Kevät ja kolmas leipomus

Pikkuväkeä, emoja ja hoitotätejä: vasemmalta Rajajoen Äyräpää, Uralin Yukon (näkyy vain takapää), Uhkean Ylpeä ja Sopan  Ärtsåppa (Joo, pitäisi olla tavallisella oolla, mutta oli niin hauska käyttää ruotsalaista ååta.)

Joku pikakelauskevät meneillään. Tai siltä ainakin tuntuu. Joulu oli justiinsa ja joinain vuosina tästä reilun parin viikon päästä on oltu kylvöillä. Lunta tuli vajaa viikko sitten aika ryöpsäys. Seuraavana päivänä oli asiaa kaupunkiin ja jopa valtatie 12 oli yhtä lumimöykyrää. Isännän miesmuistiin, joka kyseisen reitin kohdalla ulottuu parikymmentä vuotta emännän naismuistia pidemmälle, ei ollut arkistoitu vastaavaa röykytystä kyseiseltä kohteelta. Siinä töyssytellessä keskityttiin kuitenkin positiivisiin asioihin, joista tuli mieleen mm. se, että kananmunat Lahden ReKoon kulkevat kyseistä reittiä vasta seuraavana päivänä, jolloin olosuhteiden voisi olettaa olevan selvästi sileämmät. Emäntä keskittyi lisäksi zoom-palaveriin. Käsiala ei olisi ollut kovin luettavaa, jos muistiinpanoja olisi pitänyt tehdä. 

Mutta siitä keväästä. Varma kevään merkki eli vasikoiden putkahtelu on vauhdissa. Nimien suhteen on meneillään Y-, Ä-, Ö-vuosi, mikä tuottaa paikoin pieniä haasteita. Esimerkiksi leipomussuvusta odotetaan poikivan kolme eläintä. Sultsinalla on jo Öylätti, Unelmatorttu taitaa saada piakkoin Öörfiilan, mutta mikä tulisi Tortun poikasesta?

Maanantaiaamupäivä meni luomutarkastajan seurassa.
Papereita on pinottu ja käyty läpi, joten nyt odotellaan laskua
Ruokavirastolta. Mahdollisesti myös soittoa ely-keskuksesta,
josta usein on haluttu varmistaa, että tarkastihan
tarkastaja myös sen tai tämän tai tuon, kun sitä, tätä
tai tuota ei ollut pöytäkirjaan erikseen merkitty. 

Mihinkään vuodenaikaan viittaamaton tapahtuma tältä viikolta taas oli vuosittainen luomutarkastus. Tänä vuonna se osui juhlistamaan hääpäivää. Edellisvuoden tarkastus oli melkein yhtä romanttinen. Se sattui elokuulle, ja heitti vain pari päivää isännän ja emännän kihlauspäivästä. Luomusarjan mapit ja paperipinot, jotka tietysti ovat kutakuinkin samat, myös meille huonommin mieleen jääneinä päivämäärinä, sai nyt siirtää sivumpaan Nyt vaan täysillä odotellaan kasvukautta ja vielä muutamaa vasikkaa.

Seiska ja Ykkönen lumitöissä. Nyt kolme päivää myöhemmin tässä kohtaa ei ole enää lumesta tietoa. Kevään myöhemmät vasut perehtyvät hankiin paremmin vasta reilun puolen vuoden iässä - toivottavasti eivät aikaisemmin. 

Kylvellään

Kevättyöt pelloilla pitäisi ajoittaa niin myöhään, että talven jäljiltä kevätkostea pelto ei tiivisty koneitten alla tai tartu niihin ja niin aikaisin, että itäville kasveille riittää kevätkosteutta. Optimiaikaikkuna on joskus aika lyhyt. Näköala traktorin kopista - pölypilvi todistaa, ettei ole enää liian märkää. Näissä oloissa nykytekniikka ei ole yhtään hullumpi lisä työkalupakissa tai tässä tapauksessa kojelaudalla.

Louhi piiloutuu kyvökoneeseen.

Huhtikuun lopulla oli lämpimämpää kuin usein juhannuksena. Kevät pääsi siis miltei yllättämään tilallisen vähän niin kuin talvi autoilijan. Talven työlista jäi vaiheeseen. Kirkas mielikuva on, että talvi on ollut turhna lyhyt ennenkin. Tai sitten se työlista on turhan kunnianhimoinen. Sitten voisi kai sanoa, että homma alkaa olla aika hioutunut, kun voi valmiiksi ruksitun työlistan kanssa pyöritellä peukaloita esim. maaliskuun lopusta kylvöjen alkuun - siis aina lehmän passauksen välillä. Tälle tasolle emme kuitenkaan vielä ole yltäneet ja epäilen, ettei vielä vuoden päästäkään olla. Mahdollisuus moiseen saavutukseen toistuu kuitenkin vuosittain vielä hyvän aikaa. Eläkeikäähän pyritään nostamaan ja työuria pidentämään.

Peltopuolella ensimmäinen varsinainen kylvös oli härkäpapu. Viimeiset menevät maahan tänään. Loppuviikon lämpötilat näyttävät siltä, että itäminen ei sitten ehkä ole järin ripeää. Pienemmässä mittakaavassa istutettiin perunaa ja kylvettiin hiukan hernettä, hiukan porkkanaa ja vielä hiukemmin palsternakkaa. Näiden lisäksi on taimikennoissa itämässä ja itäneenäkin kaaleja ja salaatteja. Ne pitäisi saada pysymään riittävän lämpiminä ja hyvässä valossa. Optimista joudutaan ennusteen mukaisilla säillä hiukan tinkimään, kun käytössä on (kulahtanut) karvalakki-luokan kasvihuone. Katsotaan mitä tulee. Viime vuonna säät aika hyvin suosivat taimien kasvatusvaiheessa. Paremman eristyksen vuoksi käytössä on myös kasvihuonelampulla valaistu vanha verstas.

Viimevuotiset maissit ne siinä töröttävät. Tähän tuli hernettä ja porkkanaa,
kun maissit oli saatu maanrakoon.

Muutamia sopivia vihannessiemeniä löytyi ranskalaisen puutarhaliikkeen verkkokaupasta. Liikettä pitävä mösjöö oli kovin otettu kaukaisesta pohjolasta tulleesta tilauksesta. Pitänee tarjoilla eksotiikkaa ja lähettää herralle kuva kasvihuoneesta luontaisessa ympäristössään, jos perjantaiksi ennustettu räntäsade toteutuu. Putiikki oli nimittäin Välimeren rannalla eikä esim. monipuolisemman ilmaston Alpeilla.

Huurteisia papuja yhtenä kylvöaamuna.  Teknisistä yksityiskohdista epätietoisille kerrottakoon, että kuva on kylvökoneen takaa.

Sokeri- ja liikennevalistusta

Vielä yhtä tai kahta odotellaan. Loru ja vähän tuoreempaa Runoutta.

Uudet vasut alkavat tältä vuodelta olla aika vähissä. Sen sijaan käsillä on se aika vuodesta, jolloin etsitään leveitä koneita traktorin perään ja lähdetään tukkimaan teitä. Huljalan ruuhkissa vaikutus ei tosin ole kovin suuri. Sokerijuurikkaita, jos niitä talossa vielä kasvateltaisiin, varmaan jo menisi maahan näillä säillä. Luomusokeri ei kuitenkaan tämän valtakunnan tuotteisiin kuulu, joten luomumakeaafennoelämää  voi halutessaan viettää hunajan voimalla.

Emäntä kokeili joitakin vuosia sitten makeilua kotikasvimaalla silloin toistakymmentä vuotta vanhoilla sokerijuurikkaan siemenillä. Itivät ja satoakin tuli. Osan tosin koversivat myyrät. Punajuurille tapahtuu samaa, mutta tämä sopi kai niille myyrille, jotka eivät halunneet väritahroja kuonoonsa. Emännän makeilun lopputulos oli purkillinen siirappia. Siirappi oli aromiltaan maltaista, makeaa ja ennen kaikkea työlästä valmistaa. Väestön sokerin saanti ei todennäköisesti ylittäisi kansanterveyslaitoksen suosituksia, jos siirapin keittely kotona olisi ainoa vaihtoehto makeaan elämään. Piparkakuista tuli hyviä.

Kunka kiireisesti ajellaan nostolaitteissa olevan koneen perässä? Traktori on
ollut matkalla samaan suuntaan kuin auto, vilkutus ja käännös oikeaan.
Ajoikohan auto turhan lähellä. Isäntä on tässä tilanteessa ollut,
eikä hän ollut tapauksen autoilija.

Takaisin niihin leveisiin koneisiin. Traktorin perässä kulkevaa kalustoa on kahta tyyppiä. Niitä, jotka keikkuvat nostolaitteissa ja niitä, joita hinataan. Nostolaiteaparaatin kanssa pystyy tarvittaessa väistämään lähemmäs reunaa - sillä edellytyksellä, että kohdalla ei satu olemaan kaidetta, heijastintolppia, pyöräilijöitä tai postilaatikoita. Isäntä onnistui kerran kylillä niittämään postilaatikon juolannostimella. Tapauksessa oli kuitenkin onni onnettomuudessa. Postilaatikon omistaja suorastaan ilahtui tuhosta kuultuaan. Hän oli näet juurikään vastaanottanut postilta ilmoituksen, että laatikko on siirrettävä toiselle puolelle tietä. Nyt oli irroitustyö tehtynä ja itse laatikko oli selvinnyt vahingoitta. Vähän sama tietysti päti omiin sillankaiteisiinkin, silloin kun niihin osuttiin. Olivat nekin uusimisen tarpeessa. Muistakaa nyt kumminkin turvavälit ja ohittakaan vain paikoilla joissa on näkyvyyttä. Aika harvoin niitä postilaatikon siirtomääräyksiä kuitenkin tulee.

Ennen sesonkia

Tämä toissaviikkoinen kuva on ajastaan jäljessä.
Sinivuokot alkavat jo lakastua.

Kevätkiireet lähenevät ja niiden alta pitäisi hoitaa erinäisiä homma pois päiväjärjestyksestä. Tämä aurinkoinen päivä kului pitkälti veroehdotuksen aiheuttamien yhteen- ja vähennyslaskujen parissa.

Alkuperäisrotujen kasvatussitoumukseen liittyvät sepustukset sopimuksessa olevien eläinten sukupuolielämästä viimeisen viiden vuoden kuluessa odottavat myös viimeistelyä. Kaavakkeeseen täytetään eläinten "sotunumerot" ja merkitään kullekin vuodelle tiedot siemennyksistä tai astutuksista sekä mahdollisista vasikoista. Yhteensä 10 sivua + pari kolmekymmentä sivua nautaeläinluettelon kopioita. Olisiko kellään muuten ideoita byrokratian vähentämiseksi?  Aika paksu kirjekuori tulossa. Sähköistä vaihtoehtoa ei ole. Eikä sähkö sitä työläyttä poista. Suurimmassa osassa muita sitoumuksia on, mutta sekään järjestelmä ei tällä hetkellä toimi.

Tällaista sulkuaitaa on yhdessä karsinassa,
jotta eläimen saisi kiinni mahdollisia hoitotoimia
varten. Vinossa oleva tanko pääsee keikkumaan.
Lehmä työntää päänsä yläosan leveästä
kohdasta. Painaessaan päänsä alemmas kohti
ruokintapöytää, kaula keikauttaa tangon pysty-
suoraan asentoon. Viima on iso lehmä ja
pulskassa kunnossa, joten aitaa säädettiin
alhaalla pystytangon vasemmalla puolella näkyvän
kiiltävän kohdan verran väljemmäksi.

Alta pois piti myös kiinnittää eräitä pudonneita korvamerkkejä. Johtaja lehmämme Viima oli onnistunut hukkaamaan laput molemmista korvistaan. Lehmä on niin kesy, että sen selkään voi kiivetä. Lapset yrittivät joskus keppi ja omena -menetelmällä saada rouvan liikkeelle selässä istuessaan, mutta eteneminen jäi aika vaatimattomaksi. - Taisi olla märehtiminen kesken.

Kesyydestä ei juuri ollut apua, kun piti korviin koskea. Ensin yritimme houkutella Viimaa laittamaan päänsä sulkuaidan läpi, mutta yritykseksi jäi. Pää ei tullut niin pitkälle, että suljin olisi kolahtanut kiinni. Kesy mutta tässä tapauksessa aika epäluuloinen.

Haluttaessa kiinnittää eläin ylätangossa olevat
lukitsimet käännetään tällä vivulla ylöspäin niin,
että pystyyn nouseva tanko loksahtaa yläosastaan
lukitsimen taakse.  Tankojen väli jää eläimen
kaulan levyiseksi mutta päätä kapeammaksi.
Normaalissa asennossa lehmä pääsee poistumaan
nostamalla kaulansa ylös niin, että keinutanko
kellahtaa vinoon.

Merkki saatiin paikalleen Hetken Hurmion kanssa testatulla menetelmällä telkeämällä lehmä paalin, seinän ja karsinan aidan väliin merkinlaiton ajaksi. Tarvitaan näppärä traktorikuski. Merkit onnistuttiin kiinnittämään vanhoihin reikiin eivätkä merkitsijän sormetkaan taittuneet. Vaara käsien telomisesta lehmän ja aitarakenteiden väliin on ilmeinen.

Myytti, Kertomuksen tytär,
on notkea tyttö.