Näytetään tekstit, joissa on tunniste härkäpapu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste härkäpapu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. syyskuuta 2023

Puimurin, lasten ja vasikan liikkeitä

 Kylvetään lumien sulettua ja toivotaan, että päästään puimaan, ennen kuin tulee uutta. Kalenteriin nähden vähän turhan vihreää tämä hamppu, vaikkei nyt lunta vielä olisikaan tulossa. Härkäpavut on saatiin puitua viime viikon lopulla. Herneet ja rypsit jo aikaisemmin.


Härkäpavuilla on tässä oikein rentoa ja mukavaa, kun
pötköttävät kyljellään. Ryhdikkäät pavunvarret
puolestaan rentouttaisivat puimurikuskia.
Sadonkorjuu etenee. Härkäpavut tulivat laariin viime perjantaina. Seuraavana päivänä satoi. Sato oli kohtuullinen siellä, missä härkäpapu vallitsi. Eräissä kohdissa runsaasti valtaa käytti myös ohdake ja sen sitten huomasi kärryn täyttymisessä tai oikeastaan täyttymättömyydessä. Hamppua on usein syyskuun loppupuolella puitu, mutta toistaiseksi ei näytä erityisen lupaavalta. No, hamppua tuli onneksi kylvettyä aika vähän, kun hinta laski edellisestä vuodesta. Toivottavasti silti saadaan korjuun. Vihannesten korjuu vartoaa sään ja maan jäähtymistä. 

Yleisötapahtumienkin puolesta kausi alkaa olla ohi. Reilu viikko sitten oli Lähiruoka/Osta tilalta -päivä. Pasteijat ja pullat on syöty ja puffetti viettää taas talven proosallisesti puukatoksen roolissa. Viime loppuviikkoa taas vilkasti lukuisa määrä pieniä mutta innostuneita vieraita; ensi päiväkotilaisia ja sitten alaluokkalaisia.

Aikaisemman viikon erikoisuus taas oli yhden tiistaiaamun vilkas puhelinliikenne. Iltapäivällä oli lähtö ReKo-kierrokselle Helsinkiin, jolloin ylimääräistä ohjelmaa lastaamisen lomaan ei olisi varsinaisesti kaivattu. Puhelin soi 7.39, kun  emäntä oli saanut nostettua porkkanakorit pois kylmiöstä. Soittaja kertoi ajelleensa valtatietä ohitse ja nähneensä lehmän tien vieressä. Emäntä varmisti, että kyseessä oli valtatie eikä laidunlohkojen välissä oleva peltotie - siihenkin kulkeutuneista eläimistä on ilmoitettu. Välittömästi puhelu isännälle, mutta tällä oli - yllätys, yllätys - linja varattuna. Spurtti sisälle isäntää tavoittamaan. Porkkanat saivat jäädä pöydälle. 

Isäntä puhui puhelimessa aiheesta nauta aidan ulkopuolella. Kenkien vaihto, huomioliivi päälle (tätä ei huomannut edellisellä vastaavalla keikalla laittaa), aitalankaa mukaan ja kiihdytys valtatien varteen. Pari kolme puhelua tuli tässä matkan aikana, nyt tosin kerrottiin, että tien puolella laidunta oli nähty vasikka. Sen verran on oppinut, että jos ei tiedä puhujan aiheeseen liittyvän tietopohjan laajuutta termin lehmä/vasikka voi olettaa viittaavaan kyllä nautaeläimeen, mutta eläimen iästä, koosta tai sukupuolesta se ei välttämättä kerro mitään. Tielle päästyä todettiin, että vasikkahan siellä on hirviaidan vieressä alhaalla penkassa. Auto käännettiin seuraavassa risteyksessä ja parkkeerattiin hirviaidan portin kohdalle. Avattiin portti ja viritettiin mukaan otettu aitalanka niin, että auton ja avatun portin välistä ei pääse jatkamaan. Tässä vaiheessa ukki ehti paikalle. Hän jäi katsomaan, ettei muu lauma tule avatusta portista ulos. Isäntä ja emäntä lähtivät opastamaan vasikan hirviaidan viertä portille. Tuli sujuvasti ilman ylimääräisiä mutkia. Perässä tulevan emännän pöpelikön läpäisynopeus ei ihan vetänyt vertoja vasikalle. 

Ennen puolta yhdeksää emäntä jo istui kotona kylmiön edessä laatimassa Vikinä palannut kotiin -päivitystä. Sitä ennen oli siirretty lauma toiselle laitumelle ja vastattu virkavallan valtatienautaa koskevaan tiedusteluun. Pöydällä odottaneet kylmiökylmät porkkanat olivat keränneet tiivistyvää kosteutta pintaansa. Tässä siis selitys, jos ReKo-asiakkaat saivat kovin kosteapintaisia porkkanoita.
Viime loppuviikko oli varsin säpinäinen. Torstaina vieraili Soramäen päiväkotilaisia, jotka tässä poistuvat kasvimaalta. Seuraavana päivänä kävi kaksi ryhmää Hämeenkosken alkuluokkalaisia, joiden poistuminen oli huomattavasti näyttävämpi, sillä autoja oli kaksi.


maanantai 17. tammikuuta 2022

Vaalivinkkejä

Tämän kohdan kasvilajia ei Horatius maininnut äänten kalastelumateriaalina, mutta satoa saadessa tuote saattaisi sopia äänestäjien voiteluun. Elintarvikkeeksi sopivat rypsin 00-lajikkeet (glukosinolaatit ja erukahappo jalostettu pois) tulivat vasta parituhatta vuotta Horatiuksen jälkeen.  Peuran ja kauriin sorkilla talvehtiva rypsi on löydetty lumen alta ja syöty pois todennäköisesti kasvupistettä myöten. Syökää ihmiset enemmän peuraa (ja valkoposkihanhia), niin säilyy rypsikin viljelyvaihtoehtona laajemmalla alueella. Esim. Urjalan tienoilla öljykasvien kylväminen on loppunut, koska sorkkaseurueet löytävät ne ennen leikkuupuimuria. 

Vaalit häämöttävät. Emäntä ja isäntä kävivät juuri merkkailemassa 80-luvulla kyläkoulussa oppimansa mallisia numeroita äänestyslippuihin. Toivottavasti isännänkin versiosta saa selvää. Ehdolla täällä ei edelleenkään olla, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia, tarjotaan kaikille ehdokkaille käytössä koeteltu viime hetken vinkki vaalityöhön. 

Loppukesän vaaleihin olisi tarjota vaihtoehdoksi myös
tuore härkäpapu. Tietysti tilanteen ennakoiva talvivaalien
ehdokas syksyllä kiehauttaa pakastimen täyteen
tuoreita papuja, jos arvelee niiden olevan äänekkäämpiä.
Menisiköhän tällä määrällä jo läpi?
Vaalityötä tehtiin jo muinaisessa Roomassa. Tätä lausetta ei laitettu alkuun, koska lukion äidinkielen tunnilla suositeltiin, ettei ainetta aloiteta sanoilla "Muinaiset roomalaiset". Syy oli kai se, että muinaisilla roomalaisilla alkavia tekstejä oli maailmassa jo runsaasti ja tällä sanaparilla ei mitenkään olisi pystynyt erottumaan. Soveltuvuudesta blogiteksteihin ei 90-luvulla mainittu mitään, mutta oletetaan, että ohje pätee niihinkin. Roomalaiset saavat siis tyytyä paikkaansa toisessa kappaleessa. 

Joitakin vuosia sitten emäntä osui myymälään, jossa myytiin punalappuisia kirjoja. Ei mikään ainutlaatuinen tapahtuma, sillä näin käy varmaan joka vuosi, todennäköisesti useita kertojakin. Elintarvikkeissa punainen lappu viittaa yleensä parasta ennen -päivän läheisyyteen tai ohittumiseen, mutta kirjoissa kai siihen, että teoksen menekki on yliarvioitu. Käsiin osuneessa punalappuisessa päiväys ei todellakaan ollut mennyt, vaan tekstit kuuluivat 30- ja 40-lukujen (eKr.) valioihin - Horatiuksen satiireja. Emännän asiantuntemus antiikin Rooman suhteen on tunnollisen Asterixin luvun seurauksena tietenkin laaja. Siitä huolimatta tähän painokseen lisätty 2000-luvun Suomessa laadittu taustatieto-osa, oli oleellinen mielenkiintoisuuden lisä.

Vaalityö kuuluu satiirin nimeltä "Kaikki ihmiset ovat mielettömiä" aiheisiin. Selitysosassa tämä kohta on otsikoitu "ahneus ja kohtuus". Joissain tapauksissa varmaan valitettavan sopivia otsikoita vaalimaailmassa. Satiirin mainitaan mm. varakas Servius Oppidius, joka murehtii perinnönjakoaan. Huoli on se, että jompikumpi hänen pojistaan alkaisi tavoitella julkista virkaa ediilinä ja käyttäisi varoja äänten kalasteluun. Tässä tullaan siihen alussa mainittuun koeteltuun vaalityövinkkiin ja liiketoimintamahdollisuuksiin, joita muinaisen Rooman mallinen äänten haaliminen toisi eräälle huljalalaiselle maatilalle. Mainittu Oppidius nimittäin piti viranhaun pahimpana menoeränä kikhernekeiton, härkäpapujen ja lupiinien tarjoamista äänestäjille. Kikherneitä emännällä oli joskus vuosia sitten muutamia kappaleita, mutta sattui olemaan kylmä kesä. Niillä ei siis vaaleja voiteta. Härkäpapua kyllä löytyisi isommankin äänestäjäjoukon täyttämiseksi, vaikka joka päivä ennen vaaleja. Ehdokkaat voivat pyytää tarjouksia. Reseptit saa demokratian tukemiseksi kaupan päälle samaan hintaan.



sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Säkitystä ja siemeniä

Lastausvalmiit pavut saivat jostain syystä lavetin takakummin ilmat
keskittymään renkaan yläosaan. Isäntä kompressorin avustuksella tähtää nyt
lisäilmaa renkaan alaosaan.
Aamuinen vasikan laskenta kertoi, että tänään ovat päivän valon nähneet Satanen ja Shakki. Vakioveikkauksesta kokoontumisrajoitusten aiheuttamalla pakkolomalla olevat voivat ajankulukseen veikata emien nimiä. Koska sääolosuhteet ovat viime päivinä olleet mainiot - kuivat ja aurinkoiset - eivät vasikat ole ylimääräistä työllistäneet. Se välttämätön on korvamerkin kiinnitys. On siis ehditty muihinkin harrastuksiin.

Taulukkolaskenta-nimisellä taidegrafiikkaohjelmalla laadittu papusäkin
etiketti edustaa isännän taiteellisia kykyjä. Emännän taiteellisilla kyvyillä
lopputulos olisi ollut hyvin samankaltainen. Tasan käyvät onnenlahjat.
Papupussi siis puntariin, lukema lappuun ja lavetille
odottamaan lastausta.
Vallitsevat terveysolot suosittavat etätöitä ja ihmiskontaktien välttämistä erityisesti seitsemänkymppisille. Mummo ja ukki ovat ottaneet kontaktia raivaussahoihin ja klapikoneeseen. Sitä vain mietimme, kuinka etäiselle metsäpalstalle olisi tarpeen sillä raivaussahalla mennä kommunikoimaan.

Isäntä taas on pussittanut härkäpapuja. Emäntä ja lapsityövoimakin ajoittain pakkaavat papua. Emännän operaatiot voittavat pussien lukumäärässä ja kilohinnassa, isäntä taas pärjää tonneilla ja pakkaustekniikan aiheuttamilla desibleillä. Papuja meiltä ostavalla tilalla ei siis ole mahdollista ottaa koko tarvitsemaansa määrää irtotavarana. Siksi täällä raotetaan siilon luukkua ja laitetaan säkki alle.

Emäntä on tehnyt viimeiset siementilaukset. Kaikkia lajeja löytyy kyllä kätevästi nettiä klikkailemalla. Valinnanvaraa rajoittaa kuitenkin ajoittain pakkauskoko. Erikoisemmista jutuista saattaa olla myynnissä kymmenen siemenen satseja tai sitten nettikauppa kysyy, kuinka monelle hehtaarille sorttia tilataan. Meidän tarpeemme on noitten puolivälistä sinne kymmeneen siemeneen päin. Viime vuonna peittaamattomia/luomu keltaisen kukkakaalin siemeniä sopivan kokoisena eränä löytyi erään ranskalaisesta puutarhaliikkeestä listoilta. Siemenpakkaamolla oli ilmeisesti kuitenkin sattunut jonkin sortin kömmähdys ja tilatuista siemenistä kasvoi violetin kirjavia koristekaaleja. Oikein nättejä ja olivat kuulemma syötäviäkin. Ruokailupuoli jäi kyllä tällä kertaa rusakoille. Nyt emäntä rupesi kyselemään siemenet myyneeltä mösjööltä, josko vastaavan pussukan rivillä olisi laskussa tänä vuonna nolla. Mösjöön nurkilla kukkakaalit ovat varmaan jo hyvällä taimella, mutta täällä jatketaan vielä kasvihuoneen kokoonruuvausharjoituksia. Tänään sähköposti toi pyydetynlaisen laskun, joten sekin asia rupeaa olemaan kylvämistä vaille valmis.
On tällä selkä valkoinen, kuten kyytöllä mutta kylkien ruskeudella ei voi kehua. Korvissa sentään on väriä. Meillä oli joskus tämän värinen lapinlehmä, mutta Seiskari on itäsuomenkarjaa. Kaveri on mieltynyt raivattuun koivikkoon aidan ulkopuolella. Huoltovastuuta kantava Olhava taustalla toivoisi mieltymystä myös kotikontuihin.




keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Kolmiottelussa

Nuijamaa ja Repola. Joutuu maitopoika vähän kumartumaan mahaansa
täyttääkseen. Jo pikkuvasikalla häntä heiluu, kun maitopumppu toimii ja
liikkeessä näkyy olevan tämänkin körilään kärpäshuiska.
Puimuri osallistuu näillä kentillä tänä syksynä kolmiotteluun. Lajit ovat rypsi, härkäpapu ja tattari. Toinen laji saatiin tämän päivän poudilla nihkeään päätökseen, mutta kolmatta vielä odotellaan. Pistelaskusysteemiä ei ole standardoitu, mutta oletettavasti tukoksista sakotetaan. Härkäpapupellossa oli paikoin vierekkäin vihreää ja mustaa jo varisevaa papua. Arvo siinä nyt sitten oikea puintipäivä. Vihreyden - ja ehkä vähän savikan varsien - seurauksena isäntäkin  urheili kietoutunutta kortta irti koneen sisuksista. Suoritus jäi pisteyttämättä. Käsi on kuulemma vielä hiukan kipeä urakan jäljiltä.

Sarjassamme näköala puimurista -kuvia. Vaikka puimuri joskus
tukkeutuukin, näkymä saran alusta muistuttaa iloitsemaan siitä,
että sirpille on nykymaailmassa vaihtoehtoja.
Sunnuntai-iltana toisen lajin ollessa keskeytyksessä sääolosuhteista johtuen ehti tulla toisenlainenkin urheiluvaroitus. Naapuri oli saanut metsämiehiltä ilmoituksen "vaaleista eläimistä" metsässä tilustensa liepeillä. Naapurin omat eläimet ovat tummahkoja, mutta hänen perinnebiotoopissaan ulkoilevat meiltä lainatut hiehot ovat selvästi vaaleampia. Naapuri siis ymmärrettävästi tulkitsi, että hiehon pullukat ovat karussa ja ilmoitti siitä meillekin. Sunnuntai-ilta sateisessa pimenevässä metsässä lehmiä etsien kuulosti varsin houkuttelevalta. Haastavampaa olisi tietysti ollut etsiä tummia eläimiä samoissa olosuhteissa. Isäntä keskeytti päivällisen ja oli jo pihalla lähdössä etsiskelyihin mukaan ennen täyttä hämärtymistä. Vapauttava puhelinsoitto ehti kuitenkin tulemaan ennen pidemmälle ehtimistä. Naapuri oli ehtinyt perinnebiotooppiinsa, missä hiehot märehtivät moitteettomasti sijoittuneina. Alkuperäisen hälytyksen tekijä ei vain ollut huomannut metsässä olevaa aitaa itsensä ja "vaaleitten eläinten" välissä. Kyllähän piristyi iltatunnelma.

Puimuriottelun päätöslajia - tattaria - odotellessa vietetään valtakunnallista Osta tilalta -päivää. Paikallisella tasolla yritämme viettää myy tilalta -päivää aina, kun joku olisi valmis jotain ostamaan. Kansallisen tason markkinahumua tavoitellaan sillä, että lauantaina tilan tuotteiden lisäksi myynnissä on kahvia&tykötarpeita ja ystävällismielinen lehmä myöntää halukkaille audiensseja. Puimurikin lienee tavattavissa, koska se päätöslaji ei vielä ole ajankohtainen. Tervetuloa!

Yksi ei kuulu joukkoon.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kylvellään


geotrim
Kevättyöt pelloilla pitäisi ajoittaa niin myöhään, että talven jäljiltä kevätkostea pelto ei tiivisty koneitten alla tai tartu niihin ja niin aikaisin, että itäville kasveille riittää kevätkosteutta. Optimiaikaikkuna on joskus aika lyhyt. Näköala traktorin kopista - pölypilvi todistaa, ettei ole enää liian märkää. Näissä oloissa nykytekniikka ei ole yhtään hullumpi lisä työkalupakissa tai tässä tapauksessa kojelaudalla.
Louhi piiloutuu kyvökoneeseen.
Huhtikuun lopulla oli lämpimämpää kuin usein juhannuksena. Kevät pääsi siis miltei yllättämään tilallisen vähän niin kuin talvi autoilijan. Talven työlista jäi vaiheeseen. Kirkas mielikuva on, että talvi on ollut turhna lyhyt ennenkin. Tai sitten se työlista on turhan kunnianhimoinen. Sitten voisi kai sanoa, että homma alkaa olla aika hioutunut, kun voi valmiiksi ruksitun työlistan kanssa pyöritellä peukaloita esim. maaliskuun lopusta kylvöjen alkuun - siis aina lehmän passauksen välillä. Tälle tasolle emme kuitenkaan vielä ole yltäneet ja epäilen, ettei vielä vuoden päästäkään olla. Mahdollisuus moiseen saavutukseen toistuu kuitenkin vuosittain vielä hyvän aikaa. Eläkeikäähän pyritään nostamaan ja työuria pidentämään.

Peltopuolella ensimmäinen varsinainen kylvös oli härkäpapu. Viimeiset menevät maahan tänään. Loppuviikon lämpötilat näyttävät siltä, että itäminen ei sitten ehkä ole järin ripeää. Pienemmässä mittakaavassa istutettiin perunaa ja kylvettiin hiukan hernettä, hiukan porkkanaa ja vielä hiukemmin palsternakkaa. Näiden lisäksi on taimikennoissa itämässä ja itäneenäkin kaaleja ja salaatteja. Ne pitäisi saada pysymään riittävän lämpiminä ja hyvässä valossa. Optimista joudutaan ennusteen mukaisilla säillä hiukan tinkimään, kun käytössä on (kulahtanut) karvalakki-luokan kasvihuone. Katsotaan mitä tulee. Viime vuonna säät aika hyvin suosivat taimien kasvatusvaiheessa. Paremman eristyksen vuoksi käytössä on myös kasvihuonelampulla valaistu vanha verstas.

Viimevuotiset maissit ne siinä töröttävät. Tähän tuli hernettä ja porkkanaa,
kun maissit oli saatu maanrakoon.
Muutamia sopivia vihannessiemeniä löytyi ranskalaisen puutarhaliikkeen verkkokaupasta. Liikettä pitävä mösjöö oli kovin otettu kaukaisesta pohjolasta tulleesta tilauksesta. Pitänee tarjoilla eksotiikkaa ja lähettää herralle kuva kasvihuoneesta luontaisessa ympäristössään, jos perjantaiksi ennustettu räntäsade toteutuu. Putiikki oli nimittäin Välimeren rannalla eikä esim. monipuolisemman ilmaston Alpeilla.

Huurteisia papuja yhtenä kylvöaamuna.  Teknisistä yksityiskohdista epätietoisille kerrottakoon, että kuva on kylvökoneen takaa.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pakettipapuja

Härkäpapua suurkuluttajille. Säkit lastausvalmiina lähdösä luomulypsykarjanrehuksi Pohjanmaalle. Pakkauskoko on myymiimme "pienkuluttajien" pusseihin verrattuna noin tuhatkertainen, vaikka suurkuluttajat itse ovat vain noin kymmenen kertaa suurempia. Tyyppikäyttäjän massa on reilu 600 kg ja lempisana möö.  
Joulu alkaa näin loppiaisen jälkeen olla aika vähissä. Tällä viikolla kuitenkin vielä paketoitiin, vaikka pakkausmateriaalia ei ollut saatavilla joulupukki-kuvioisena.  Graafikon inspiraatio taitaa pikemminkin olla kotoisin talven hangilta.

Pakettiin eli suursäkkiin pistettiin uudessa kodissaan luomumaidoksi muuttuvaa härkäpapua. Tähän metamorfoosiin - rusekean pavun muuttamiseen valkoiseksi maidoksi - käytetään luomulehmä-nimistä keksintöä. Mallin ovat maatalous-viranomaiset kehittäneet lehmäksi kutsutusta alkuperäis- tuotteesta.

Keksintöä tavataan vauraissa länsimaissa samoilla alueilla kuin peruslehmiäkin. Eroja perusmalleihin ovat muun muassa runsaampi viranomaisvalvonta sekä keksinnön palveluksessa olevan henkilökunnan hyvä byrokratian kestävyys. Lajit saattaa erottaa toisistaaan joidenkin havaintopaikassa esiintyvien indikaattorien perusteella, mutta varmaan lajintunnistukseen tarvitaan kokenut luomutarkastaja ja muutama mappi paperia.
Suursäkki on niin suuri ja seinä niin lähellä, että kuva piti ottaa lävistäjän suuntaisesti. Papu valuu siilosta etukuormaajan trukkipiikkien auki pitämään säkkiin. Säkki täytetään vaa'an päällä.

"....hyökkään myrskynä kuusikon sisään, vapaa ja selvä on sukseni tie, minne on toivoni sinne se vie." (san. Vilppu Kaukonen) Helppo hyökätä, kun keskittää toivonsa näille koneurille ja metsäautoteille. Riittää hiihtomaastoa näin vähänkin lumen aikana.
Pakkasta on odoteltu ja nyt sitä lopulta pikkuisen tuli. Vähän aikaa näyttivät sääkartat oikein mukavilta, mutta nyt olivat ennustekuvat taas modernisoineet itsensä; nollat ja plusykköset oli palautettu maisemiin. Emäntä otti kuitenkin ilon irti sunnuntai-iltapäivän pikkupakkasesta ja huvitteli hiihtelemällä pitkin metsiä. Suojalla sivakointi edellyttäisi parempaa perehtymistä suksenpohjien käsittelyyn. Emäntä on toistaiseksi priorisoinut paremman perehtymisensä lukuisiin muihin asioihin. Muutenkin suksien voitelupalvelu on toistaiseksi järjestynyt Ukki oy:ssä. Käsittelyn vaihtoehto olisi tietysti tuoda suksien mukana kelpo kerros lunta pihaan, mutta kyseinen urheilumuoto ei toistaiseksi oikein nappaa. Vaihtoehtoisiakin lajeja on tarjolla. Esimerkiksi keinutuolissa keinuttelu on eduksi syville vatsalihaksille.


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Sarja kärrylle ja puimurille, osa 2

Ajelua viheriöllä. Puitavassa kasvustossa pääväri on yleensä
keltainen tai jonkin sävyinen ruskea. Nyt keltainen on vain puimuri.
Tätä on nyt sitten odotettu. Tänä vuonna ei erityisen suurella riemulla, mutta jotta saataisiin homma pois päiväjärjestyksestä ja jotta eräillä pohjalaisilla lehmillä olisi pötyä pöydässä. Sääennuste on muutaman päivän poikennut tämän suven yleislinjasta. Aurinko ilman sadepisaroita on nimittäin piirretty näkyviin usealle päivälle peräkkäin. Olosuhteet siis muuttuivat - ei nyt ihan suosiollisiksi - mutta siedettäviksi härkäpavun puintiin. Sato-odotukset ovat kyllä hiukan vaatimattoman alapuolella. Lisäksi tavara on märkää, mikä on syy siihen riemun puuttumiseen. Märän - on se nyt mitä hyvänsä - mutta varsinkin pavun puimista ei taida kukaan pitää erityisenä huvina. Joku puimaan jo kerennyt tuttu raportoi puimurin koneiston tarvitsemista välipesuista.

Vihreätä on, vaikkei olekaan heinää kylvetty alle. Jäykempi maalaji voisi
olla rikkojen suhteen hiukan armollisempi. Tämä rikkasuotuisa
on kuitenkin yleensä suotuisa myös itse viljelyskasville.
Papu on tuleentuneena erinomaisen rumaa. Ulkonäkö ei ehkä ole lautasellakaan pavun vahvin puoli. Tai ainakin kauneus on katsojan silmässä. Alkukesästä kasvin vihreä lehdistö (ei liity keltaiseen lehdistöön) peittää pellon pinnan hyvin ja rikkakasvien kasvu kärsiin valon puutteesta. Tuleentuneessa kasvustossa lehdet ovat kuihtuneet ja valo pääsee maahan asti. Maassa sitten vihertää ihan urakalla. Jos oikein huonosti käy, tämä viherrys kasvaa täysin läpi ja pavut, raukat sen seassa eivät kuivu puitavaan kuntoon.

Avattu pavunpalko. Satoa
liioiteltu laittamalla
mittakaavaksi aika pieni käsi.
Turhan märkää oli nytkin. Puimaan pääsi päivällä kolmen maissa. Seitsemältä kaste komensi koneen vuorokausilepoon. Näin myöhään syksyllä ei tosiaankaan tarvita digipiirtureita ajoaikojen rajoittamiseen.
Tämä viehättävä pavunvastaanottolaite lepäili puinnin ajan aurinkoisella
pellonlaidalla, muttei sitten suostunut käynnistymään, kun piti lähteä
pihaan. Kuivuriin ei olisi vielä päästykään, kun kärryllisestä ei tule kuivuri
riittävän kylläiseksi.

Ei ihan näytä samalta, mitä myymme pussissa. Kuormasta varmaan puolet on savikan siemeniä, joita lähtee pois kuivurin esipuhdistajassa.


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kasvukausi ja villahousut

Härkäpavun taimia ENNEN rikkaäestystä. Kuva on muutaman päivän takaa. Näillä lämpötiloilla taimien koko kuitenkin täsmää edelleen. Ympyröitynä hentoisia savikan taimia.
Taimet rikkaäestyksen JÄLKEEN. Pavun siemen on iso ja kylvetään syvään. Taimi kestää siten melkoista höykyytystä ja hautautumisen multaan. Kyllä tästä taas viherrytään, kunhan lämpöä saadaan.
Eilen tuli katseltua lämpömittaria. Oikein kun hyvällä tahdolla spriipatsasta töllisteli, sen saattoi sanoa olevan lähempänä pluskuutta kuin plusviittä. Kasvukausi määritellään ajaksi, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää plusviisi. Jopa rikkaruohojen varttuminen on aika vaivaista. Illalla reko-reissulta tultua käytiin varmuuden vuoksi harsottamassa kukkivat mansikat. Pitkäpunttisten villahousujen asema osana reko-pukeutumista ei myöskään ole horjunut. Pilkkihaalarit sen sijaan on  jo pari kertaa jätetty kotiin, joten lämmintä kohti mitä ilmeisimmin mennään.

Viikon traktorin liikutukseen on kuulunut rikkaäestystä. Tattarin kylvö odottelee edelleen sitä viimeistä hallaa. Toivottavasti liuta rikkakasveja ehtii tuupertua tämän odottelun aikana.

Eläinten liikutus pääsi vauhtiin viikonlopun aikana. Puolentoista hehtaarin Riihenpellossa päivystänyt porukka oli jo hyvän aikaa kerääntynyt ripeästi veräjän viereen joka kerta, kun joku sen tietämissä liikkui. Ilmeistä vihjailua maiseman vaihtotarpeesta.

Kamera valmiiksi, kun päivä viimein koitti. Syytä oli olla valmiina, jos kuvaa halusi. Sen verran liukasliikkeisesti rouvat metsään säntäsivät. Ilmeisesti jotain samaa kuin formulakisoissa. Eräs kisaturisti esitteli useita kuvia tyhjästä radasta selostuksella "Schumacher ohitti juuri tämän kohdan." Sonnit puolestaan hölkkäytettiin noin puolen kilometrin päähän. Tällä kertaa kaikki päätyivät moitteettomasti ja ripeästi kohteeseen. Vuoden takaisessa seurueessa oli talon väen työllisyysastetta nostavia sooloilijoita. Emäntä tosin hengästyi tälläkin kertaa lähdettyään laumalle reittioppaaksi. Alkumatkasta riitti kevyt hölkkä lauman edellä, mutta puolessa välissä pojat painelivat oikealta ja vasemmalta (onneksi) ohi ja emäntä pinkoi perässä, minkä turvakengistä irtosi. Ihan suotta, sillä loppumatkasta ei onneksi ilmennyt ylimääräistä opastustarvetta. Ukki ja pari parkkeerattua traktoria olivat riittävät suunnannäyttötehosteet. Hiehoille läänitettiin pihanurkkien parturointi. Toimialuetta ehdittiin jo kertaalleen laajennetaakin.
Hiehojen tonttia laajennettiin jo kertaalleen. Samana iltana isäntä keittiön ikkunasta katseli, että pihaan ilmestyi sillan alta söpö nauta ja heti perään sen kavereita. Ai niin. Puuttui muutama metri aitaa tästä välistä.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Hämärähommia

Luxi- ja lämpömittarien lukemat sen kun alenevat. Keskiviikko-
iltana  jäähdyttely aloitettiin Järvenpään torilla, sieltä siirryttiin
Keravalle (kuva) ja illan päätteeksi Tuusulaan. Emäntä
kerrostoppautui topattoman ja topallisen takin yhdistelmään
sekä pitkäpunttisiin villahousuihin - eikä palellut, vaikka liikuntaa
oli aika nuukasti tarjolla. Tuotteitten maistattamiseen
(routakyyttö ja härkäpapulisäke) sää
oli mitä mainioin tarjoilu- ja säilytyslämpötilan kannalta.
Talvisilla kierroksilla pavut ovat olleet joskus aika kohmeisia. 
Mitä sitä on viime aikoina tehty? Myyty auton takaluukusta hamppua pimeillä parkkipaikoilla. No, hiukan on ollut kyyttöä ja papua kyytipoikana.

Tälle viikolle osui kaksi työmatkaa.  Reko-jakeluillat olivat tarjolla keskiviikolle ja torstaille. Isäntä on kullä kurvaillut lietevaunun kanssa edestakaisin harva se päivä, mutta toiminta rajoittuu sen verran pienelle alueelle, että se ei ehkä käy työmatkailusta.

Keskiviikkona suuntasimme vajaan asteen verran etelään ensimmäisenä pysähdyspaikkana Järvenpään tori. Reko-ryhmä on toiminut Järvenpäässä reilun vuoden, mutta positiivisesti voi todeta, että markkinoilla on vielä kasvunvaraa. Sen verran ihan paikalliseksi tunnustautuneita kertoi tulleensa ihmettelemään, mikä pakettiautojen kokoontumisajo torilla on meneillään. Varmemmin tietoon toiminnasta törmää ehkä  puskaradion ja muiden tiedotusvälineiden lähetyksissä. Livenä tilaisuuteen osuminen nimittäin vaatii oikeaa ajoitusta, sillä nämä jokatoisviikkoiset kokoontumisajot siirtyvät jo puoli tuntia alkamisestaan Keravalle ja sieltä edelleen Tuusulaan.

Kesällä vastaavalta etelän matkalta sai körötellä kotiinkin valoisassa. Nyt syksyn mittaan on reissuja suunnitellessa tarkistettu netistä paikkakuntakohtaisa seuraavan viikon auringonlaskuaikoja. Valaistuskalustoa ja akun lataustarvetta on sitten mietitty sen mukaan, kuinka monessa kohteessa valoa on tarvittu. Marraskuu saapuu. Silloin ei enää tarvitse miettiä. Myönteinen puoli on sekin, että kyytön matkanaikainen kylmäsäilytys rupeaa hoitumaan vähemmällä panostuksella. Talonväen lämpösäilytys taas vaatinee jossain vaiheessa pilkkihaalarien tyyppisiä lisävarusteita.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Kasi kyytiin


Alareunan johdot tulevat vaa'asta ja näyttö on
ripustettu seinälle. Reilu tonni tähän säkkiin.
Aamutoimiin kuului kaurapuuron ja kumppaneiden lisäksi sonnin lastaus. Menolippu Orimattilaan oli tilattu Kasille. Kaveri kuului aamun torkkujen osastoon. Osa porukasta oli syömässä ja intoutui juoksemaan, kun karsinaan mentiin Kasia kuikuilemaan. Kasi oli kuitenkin parin kaverinsa kanssa vielä loikoilemassa, joten siirtyminen käytävän toiselle puolelle lastauskarsinaan sujui hyvinkin vakaasti. Loppumatkasta tosin karsinan päädyssä turvekasan reunalla odotteleva kuivikepaali intoutti kaverin mittelemään voimiansa tämän pyöreän vastustajan kanssa. No, pelaavat ihmisetkin palloa. Teurasauto saapui reilua tuntia myöhemmin ja itse autoon nousu kävi sangen mallikkaasti. Kerrankin ehdin kuvaamaan. Aina en ole ehinyt saamaan kameraan esille, kun matkalainen on jo ollut autossa.  Isännän ja Kasin lisäksi videolla esiintyvät autoilija Jokinen&poika. (!!!!Videon toistuminen näkyy olevan epävarmaa. Sama pätkä löytyy Huljalan Tupala fb-sivulta, siellä tuntuu toimiva varmemmin. Bittinikkauksen oppimääräni on vielä kesken.) Ei tullut etukäteen varoitettua heitä kuvausaikeista, mutta suorassahan jakaus oli, kello ei näkynyt.

Korkeatasoinen työmaa. Tellingillä ei tarvitse koko aikaa varrota,
mutta säkin täyttyessä olisi suotavaa olla valmiina sulkemaan
siilon luukku. Tai sitten on oltava valmius siivota papuja kuivurin
lattialta. Ensimmäinen vaihtoehto on tehokkaampi. Säkki on vaa'an
päällä. Etukuormaajan trukkipiikeillä pidetään säkin suu auki.
Ennenvanhaankin oli maataloustyö nimeltä säkinsuunpitäminen. On
sekin homma vähentynyt ja mittakaava muuttunut.

Härkäviikkojen kunniaksi on pakattu härkäpapuja. Ihmismahoihin papu siirtyy kilon pussien kautta, mutta tällä kertaa pussitettiin lehmän rehua Pohjanmaalle. Pakkauskoko noin 1000 kg. Osa menee irtotavarana, mutta vastaanottajan varastointitilasta osa soveltuu säkeille. Säkityspäivän valintaan vaikutti vallitseva lauha sää. Aamulla mittari näytti siis vain -16. Traktorin moottorin ja akun elämän helpottamiseksi konetöitä ei ajoiteta kovimmille pakkasille, jos mahdollista. Pavutkin pysyvät paremmin ehjänä, kun ne rapisevat siilojen putkissa hiukan lämpimämpinä.




keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hyviä ja huonoja satoja

Vasikat ovat söpön näköisiä pienenä, mutta puolivuotiasta mullikkaa yleensä kuvataan jollain muulla adjektiivilla. Härkäpavuille käy vähän samanlailla. Pieni taimi on vihreä ja soma, mutta nyt muutama kuukausi myöhemmin valitsisin laatusanat toisin. Vaaleammat pesäkkeet siellä täällä ovat rikkakasvitihentymiä, lähinnä valvattia.
Härkäpapu sen kun rumistuu puinnin lähestyessä. Rumuus tosin on edellytys puinnille, joten siinä mielessä vähäesteettisyys ei elämää häiritse.

Soijaplantaasikaan ei häikäise. Kasvimaalla on tällä hetkellä kymmenen kasviyksilöä. Palot ovat aika littania ja vihreitä. Ja sellaisina pysyvätkin, sillä lämpösummaa on sen verran vähän jäljellä. Lämpömittarin mukaiset pluskolmeyöt eivät oikein ole palkojen turpoamista edistäneet.

Lämpösummakaan ei auta silloin, kun se kertyy auringon paistaessa kiinalaisille tai argentiinalaisille.

Suklaalaikku (kasvitauti) on edennyt. Nyt ei enää olla maitosuklaan sävyissä, vaan selvästikin on tavoitellaan  tummempia premiumlaatuja.
Yksi mummo meni puolukkaan ja puolukat mahtuivat muutamaan ämpäriin sillä kertaa. Tämännäköistä purkkia on kannettu kellariin. Puolukanpyynnissä on ollut muitakin ikäluokkia, mutta ripille pääsemättömien puolella marjastusinto tuntuu olevan kääntäen verrannollinen ikään. Puolukat edustavat otsikon mainitsemia hyviä satoja.
Soijaviljelmä ylhäältä päin. Kasvuston korkeus samaa luokkaa kuin lomasa olevilla salaateillakin. Näin eteläruotsalainen lajike Etelä-Suomessa tämän sesongin säissä. Amerikassa kaikki on suurempaa. Katso esim. tästä.
Tuleentuminen ei ole tälle yksilölle ihan tämän päivän eikä ensi viikonkaan juttu. Niin on vihreää ja pehmeää.
Tässä palossa oli peräti yksi vielä ihan vihreä papu. Soija edustaa heikkoja satoja. Onneksi osui tällaiseen marginaalikasviin.


Tuhoeläimiltä (tuntomerkit: yksi turpa, neljä sorkkaa, yksi häntä) soijasato on sentään tällä kertaa saatu varjeltua. Viime suvena 25 % sadosta jäi sonnin sorkan alle. Loput kolme kasvia unohtuivat sadonkorjaajalta.

Tällä menestyksellä taitaa soijan viljely jäädä odottamaan ilmastonmuutoksen edistymistä, radikaalia kehitystä kasvinjalostuksessa tai edes parempaa taimikasvattamoa.

maanantai 17. elokuuta 2015

Markkinoilla

Viikonloppuna hankimme uusia kokemuksia. Maistatimme lapsityövoimalla teetettyjä kyyttölihapullia ja hampunsiemenleipää Knehtilän luomutilan elomarkkinoilla. Tavoitteena saada ihmiset viemään  Kuura ja Kolpakko kotiinsa. Jäisenä noin kilon paketeissa. Höysteeksi kaupiteltiin viljelemäämme öljyhamppua ja härkäpapua. Voi ne tietysti erikseenkin syödä.
Kyyttösonneja laitumen laidalla
Kolpakko etualalla. Kuura on takaa kurkkiva tumma poika. Nimi ja ulkonäkö eivät oikein korreloi. Kuuran emä oli  nimeltään Viima, joten k-vuonna syntyneelle vasikalle nimi oli väristä huolimatta ihan kohdallaan.
Kuuraa sekä pakastimen sisällä että ohuita läikkiä seinilläkin.
Ensimmäisestä selviää syömällä jälkimmäisen joutuu joskus
raaputtamaan pois.
Sisäinen myyntitykkini ei ehkä aivan vielä löytynyt, mutta uusia koteja kavereille onneksi löytyi. Vielä on kuitenkin jäljellä. Lihaa on nyt Knehtilässä vakimyynnissä puodin aukioloaikoina.


Pakastettua kyytönlihaa
Pakkauksiin on lopultakin teetetty omat etiketit. Viimevaiheessa
etiketin teko viivästyi mm. kuntaliitoksen takia. Hämeenkoski
liittyy ensi vuoden alusta naapurikunta Hollolaan. Etiketissä on
elintarvikelain mukaan oltava osoite. Vanhatie kuuluu molempien
kuntien valikoimiin , joten ennen kuin uskalsimme teettää
etiketin, oli odotettava varmistusta siitä, kumpi Vanhatie
muuttaa nimeään liitoksen yhteydessä. Painosmäärät
ovat pientuotantoon nähden sen verran suuret, että etikettien
olisi syytä olla kelvollisia pidemmän aikaa. Etiketin taiteellinen puoli
on opiskelukavereiden käsialaa. Agronomin koulutuksella siis.
Edellisellä viikolla sonnipojille tarjottiin kylmä kyyti leikkaamon pakastehuoneista vähän ahtaampiin tiloihin. Tässä vaiheessa ei eläinsuojelulain tilavaatimuksia enää tarvitse huomioida, vaan voidaan tyytyä säästämään sähköä pakkaamalla pakastin mahdollisimman tiiviisti.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Tautia liikkeellä

SUklaalaikkua härkäpavun lehdissä
Härkäpavun kukka on valko-musta. Lehdissä näkyvät pilkut ovat
suklaa(väristä päätellen maitosuklaa)laikkua.
Tässä vaiheessa kesää härkäpavun viljelystä selviää haistelemalla.  Kukkivan härkäpavun haju on aika voimakas. On kai syytä ollakin, että pölyttäjät osaavat perille, sillä varsinaisesta väriloistosta ei voi puhua. Tämän vuotisista papulohkoista lähimmälle hajurakoa asuinrakennukselta kertyy parisataa metriä, joten täysin turtuneita tuulenhalkojamme eivät ole.


Pari alinta palkoa. Huipulla ollaan selvästi pienempiä.
Ensimmäiset kukat muodostuvat kasvin alaosaan ja siitä kukkiminen etenne taivasta kohti kesän vanhetessa. Ensimmäiset palot muodostuvat ensimmäisiin kukkiin ja, mikäli ilmasto ja terveys antaisivat myöden, palkoja putkahtelisi varmaan vielä joulunakin. Onneksi eivät anna. Puiminen onnistuu vasta, kun palot ovat tuleentuneet. Tasalaatuisen sadon saamiseksi kaiken olisi oltava tuleentunutta. Pelastus tilanteeseen on suklaalaikku. Tauti, joka aikanaan ränsistyttää kasvuston tosi rumaksi, mutta lehdistön kuoltua palkojen on pakko alkaa tuleentua, jolloin sato valmistuu. Jos huonosti käy epidemia iskee liian aikaisin ja sato jää pieneksi, koska ilman vihreää lehdistöä (keltainen lehdistö ei ole papupelloilla saanut läppärin sijaa, vaihtoehdot ovat vihreä ja ruskea) ei ole kasvuakaan.



Multauskalusto
Multauskalusto lepäämässä päivän ponnistusten jäljiltä.
Päivän ajankohtaistoimitus oli tänään perunan multaus. Istutuskoneesta otetaan istutusosat pois, jolloin jäljellejäävillä "nokilla" nostetaan multaa kasvien tyville. Rikkaruohot peittyvät ja mukulat pysyvät paremmin valolta suojassa. Melanooma tai punaiseksi palaminen ei perunaa uhkaa. Valo tekee perunat vihreiksi ja niihin muodostuu myrkyllistä solaniinia ja pahaa makua.


Perunavako
Multain nostaa vaon pohjalta multaa kasvin tyville.


peruna
Ja valkokukkainen Nicola.

Sininen violetti peruna
Violettikukkainen Blue Congo. Perunatkin ovat
läpeensä violetteja.









maanantai 25. toukokuuta 2015

Taimia ja oraita

Härkäpapu uransa alkuvaiheessa.
Ensimmäinen härkäpapulohko kylvettiin äitienpäivänä. Toissapäivänä pilkistivät lämpimimmistä kohdista ensimmäiset taimet. Eivät valitettavasti olleet lohkon ainoita vihertäjiä. Riippuu näkökulmasta, onko se muu kasvillisuus sitten toivottua biodiversiteettiä vai ei-toivottua rikkakasvistoa. Joka tapauksessa asiakkaamme - erään lypsykarjatilan lehmät - heruvat pavulla eivätkä sillä biodiversiteetillä. Rikkojen kimppuun on siis käyty mekaanisesti rikkaäkeen avulla. Koneen piikit nyppäsevät yksivuotiset siemenrikat irti, jolloin ne menettävät etumatkansa varsinaiseen viljelykasviin nähden. Ensimmäisen kuritus tuli kyllä jo ennen kylvöä, jolloin äestettäessä vauhtiin ehtineet pillikkeen alut saivat kyytiä.

Ei voi kehua, että rivit näkyisivät, mutta jokusen päivän päästä varmaan. Kuvauskohta on harjun reunasta, joten kiviä riittää.
Vajaa kuukausi sitten kylvetyn heinänorasta.
Kymmenen senttiä alempana oltaisiin
ruohonjuuritasolla. Oheislajistoakin riittää
kuten kuvasta näkyy.
Toisen papulohkolla äestämään pääsyä joutui märkyyden takia odottamaan. Tänään sekin työ kuitenkin onnistui, eivätkä pavutkaan olleet vielä taimella. Pelto oli kylvetty päivää myöhemmin ja paikka on hieman viileämpi, joten sirkkataimet muhivat vielä mullan alla.

Nurmia tihennettiin huhtikuun lopun täydennyskylvöillä. Tihentämisen lisäksi tarkoitus oli saada talven tai viime kasvukauden aikaisten vaurioiden aikaansaamat aukkopaikat vihreiksi. Kylvö tehtiin rikkaäkeellä pellon pintaan. Märän kevään positiivisena puolena voi todeta, että nämä kylvökset ovat orastuneet hyvin.

Se pienempi papumaa eli soijaplantaasi siirtyi tänään sisätiloista kasvihuoneeseen vahvistumaan. Itäneitä siemeniä on nyt kymmenkunta. Tässä mittakaavassa härkäpapu lienee varmempi valinta näläntorjuntaosastolle. 


maanantai 11. toukokuuta 2015

Papumaita

Näköala äkeelle ja äestysjäljelle.
Nokalle teipattu keltainen tikku tähdätään
edellisen ajokerran merkkiviivalle.
Näköala traktorin kopista taakse päin. Vasemmassa
reunassa varren päässä pyörivä lautanen
merkkaa ajolinjan seuraavaa vetoa varten.
Kosteata on ollut, mutta eilen ja tänään kuitenkin sääennuste huomioiden riittävän vähän liian kosteata. Varsinaiset kevätkylvöt ovat saaneet odottaa epätavallisen pitkään. Talon aikaisimmat peltolohkot ovat olleet nurmella. Lisäksi kasvussa on edellisvuonna kylvettyä syysrypsiä, joka onneksi on talvehtinut. Huhtikuun lopulla nurmille täydennyskylvettiin heinänsiementä tulevan kauden viherryksen tuuhentamiseksi. Eilen päästiin muillakin lohkoilla lopulta tositoimiin - äestämään ja kylvämään. Sama jatkui tänään, lopuksi vielä jyrättiin. Sitten onkin taas ennusteitten mukaan sateita tulossa. 

Mullan alle piilotettiin noin kymmenen sentin syvyyteen härkäpapua. Papu vaatii Suomen oloihin nähden melko pitkän kasvuajan, joten se pitäisi päästä kylvämään aikaisin. Taloon tuli viime syksynä uusi kylvökone - siis käytetty, mutta meille uusi. Edellinen kone oli jo varsin varttuneessa iässä, ja jos tätä oikein hyvin pidämme saatamme päästä sen kanssa eläkkeelle. Uusi kone on painavampi kuin edellinen, mistä on pavun kylvössä etua. Iso siemen pitäisi saada melko syvään ja se ei kevyellä koneella tahdo onnistua.

Koneen aivot. Tietotekniikkaa on traktorin kopissakin.
Tässä on juuri ohjelmoitu ajourat pois. Ajoura tarkoittaa
siemenetöntä riviä, joka jätetään ruiskutuksia varten.
Luomuviljelyssä ruiskua ei tarvita, vaan joka kohta yritetään
saada viljelyskasvin peittämäksi, jotta rikkakasveille
ei jää tilaa.
Itse kylvämään pääsy vaatii edeltäviä laskuharjoituksia. Kylvömäärä määritellään itävinä siemeninä neliömetrille. Tätä varten on määritettävä papujen itävyys sekä tuhannen siemenen paino (tsp). Näillä tiedoilla voidaan laskea hehtaarille tarvittava kilomäärä. Tämän jälkeen tehdään kulloisellakin siemenellä ns. kiertokoe. Kylvökoneesta syötetään siementä mittakaukaloon. Kaukaloon tullut siemenmäärä punnitaan. Koneen säätöjä muutetaan saadun tuloksen mukaan.

Tämä härkäpavuista. Biodiversiteetin varmistamiseksi olen kylvänyt taimikennoihin 72 soijapavun siementä, ruotsalaista lajiketta kasvimaalle. Viime vuonna itivät aika kehnosti. Kenno oli kasvihuoneessa ja toukokuussa tosi kylmää. Nyt kylvös on sisätiloissa, toivottavasti tulos on parempi.
Kylvökoneella vatsa tyhjänä.

Pavut maittoivat, takaisin pellolle siis. Lajitellut pavut oli
säkitetty  n. 800 kg suursäkkeihin. Enää ei kylväjä riko
selkäänsä kanniskelemalla 50 kilon säkkejä koneen päälle.
Nykyviljelijällä on edellytykset eläköityä edellisiä polvia
ehjempänä.