Ulos syömään

Näin talvella isommat ruokintatyöt tehdään muutaman päivän välein. Lihasvoimaa ja tarikkoa joutuu jonkin verran käyttämään välipäivinä, kun eläimet ovat syöneet ulottuvillaan olevan rehun pois. Viileällä säällä säilörehu pysyy hyvänä useita päiviä paalin avaamisen jälkeen, mikä osaltaa mahdollistaa harvempaa ruokintarytmiä. Osa eläimistä taas syö kuivaa heinää. Sitä ei kuitenkaan pysty tekemään enempää kuin heinäajan poutajaksot ja katonalustila sallivat. 

Verkko pois...

Ruokintakehät ja ruokintapöydät pyritään täyttämään niin, että ne eri karsinoissa tyhjenisivät kutakuinkin yhtä aikaa. Työ käy tehokkaammin, eikä tarvitse talvikäynnistellä traktoreita niin usein. Mikäli on kovin kylmää luvassa, ruokinta pyritään ajoittamaan lauhempaan päivään. "Starttaa kuin palmun alta" -ilmaisun joutuu silti välillä esittämään versiona "starttaa kuin tunturikoivun päältä".

...pöytä on katettu. Ei jäähdy.

Nyt ei ruokailu ollut kuitenkaan pysynyt tasatahdissa, joten tänään rehukierrosta tarjoiltiin hieman vajaana. Hiehon ikää lähenevät lehmävasikat ja sonnit saavat sulavampaa säilörehua. Pulskassa kunnossa oleville lehmille ja hiehoille tarjoillaan karkeampaa kuivaa heinää. Näillä varttuneemmilla lehmärouvilla sulavan rehun saantia joutuisi rajoittamaan, jos sitä tarjottaisiin. Tällöin vatsa jäisi turhan tyhjäksi. Nyt pötsi pysyy miellyttävän täytenä ja sen mikrobisto porskuttaa. Energiansaanti jää silti kohtuulliseksi. Näkkäri on täyttävämpää kuin ranskanleipä, sanoisi ihminen.

Ulkoilemaan pääseville lehmillä on samaa evästä tarjolla sekä ulkona että sisällä. Yleensä ruokaillaan ulkona. Kostea keli kovan tuulen kera on varmin houkutin sisätiloihin.

Pilvipoutaa, - 12 astetta, koillistuulta 2 m/s: oivallinen terassisää siis.
Talonväelle ulkona syöminen on harvinaisempaa herkkua
kuin näille rouville. Termosteetä kannonnokassa ei lasketa.