Nopeammin, KORKEAMMALLE, voimakkaammin

Noin kuukausi sitten emäntä istui koti- ja maataloustöiltä turvassa kokouksessa. Isännän piti osoittaa teurasauton takaovea valitulle pääsiäishärälle. Usein, vuodenajasta riippumatta, oven osoittaminen riittää ja eläin nousee autoon ihan omaa uteliaisuuttaan ilman erikoisempia kuvioita. Vuorossa oli kesy ja utelias kaveri, joten erikoisoperaatiota ei ollut odotettavissa. Uteliaiskin voi kuitenkin olla myös epäluuloinen. Ja sen lisäksi erinomainen korkeushyppääjä.

Kyyttöhärän sisäpaistia päätyi omaankin pääsiäispöytään. Suolaa ja pippuria pintaan, yö voipaperiin käärittynä jääkaapissa, aamulla pariksi kolmeksi tunniksi huoneen lämpöön, ruskistus pannulla, vajaa puolitoista tuntia 125-asteisessa uunissa ritilän päällä, voipaperin sisässä lautaselle, jossa liinan ja pannulappujen peittelemänä puolen tunnin lepo, minkä jälkeen viipaleina suppilovahverokastikkeen seuraan.

Emännän kokoustauko keskeytyi hengästyneen isännä puheluun. Tiedusteli, mikä laitetaan tilalle pääsiäispöytiin, kun aiottu kaveri on ylittänyt karsinan aidan puhtaasti useampaan suuntaan - ilman vauhtia huom. Halllin ovet olivat onneksi kiinni, joten härkä oli aina saatu palautettua takaisin uuteen yritykseen. Hengästyminen oli sen sivutuotetta. Hikikin oli tullut pintaan useamman kerroksen läpi, kun haalarit niskassa oli urakalla kiipeilty aitojen yli ja oltu nautaa nopeampia.

Irtoaidat viritettynä etuaidan tilapäiskorotuksiksi. Vihreiden muoviosien korkeudelta tultiin kuukausi sitten rimaa hipomatta lattialle ruokintapöydän eteen. Taustalla näkyvä Nurmi on paikalla seurustelevana upseerina, jotta karsinassa ei tarvitsisi odotella yksinänsä.

Isäntä, teurakuski ja härkä olivat kaikki ehjiä, joten siinä mielessä hätää ei ollut. Varamies valittiin. Emäntä etsi sille numeron nautarekisteristä ja teki  asiaankuuluvat ilmoitukset. Onneksi puhelimen netti pelitti. Eläimen mukana kulkeviin papereihin vaihdettiin vaihtuneen lähtijän numerot, kunhan emäntä sai ne isännälle tekstiviestitettyä. Korvakarvojen takaa korvamerkistä niitä ei paremmillakaan okulaareilla selvitä liikuvalta eläimeltä.

Pääsiäisen myötä pakastimet olivat taas  vajuneet, joten teuraskyyti oli pinnan nostamiseksi tilattu paikalle. Edelliskertaisen nahkansa pelastajan epäluuloisuuden ei arveltu vähentyneen. Lastauskarsinaan tehtiin siksi eräitä täydentäviä valmisteluja. Ketjuilla ja liinoilla kiinnitettiin rakenteisiin teräksisiä irtoaitoja niin, että ylälaita tuli lähes metrin korkeammalle. Nyt korkeus oli riittävä jopa tälle patriksjööperi-klubin kunniajäsenelle. Yli ei enää tultu. Sen sijaan kaveri livahti välistä, josta kokeneen teuraskuskin mukaan ei pitänyt mahtua. Kyytöt ovat ennenkin tehneet asioita, joihin naudat eivät yleisen tietämyksen mukaan pysty Livahduksen jälkeen suunnattiin omaan kotikarsinaan - tietenkin aita ylittämällä.  Pojan lähtöpisteeseen palauttamisen pelättiin vaativan pitempiaikaista juonimista. Sieltä se onneksi kumminkin tuli samantien parin kesyimmän kanssa, eikä tarvinnut ottaa koko laumaa halliin irralleen hölkkäämään. Kyytiin siis meni. Hikisintä ja aikaavievintä hommaa taisi  lopulta onneksi olla tilapäisaitojen virittely ja purkaminen. Vähempi jännitys olisi kyllä riittänyt.

Toiseksi viimeinen mutka matkassa oli muuten jo ennen lastausta. Autoilija soitti olevansa SEO:n (ent.) kohdalla tulossa, joten hallille lähdettiin ripeästi. Autoa ei kuitenkaan kuulunut. Rupesimme miettimään, onko tien varressa joku muukin kuin muutaman kilometrin päässä oleva SEO (ent.). Ukki oli kuitenkin liikenteessä samassa suunnassa ja soitti, että odotettu auto seurustelee poliisiauton kanssa vähän matkan päässä. Huomautettavaa ei ollut ollut, joten viiveestä selvittiin sillä, että emännän tee oli pykälää jäähtyneempää hallilta palatessa. Isäntä keitti uutta.

Karanneita sonneja, osa n

"Minä märehdin nyt." Asetelma oli sonnilaitumella tällainen, kun aamulla kävin ottamassa salmonellanäytteitä. Pari poitsua on lähdössä siitoskäyttöön ja näiden kavereiden salmonellattomuus varmistetaan ennen toiselle tilalle siirtymistä. Lähtötilanne näytteenottoa varten oli optimaalinen. Yleensä hännän alta pläjähtää jotain, kun eläin nousee ylös. Näytekaverit loikoilivat vierekkäin, joten ylimääräisiä askelia ei tarvinnut ottaa. Joskus hommat sujuvat kuin siellä Strömsössä. Edellisellä kerralla näytettä ottaessani navakka tuuli oli höystetty sateella ja kymmenen astetta tämänaamuista kylmemmällä ilmalla. Sillä säällä oikea häntäkin nousi vasta tunnin odottelun jälkeen.

Salmonellanäyte ja tutkimuslähete valmiina postitettaviksi laboratorioon. Lähetyskuoren päälle vielä sisällöstä kertova teksti.

Pakastimen pohjalle oli ennustettu hyvää näkyvyyttä, joten tilasin pyhäehtoosti teuraskyydin Luit-nimiselle sonnille. Ilmoitus kuitattiin tekstiviestillä, ja luvattiin soitella hakupäivä. Soitto tuli maanantaina aamupäivällä: haku samana päivänä viiden maissa. Nopea palvelu. Emäntä vain oli ohjelmoinut itsensä parin pienokaisen kanssa kaupunkiin hoitamaan sekalaista asialistaa. Isäntä taas oli lyöttäytynyt eräiden kalatalousihmisten seuraan katsomaan kalojen kuulumisia paikallisissa puroissa. Orimattilan matkan voittanut sonni puolestaan märehti laitumella kaltaistensa seurassa satoja metrejä lastauspaikasta. Sonnin matkaan saattamiseksi tarvittavat paperit olivat nekin vielä bitteinä ja täyttämättä. Oli veikattu vähän pidempää toimitusaikaa.

Paperien täyttäminen onnistui allekirjoitusta lukuunottamatta etänä lapsityövoimalla ja isäntäkin kotiutui kalaretkeltään niin, että oikea sonni saatiin hyvissä ajoin halliin. Kaveriksi jätettiin Mupukka-niminen poitsu, joka seuraili sopivasti mukana. Yksin jätetty eläin olisi levottomampi. Kaikki ovet kiinni ja heiniä eteen. Emäntäkin sai jatkaa rauhassa asiointia, kun ilmoitettiin, että Luit hallissa, ei välitöntä tarvetta aidan vieressä hölkkääjälle.

Emäntä kotiutui. Käytiin kurkkaamassa hallissa. Tyhjää. Takaoven edessä hidasteena ollut kuormalava pois paikaltaan ja haka auki. Jes. Olihan niillä ollut aikaa näprätä. Hallista olivat aidat auki metsän kautta lehmien laitumelle, jotta lehmät voivat käydä juomassa myös hallissa. Lehmien joukosta Luit ja seurusteleva upseeri löytyivätkin.

Kuja valmiiksi, aidan kahvat auki ja lehmille kehotus laitumen vaihtoon. Aita kiinni, kun sonnit ja muutama lehmä ovat pois laitumelta ja sitten kohti hallia. Lehmiä jäi matkanvarrelle ammattitaitoisesti vihreän ruohon kimppuun. Sonnien käytöstä valvomaan otettiin kuitenkin arvokkaan ja hillityn käytöksen osaava Joviaali-lehmä, joka laumassa käyttäytyy enemmän leader- kuin boss-tyyppisesti. Sonnit saatiin Joviaalin johdolla halliin ja Joviaali passitettiin takaisin vasikkansa luo. Itse lastaus sujui taas sitä tahtia, kun auton ovet saatiin auki sen lopulta tultua. Onneksi oli myöhässä. Mupukan palautus muitten sonnien luo sujui sekin mallikelpoisesti. Työmaalle hälytetty lapsityövoima ehti paikalle vasta operaation oltua ohi.

Emäntä lähti mapittamaan noutokuittia ja kuormakirjaa. Sieltä niitä sitten luomutarkastaja mapista aikanaan tarkastelee. Joku muukin tarkastaja, jos meitä arpaonni suosii. Vielä tuli kuitenkin hälytys. Isäntä soitti laitumelta apuun. Hän oli päättänyt rajata sonnien aluetta eläinten ollessa juomassa toisaalla. Uteliaat kaverit kuitenkin säntäsivät paikalle, ennen kuin aita oli suljettu. Avuntarpeen aiheutti se, että aitalanka ulottui kohteeseen vain melkein. Emäntä tarvittiin aidanseipääksi siksi aikaa, kun isäntä meni päästämään lankaa ja ottamaan ne muutamat sähkötällit lipsahtelevasta langasta. Onneksi on tämä maatalousalan koulutus, joten en hetkeäkään epäillyt tästäkään tehtävästä suoriutumista. Ja kyllähän sitä hetken on vaikka aidan seipäänä, kun isäntäkulta pyytää.

Kasi kyytiin

Alareunan johdot tulevat vaa'asta ja näyttö on
ripustettu seinälle. Reilu tonni tähän säkkiin.

Aamutoimiin kuului kaurapuuron ja kumppaneiden lisäksi sonnin lastaus. Menolippu Orimattilaan oli tilattu Kasille. Kaveri kuului aamun torkkujen osastoon. Osa porukasta oli syömässä ja intoutui juoksemaan, kun karsinaan mentiin Kasia kuikuilemaan. Kasi oli kuitenkin parin kaverinsa kanssa vielä loikoilemassa, joten siirtyminen käytävän toiselle puolelle lastauskarsinaan sujui hyvinkin vakaasti. Loppumatkasta tosin karsinan päädyssä turvekasan reunalla odotteleva kuivikepaali intoutti kaverin mittelemään voimiansa tämän pyöreän vastustajan kanssa. No, pelaavat ihmisetkin palloa. Teurasauto saapui reilua tuntia myöhemmin ja itse autoon nousu kävi sangen mallikkaasti. Kerrankin ehdin kuvaamaan. Aina en ole ehinyt saamaan kameraan esille, kun matkalainen on jo ollut autossa.  Isännän ja Kasin lisäksi videolla esiintyvät autoilija Jokinen&poika. (!!!!Videon toistuminen näkyy olevan epävarmaa. Sama pätkä löytyy Huljalan Tupala fb-sivulta, siellä tuntuu toimiva varmemmin. Bittinikkauksen oppimääräni on vielä kesken.) Ei tullut etukäteen varoitettua heitä kuvausaikeista, mutta suorassahan jakaus oli, kello ei näkynyt.

Korkeatasoinen työmaa. Tellingillä ei tarvitse koko aikaa varrota,
mutta säkin täyttyessä olisi suotavaa olla valmiina sulkemaan
siilon luukku. Tai sitten on oltava valmius siivota papuja kuivurin
lattialta. Ensimmäinen vaihtoehto on tehokkaampi. Säkki on vaa'an
päällä. Etukuormaajan trukkipiikeillä pidetään säkin suu auki.
Ennenvanhaankin oli maataloustyö nimeltä säkinsuunpitäminen. On
sekin homma vähentynyt ja mittakaava muuttunut.

Härkäviikkojen kunniaksi on pakattu härkäpapuja. Ihmismahoihin papu siirtyy kilon pussien kautta, mutta tällä kertaa pussitettiin lehmän rehua Pohjanmaalle. Pakkauskoko noin 1000 kg. Osa menee irtotavarana, mutta vastaanottajan varastointitilasta osa soveltuu säkeille. Säkityspäivän valintaan vaikutti vallitseva lauha sää. Aamulla mittari näytti siis vain -16. Traktorin moottorin ja akun elämän helpottamiseksi konetöitä ei ajoiteta kovimmille pakkasille, jos mahdollista. Pavutkin pysyvät paremmin ehjänä, kun ne rapisevat siilojen putkissa hiukan lämpimämpinä.