Kylvökeliä

Juolavehnän juuret ja ne kastemadot, jotka eivät ole painuneet syvyyksiin, saavat kyytiä.

Viime numerossa arvailtiin, päästäänkö rypsiä kylvämään vai kuivuuko homma kokoon. Arvoitus on nyt ratkennut ja on siirrytty arvailemaan, kuinkas sitten kävikään. Sääennusteet eivät olleet todennäköisyysprosenttien puolesta kovin vakuuttavia, joten kylvää uskalsi ainoastaan varman sateen alle, eli viime tingassa. Rikantorjuntamuokkauksille kuiva sää oli eduksi. Pinnalle pöllähtänyt katkennut juuri kuivahtaa kuoliaaksi eikä juurru uudestaan, kuten kosteammissa oloissa voi käydä, jos muokkaamaan on kuitenkin päästy. 

Tunnista kone pölypilven takaa. Yleensä kynnettäessä
ovat olosuhteet vähän toisenlaiset.

Yleensä rypsit on kylvetty tehokkaalla pikamenetelmällä: rikkakurituksen jälkeen kyntö ja sen päälle ajelu rikkaäkeellä piensiemenkylvölaite aktivoituna. Nyt ei kuivuuden takia uskallettu olla näin tehokkaita, vaan kynnön jälkeen jyristeltiin ensin lautasmuokkaimella ja sitten ihan oikealla kylvökoneella, jonka peräjyrät toivottavasti varmistivat siementen pysymistä riittävän kosteassa. Ylimääräisen ajokerran lisäksi tehokkuuseroa syntyy työleveyksistä: kylvökoneen neljä metriä rikkaäkeen kahtatoista vastaan. Ajomatkan lisäksi kolminkertaistui päistekäännösten määrä.

Optimaalisuusvajaitten olosuhteitten vuoksi kaikkea ei tehty yhteen putkeen, jos vaikka optimaalisuuden määrä lisääntyisi prosessin aikana. Ensimmäiset kylvettiin viime viikonloppuna ja loput tiistaina ja keskiviikkona. Keskiviikolle ei jäänyt enää paljoa ja ennusteet alkoivat ajankohdan lähestyessä olla yksimielisiä ja varmoja sateen saapumisesta kello 12. Ennustajat saivat isännänkin asiasta niin vakuuttuneeksi, että hän hylkäsi suunnitelmansa viettää tiistai-ilta traktorin kopissa emäntää ikävöiden sillä aikaa, kun ikävöity jakelee kyyttöpaketteja lapsityövoiman kanssa Helsingissä. Lähdettiin siis kolmen hengen voimalla reko-kierrokselle. Säännöllisiä elämäntapoja arvostava nuorukainenkin päätti osallistua, koska oli vielä kesäloma eikä seuraavana päivänä tarvinnut mennä aamulla kouluun. Helsingin kierrokselta paluu kun on vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen - vanhemmista nyt puhumattakaan. 

Yksi vaihe käytetystä tehokkuusrajoitteisesta menetelmästä. Aurojen ja kylvökoneen väliin tarjottiin kierros lautasmuokkaimella. Päivystävien lokkien määrän perusteella sekä kynnöksellä että muokatulla taisi matoja riittää.

Reissu sujui hyvin, kaikki eväätkin muistettiin, ja viimeisten paikkojen paketit saatiin ystävällismielisten kollegojen kyytiin, joten ei mennyt ihan niin myöhäiseksikään. Ilmeisesti meteorologien laskemaa aikaisemmin olivat levolle selvinneet myös tiistain sadepilvet, sillä keskiviikko valkeni - venahtanut poutajakso huomioiden - ilahduttavan synkkänä. Kylvämättömän alan puolesta synkkyys olisi voinut olla pari tuntia myöhemmässä. Taivaalla lekottelevat tummanpuhuvaiset eivät siis sitten koisineetkaan puoleen päivään asti, kuten oli luvattu, vaan heräsivät ropisemaan jo aamupäivästä siinä vaiheessa, kun lautasmuokkaus saatiin päätökseen. - Koko suven ollut poutaa ja sitten piti kylvää sillä ainoalla sateella. Vähän rupesi olemaan touhu limaista loppupäästä, mutta valmista tuli ja nyt ovat rypsit jo taimella. Naapurilla oli samanlaisia suunnitelmia ja hän tuli hakemaan lautasmuokkainta, kun se meiltä vapautui. Juuri ehtivät lautaset pysähtyä. 

Pieniä pyöreitä mustia

Kuskin on tolppien liepeillä syytä muistaa tyhjennystorven olemassaolo.

Talossa siirryttiin taas öljyalalle. Rypsin puinti alkoi eilen ja toivottavasti päättyy tänään. Aamuinen sade valitettavasti pitkitti yökasteen aikaista taukoa. Tällä pitkittyneellä tauolla aika on saatu kulumaan laitumien puhdistusniitolla, joten peukaloiden ei ole tarvinnut vaivaantua pyörimään.

Rypsin siemen on pientä, joten kärryn täytyy olla tiivis.
Vieno ropina kärryä lähestyessä kiinnitti emännän
huomion. Onneksi biohajoavaa pikatiivistysmateriaalia
oli runsaasti käden ulottuvilla. Apilat olisivat olleet
tietysti heiniä koristeellisempia.

Usein syysrypsi on puitu jo heinäkuun puolella, mutta tämänvuotisesta puimurin startista ei päässyt kalenteria tarkistamaan. Tai jos erehtyi tarkistamaan, niin koululaiselle voi tulla parin viikon diftongi- ja derivaattavajaus. Viime vuosina koululaisten kesäloma on loppunut pari viikkoa rypsin puinnista. Tänä vuonna rypsipelto ja luokkahuone korkattiin samana päivänä.

Tällä kertaa heinäkuussa vielä tilattiin varaosia paljastuneeseen tyyppivikaan. Osan vaihto vaati huoltomiehen mukaan kuumennusta, pitkää vääntövartta ja paljon rumia sanoja. Kysyin isännältä, osaako hän viime mainittuja, kun kotikäytössä niitä ei esiinny. Oli kuulemma kahdella ensimmäisellä varusteella selvitty. Neuvon antaneella huoltomiehellä ei ilmeisesti ole yhtä pitkää vääntimen jatketta käytettävissä.

Rypsi talvehti kohtuullisesti, joten rikkaruohoista ei ollut kiusaa kuten viime vuonna. Hiukan saunakukkia ja hierakkaakin. Nekään eivät olisi näkyneet, jos kasvusto olisi pysynyt pystyssä. Lakoontui kumminkin jonkin verran. Tosin loppuvaiheessa saunakukat eivät enää pistäneet silmään, kun ne olivat pudottaneet lehtensä ja rypsi tuleentunut.

Rypsin, kuten muidenkin ristikukkaisten, siemenet ovat liduissa. Kasvusto oli sen verran tuleentunutta, että siemenet tuppasivat varisemaan aina litua aukaistessa.

Kasvukautta odotellessa

Juuri kylvettyjä apilan siemeniä kasvuston seassa. Punaiset rinkulat ovat toivottavasti avuksi niille, jotka eivät ole apilansiemeniä ennen tavanneet. Siemenet ovat kosteassa maassa valmiina silloin, kun lämpö alkaa riittämään. Siinä vaiheessa ei nimittäin koneella ole yleensä pellolle asiaa.

Tältä näytti kylvössä käytetyn rikkaäkeen takana. Lumisessa kohdassa
erottuu hyvin peuranpolkukin.

Talvikylvöt kuitattiin valmiiksi ennen vuoden vaihdetta. Nyt on samalla menetelmällä oltu etkoilla kevään sesongin suhteen. Osa nurmen kasveista kärsii talvesta, ja nurmi harvenee. Harvan kasvuston pötsintäyttökyky on pieni ja lisäksi jää tilaa rikkakasveille. Jotkut rikkakasvit ovat kyllä lehmien mielestä gurmeeta, mutta eräät kasvuvoimaiset lajit luokitellaan ilmeisesti karmeitten osastoon. Lehmän turpa on aika krouvin oloinen värkki, mutta sujuvasti sillä lajitellaan vaikkapa savikan rangat jäämään ruokintapöydälle. Niiden säilöminen talveksi on tällöin mennyt niin sanotusti harakoille. Vaan eivät ne harakatkaan niitä näytä hakevan, vaikka kuivahtaneen korren luulisi hyvinkin sopivan harakanpesätyyliin.

Syysrypsipelto talven päätyttyä. Pintaa peittää lakastuneesta
kasvustosta muodostuva kerros.

Toisaalla käytiin tarkastelemassa syysrypsipellon kuulumisia. Verenpaineestaan huolestuneille on voimassa ohje mennä tarkastamaan tilanne vasta äitienpäivän tienoissa. Tässä vaiheessa näky voi olla aika lohduton, sillä syksyllä komeasti vihertänyt ruusuke kuolee talven aikana ja uusi kasvu lähtee aika vaatimattomasta. Talvituhoja on aina jonkin verran, mutta se huomioidaan syksyisessä kylvötiheydessä. Kasvustosta saattaa tulla turhan tiheä, jos talvi on kovin talvehtimismyönteinen. Tällöin kasvit kilpailevat liikaa keskenään, ja sato kärsii siitä. 

Vähän on viherrystäkin jo havaittavissa, kun lähempää katsoo. Osa rypsin taimista on merkattu punaisella ympyrällä. Toivottavasti näistä tulee lähiviikkoina riittävän tiheä kasvusto. Jos näyttää liian harvalta, on turvauduttava suunnitelmaan B ja kylvettävä jotain tilalle. Raportointi rypsimaan voinnista jatkuu kevään myohemmissä numeroissa.

Uutta kasvua

Rikkaäes, jolla myös saa kylvettyä
piensiemeniä  - esim. heinää ja
rypsiä. Kokoontaitettava malli
kuljetusasennossa. Siemenet ovat
keskellä olevan punaisen mötikän
sisässä, mistä ne letkuja pitkin puhalletaan
maahan. Piikit maahan osuessaan hieman
peittelevät jälkeä. Etualalla voimamies
nostamassa nivelakselia.

Tältä "naurismaa", siis rypsi, näytti
toissaviikolla. Tämän suven
kasvu on pääosin kasvettu. Sen
verran on jo viielää.

Ensi vuonna puitavat rypsit kylvettiin heinä-elokuun vaihteessa. Siementä kuluu muutama kilo hehtaarille. Alle gramma neliömetrille. Kuulostaako laboratorio-touhulta? Muutaman kilon virhe hehtaarikohtai-
sessa määrässä on siis prosentuaalisesti aika iso. Homma voi kuitenkin onnistua hyvinkin tarkkaan. Sitten tulee talvi, joka tuhoaa pienen tai suuren osan taimista. Se siitä tarkkuudesta sillä kertaa. Oikeaan määrään kuitenkin pyritään. Ihan senkin takia, että siemen maksaa.

Viime vuosina olemme kylväneet rypsit kynnettyyn heinäpeltoon naapurin rikkaäkeellä. Kynnöspellolla töyssyttely kysyy traktorikuskilta hyvää selkää, mutta lopputulos on ollut hyvä ja rikkaäkeellä kylvö käy suuren työleveyden vuoksi paljon nopeammin kuin perinteisillä menetelmillä. Seuraavan kesän puinteihin mennessä talvi on kynnökset tasoittanut.

Tällainen pikkuporkkana rypsin juuri oli puolitoista viikkoa sitten.

Rypsin taimien on ehdittävä syksyn aikana riittävän suuriksi, jotta talvesta selvitään. Oleellista on juuren koko ja kasvupisteen sijainti lumeen ja pakkaseen nähden. Lumen ja pakkasen sijainti tosin menee oikein vain planeetan tarkkuudella. Viime talvena kumpaakin oli täällä aika nuukasti. Pohjoisella pallonpuoliskolla molempia silti tavattiin. Niin varmaan tulevanakin talvena.

Keväällä nähdään, ovatko rivit harventuneet ja jos ovat niin kuinka paljon. Onko jäjelle jääneitä yksilöitä riittävästi vai joutuuko pellolla kulkemaan kuin von Döbeln Juuttaalla - aukkoja katsellen. Todellisuudessa epäilen Suomen sodan urhojen rivien olleen aukkoisten sijasta vain aikaisempaa lyhyempiä. Vai miten sotaväki miestappioiden jälkeen toimii, jätetäänkö riveihin tyhjiä välejä? Asepalvelus ei kuulu emännän ansioluetteloon, joten luulo oli tässä esittämässä tiedon väärttiä. Rypsin taimet eivät kuitenkaan harventumisen jäljiltä - harmi kyllä - pysty vastaavaan uudelleen järjestymiseen. Kovin epäedullisen talven jälkeen aukkoja katsellessa pohditaan, pärjääkö tämä vai pitääkö muokata ja kylvää jotain muuta.

Syysrypsin syysvehreyttä.

Rasvat veks

Rypsiä tuutin täydeltä. Nuppi jo täynnä, tässä täyttyy
perävaunu. Erikoispikavuoro Janakkalaan lähtee kohta.
Ajopiirturikaan ei taida vaatia taukoja näin lyhyellä matkalla.
Parkissa on oltu lastaukseen tarvittavat pari tuntia.
Erikoispikaa lienee kuitenkin lähinnä pysäysten
puuttuminen - reitti ei ole kuuluisa vauhtisuoristaan.

Kyytönlihan on yleensä aika vähärasvaista. Kilomääräinen päätuotteemme - rypsi ei sen sijaan ole. Rypsi on öljykasvi, rasvaprosentti neljänkympin huitteilla. Rekkakuormassa rypsiä on siten rasvaa n. 16 tonnia. Eilen lastattiin matkaan tämän syksyn sato sekä rippeet parilta edelliseltä vuodelta.

Kuljettaminen on edullisinta täysinä kuormina. Nuppikuorma, perävaunukuorma tai koko rekallinen. Edellisinä vuosina rypsiä on tullut niukasti yli yhden tällaisen yksikön. Nyt taas kertyi hiukan vajaa rekkakuormallinen. Edelliset siilonpohjat saatiin siten samaan matkaan. Autoilijalta oli onneksi joutanut matkaan erikoispitkä perävaunu.

Kuorman lähdön jälkeen riitti vielä jännitettävää. Ovatko talon ja vastaanottajan kosteusmittarit riittävän yksimielisiä eli saako kuorma kippausluvan? Rypsi ei saisi olla liian kuivaa, koska öljy ei irtoa kunnolla liian kuivasta siemenestä ja koska kuivaaminen maksaa. Liian kosteaa taas ei otetan vastaan. Jännitys helpotti kuitenkin, kun samainen rekka huristeli myöhemmin vastaan aivan toisilla reiteillä. Kuski oli siis päässyt kuormasta eroon.

Tällä paperimäärällä saatiin rypsit liikkeelle - luomuna. Koska
kuormassa oli kolmea eri erää tarvittiin dokumenttejakin kolmelta
vuodelta. Asiakirjaselvitykset, päätökset tehdyistä
tuotannontarkastuksista ja vaatimuksenmukaisuusvakuutuksia.
Sitten vielä merkintöjä tilalla säilytettävään tuotevirtakirjanpitoon.

Nautapuolella olemme vastaanottaneet paluumuuttajia. Lapinkullat (tässä tapauksessa sympaattiset pohjoissuomalaisen rodun lehmät) palasivat tiistaina etelänmatkaltaan. Etelä tarkoittaa maisemanhoitotöitä perinnebiotooppissa muutaman kilometrin päässä Kärkölän puolella. Rusketus ei ollut metsän siimeksessä kesäduunareihin tarttunut.

Euroopan unionin ja Suomen viranomaiset ovat nähneet tarpeelliseksi suojella kansalaisia nautoihin liittyviltä uhilta. Tätä jaloa tarkoitusta varten heidän on syytä olla selvillä muun muassa yllämainitun kaltaisten kesätyösuhteiden päättymisestä. Eläinten paluu  tietää siis karjanomistajalle numerobingon peluuta. Nautarekisteriohjelman eläinluettelosta etsitään ja valitaan oikeat nautaeläintunnukset, kerrotaan siirron tiedot, tarkistetaan, että tässä vaiheessa näkyvät tunnukset ovat tosiaan ne, joita tarkoitit ja lopuksi muistetaan vielä päivämäärä oikein. Tämä viime mainittu on helpompaa nyt, kun koulu on taas alkanut. Kesäaikaan päivämäärätiede tuntuu ainakin allekirjoittaneelle paljon vaativammalta. Viimeiseksi vielä klikkaillaan jokainen eläin erikseen siirretyksi - minuutin tarkkojen kellonaikatietojen kera tietenkin. Maataloustöissä noin yleensä kellokortti on aika harvinainen.

Olen pariin kertaan esittänyt ohjelman laatijoille, että tähän valikkoon saisi näkymään eläimen nimen. Sekaannuksen vaara olisi pienempi kuin verratessa kymmenen numeron sarjoja. Ei ole ottanut esitys toistaiseksi tulta. Toivottavasti edes kytee.