakat ainakin olivat
edeltäneen nurmen lukuisista muokkauksista huolimatta useampaan
otteeseen tukehtua raiheinään.

Ennen isoimpia sateita ehdittiin myös hiukan muokkailla. Nurmi on aika sitkeähenkistä. Uusi kasvi seuraavalla kaudella tukehtuu ruohoihin, jos lopetettavan nurmen kuritus ei ala jo syksyllä. Toisenlaisilla maalajeilla ruohonkorren henki voisi olla hiukan helpommassa, mutta täällä joutuu nurmen lopetuksessa maata kääntelemään urakalla niin syksyllä kuin keväälläkin. Matoparat. Ovat vähän pinnemmassakin nyt, kun ei kuivuus kiusaa.