Nyt työn alla on
6-vuotias kuusen taimikko muutaman kilometrin päässä
talouskeskuksesta. Aamupäivä kului metsänarviointitöissä, joten
isompaa hikoilua oli tarjolla vasta puolen päivän jälkeen. Joulun
tienoissa ja tammikuun alussa päivän pituus on vielä metsätöiden
kannalta armollinen. Valoisaa on vain muutama tunti ja sen ajan
kroppa kyllä kestää. Maalis-huhtikuussa valoa piisaa kellon
ympäri, mutta tuollainen päivän pituus vaatii jo treenausta.
Kauden aloitus vuoden pimeimpään aikaan pehmentää siten laskua.
Voisihan sahaa käyttää
kesälläkin, mutta silloin on ylenmääräisen lämmön (no, viime
juhannus ja lämpö!!) lisäksi yleensä tarjolla muitakin töitä. Työmaalla
taas poukkoilee tungokseen asti iniseviä kuusijalkaisia työkavereita.
Näkymä sahurin edessä. Kuuset vesakon ahdistamia. |
Kuvissa on taimikkoa ennen ja jälkeen tämänpäiväisen operoinnin. Löytyihän niitä kuusiakin.
Ja tältä näyttää sahurin takana. Kuusia tavattavissa. |
Viime juhannuksen lämpö. Paleltunut kuusi näyttää tältä. Urakehitys viivästyy. |
Sahankuljettajasta ei kuvaa tällä kertaa ole. Isäntä oli työmaalla yksinään eivätkä rautakaupat ainakaan toistaiseksi myy raivaussahan lisävarusteena erikoispitkävartisia selfiekeppejä. Härpätin&tilpehööri-kauppojen valikoimistakin ne taitavat puuttua. Varmistettu ei kyllä ole. Työntekokuva jäi siis ottamatta, joten tyydytään työn jälki -kuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti