Näytetään tekstit, joissa on tunniste salmonellanäyte. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste salmonellanäyte. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Kakkajuttu

Veljekset välipalalla. Siro on tuhdimpi kuin Tuhti. Isoveli on nätti poika, mutta käytöstavoissa on toivomista. Nytkin emäntä toivoi, että odotetut sontaläjät eivät putoa aitoihin nähden Siron taakse. Käytöstapojensa vuoksi Siro ei myöskään ollut näytteenoton kohteena.

Tänään iltapäivällä oli töihin tarjolla jännittävää vaihtelua. Yleensähän siis lehmälässä näin talvisaikaan ruokitaan ja kuivitetaan ja siinä tärkeimmät. Nyt oli parille poitsulle tullut tilaus muuttaa töihin tilalle, jossa nähtiin työteknisesti järkeväksi ulkoistaa hiehojen kiimantarkkailu alan todellisille ammattilaisille. Vieraisiin lähtö edellyttää herroilta riittävän tuoretta salmonella- tai siis salmonellattomuustodistusta. Salmonellanäytteiden otto ennen eläinten siirtämistä tilalta toiselle on Suomessa normaali käytäntö ja osa niitä toimenpiteitä, joiden ansiosta salmonella on eläinlajista riippumatta täällä poikkeus, johon reagoidaan, eikä arkea, jonka kanssa eletään. 

Analyysia varten tarvitaan kourallinen hännän alta pläjähtävää näytemateriaalia. Kasojahan on pitkin karsinaa, mutta niissä ei ole nimilappuja päällä. Tästä syystä emäntä lähti parin muovipussin kanssa päivystämään herrojen Satanen ja Säe hännän nousuja. Nopeimmin homma olisi ehkä käynyt aamulla, jos olisi osunut paikalle juuri, kun tyypit ovat nousemassa jalkeille. Juuri ylös nousseelta eläimeltä saalista yleensä saa melko pian. Tällä kertaa operaatioon tuli kuitenkin lähdettyä iltapäivällä. On näytekin sitten monta tuntia tuoreempi laboratorioon saapuessaan. Sää oli mainio, ei tuullut ja pakkasta oli vain pari astetta. Joskus odottelu kestää, mutta kauhean aktiivisesti ei voi muuta tehdä, ettei hännän nousu jää huomaamatta. Matala-aktiivinen odottelu taas vaatii kolealla säällä riittävää pukeutumista. Nyt pärjäsi ylimääräisellä puserolla haalarien alla. Ja herratkin olivat kohtuullisen ripeitä.  Eivät niin ripeitä kuin parhaimmillaan, mutta emännän pukeutumiseen nähden riittävällä tasolla.

tuubikääritty paali
Sapuska on näin hyvin maastoutunutta, mutta toistaiseksi isäntä on aina tuubin aina lumen alta löytänyt. Rusakkosuojaakin alkaa korsilla olla joka puolella. Tuubin vieressä kulkee peltotie, jota aurataan ja auratusta lumesta on kertynyt muuri paalijonon kylkeen.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Karanneita sonneja, osa n

"Minä märehdin nyt." Asetelma oli sonnilaitumella tällainen, kun aamulla kävin ottamassa salmonellanäytteitä. Pari poitsua on lähdössä siitoskäyttöön ja näiden kavereiden salmonellattomuus varmistetaan ennen toiselle tilalle siirtymistä. Lähtötilanne näytteenottoa varten oli optimaalinen. Yleensä hännän alta pläjähtää jotain, kun eläin nousee ylös. Näytekaverit loikoilivat vierekkäin, joten ylimääräisiä askelia ei tarvinnut ottaa. Joskus hommat sujuvat kuin siellä Strömsössä. Edellisellä kerralla näytettä ottaessani navakka tuuli oli höystetty sateella ja kymmenen astetta tämänaamuista kylmemmällä ilmalla. Sillä säällä oikea häntäkin nousi vasta tunnin odottelun jälkeen.
Salmonellanäyte ja tutkimuslähete valmiina postitettaviksi laboratorioon. Lähetyskuoren päälle vielä sisällöstä kertova teksti.
Pakastimen pohjalle oli ennustettu hyvää näkyvyyttä, joten tilasin pyhäehtoosti teuraskyydin Luit-nimiselle sonnille. Ilmoitus kuitattiin tekstiviestillä, ja luvattiin soitella hakupäivä. Soitto tuli maanantaina aamupäivällä: haku samana päivänä viiden maissa. Nopea palvelu. Emäntä vain oli ohjelmoinut itsensä parin pienokaisen kanssa kaupunkiin hoitamaan sekalaista asialistaa. Isäntä taas oli lyöttäytynyt eräiden kalatalousihmisten seuraan katsomaan kalojen kuulumisia paikallisissa puroissa. Orimattilan matkan voittanut sonni puolestaan märehti laitumella kaltaistensa seurassa satoja metrejä lastauspaikasta. Sonnin matkaan saattamiseksi tarvittavat paperit olivat nekin vielä bitteinä ja täyttämättä. Oli veikattu vähän pidempää toimitusaikaa.

Paperien täyttäminen onnistui allekirjoitusta lukuunottamatta etänä lapsityövoimalla ja isäntäkin kotiutui kalaretkeltään niin, että oikea sonni saatiin hyvissä ajoin halliin. Kaveriksi jätettiin Mupukka-niminen poitsu, joka seuraili sopivasti mukana. Yksin jätetty eläin olisi levottomampi. Kaikki ovet kiinni ja heiniä eteen. Emäntäkin sai jatkaa rauhassa asiointia, kun ilmoitettiin, että Luit hallissa, ei välitöntä tarvetta aidan vieressä hölkkääjälle.

Emäntä kotiutui. Käytiin kurkkaamassa hallissa. Tyhjää. Takaoven edessä hidasteena ollut kuormalava pois paikaltaan ja haka auki. Jes. Olihan niillä ollut aikaa näprätä. Hallista olivat aidat auki metsän kautta lehmien laitumelle, jotta lehmät voivat käydä juomassa myös hallissa. Lehmien joukosta Luit ja seurusteleva upseeri löytyivätkin.

Kuja valmiiksi, aidan kahvat auki ja lehmille kehotus laitumen vaihtoon. Aita kiinni, kun sonnit ja muutama lehmä ovat pois laitumelta ja sitten kohti hallia. Lehmiä jäi matkanvarrelle ammattitaitoisesti vihreän ruohon kimppuun. Sonnien käytöstä valvomaan otettiin kuitenkin arvokkaan ja hillityn käytöksen osaava Joviaali-lehmä, joka laumassa käyttäytyy enemmän leader- kuin boss-tyyppisesti. Sonnit saatiin Joviaalin johdolla halliin ja Joviaali passitettiin takaisin vasikkansa luo. Itse lastaus sujui taas sitä tahtia, kun auton ovet saatiin auki sen lopulta tultua. Onneksi oli myöhässä. Mupukan palautus muitten sonnien luo sujui sekin mallikelpoisesti. Työmaalle hälytetty lapsityövoima ehti paikalle vasta operaation oltua ohi.

Emäntä lähti mapittamaan noutokuittia ja kuormakirjaa. Sieltä niitä sitten luomutarkastaja mapista aikanaan tarkastelee. Joku muukin tarkastaja, jos meitä arpaonni suosii. Vielä tuli kuitenkin hälytys. Isäntä soitti laitumelta apuun. Hän oli päättänyt rajata sonnien aluetta eläinten ollessa juomassa toisaalla. Uteliaat kaverit kuitenkin säntäsivät paikalle, ennen kuin aita oli suljettu. Avuntarpeen aiheutti se, että aitalanka ulottui kohteeseen vain melkein. Emäntä tarvittiin aidanseipääksi siksi aikaa, kun isäntä meni päästämään lankaa ja ottamaan ne muutamat sähkötällit lipsahtelevasta langasta. Onneksi on tämä maatalousalan koulutus, joten en hetkeäkään epäillyt tästäkään tehtävästä suoriutumista. Ja kyllähän sitä hetken on vaikka aidan seipäänä, kun isäntäkulta pyytää.