Talvivihtoja

Koivut kyytiin. Rouvat jäivät maistelemaan latvusten silmuja.

Kyyttöjen hallin takana oleva metsälaidun sai hiljattain statuksen korotuksen, kun valkolehdokit ja lehtoneidonvaipat kumppaneineen toivat sen maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan sopimuksen piiriin. (Huomaa lyhyt ja ytimekäs nimi.) Sopimus edellyttää alueella kuitenkin laiduntamisen lisäksi eräitä muitakin maisemanhoitoharrastuksia.

Puheena oleva koivikko hiehojen takana viime talven lumilla. Latvukset
ovat jo niin tiheänä, että alla on lehtien aikaan aika varjoisaa.

Heti hallin takana kohoava nuori koivikko alkoi olla aika tiheä. Metsämansikat puiden juurella eivät varjossa kukoista. Isäntä on nauttinut viikon pakkasista sahailemalla kohdetta harvemmaksi. Puolet pois.  Kasvuvauhti näyttää sellaiselta, että saman voi toistaa muutaman vuoden päästä.

Sahailun jälkeen rangat ja latvat piti kerätä pois. Lehmät ulkoilevat hallin takana olevalla lohkolla, jonka aita erottaa koivikosta. Aitalangat piti laskea alas, jotta traktorin sai ajettua alueelle. Metsätyöt ovat ajoittain kyyttöjen mielestä äärimmäisen mielenkiintoisia, joten tarkennuksena voi todeta, että traktori piti ajaa metsään niin, että lehmät pysyvät omalla puolellaan aitaa. Tämä pääosin onnistui. Koulun hiihtoloman ansiosta paikalle pystyttiin värväämään vajaan puolentoista metrin verran rajavartijaa.

Kerätyt kuormat ajettiin pois laitumen veräjän kautta. Isäntä on aika luottavainen lehmien suhteen. Eivät ne ennenkään ole portista menneet, kun se on auki trakorin kulkua varten. Tämä päti neljän kuorman ajan. Langat saivat olla auki, kun Fiiatti kärryineen meni ja tuli. Viidennen kuorman jälkeen isäntä soitti emännälle, että tarttis tulla ja voisi tulla joku muukin. Oli tilanne päällä, vain Loru ja pari muuta olivat oikealla puolella aitaa. Emäntä hälytti pari pienokaista ja lähti pukemaan villahousuja. Nuorempi pienokainen oli nopein ja kerkesi ensimmäisenä pihalle. Kun emäntä oli löytänyt villahousut ja ehtinyt toisen pienokaisen kanssa puoleen väliin pihaa, soi puhelin taas. Tilanne ohi. Isäntä oli ehtinyt ajamaan traktorin ja kärryn tielle poikittain niin, että reittejä kauemmas oli vähemmän tarjolla. Kyytöt ilmeisesti myös havaitsivat aidan ulkopuolisen ravitsemustarjonnan sen verran heikoksi, että turvat oli käännetty takaisin portille heti kolmannella kutsulla. Paitsi Kymppi piti käydä hakemassa erikseen.

No hups! Piti varoa silmujen maistelijoita kuormatessa. Vauriot olivat kuulemma henkistä laatua.

Paikoillamme muttei vielä valmiina

Vehnän korsia tähkineen odottamassa esille
pääsyä. Tämän nipun peltoonjääneillä
kollegoilla on tulevaisuudessa
uravaihtoehtoina mm. elämä mannaryyninä
tai rusinapullana. Viljelijän pankkitilin
kannalta heikompi vaihtoehto on
esim. päätyminen broilerin mahaan.
Nämä korret on nyppästy naapurin pellosta.
Lupakin tuli kysyttyä
etukäteen.

Paikoillamme täällä Huljalassa on oltu kohta kolmesataa vuotta. Valmiina ollaan moneenkin asiaan, mutta juuri nyt on Suomen luonnon päivä 27.8. erityisen valmistautumisen kohteena. Tervetuloa siis tuolloin klo 12-15. Tarjolla kierroksia perinnebiotoopissa, kyyttölehmiä - myös lastenvaunuetäisyydellä, näyttely viljelykasveista ja niistä saatavista tuotteista sekä puffetti.

Luonnonpäivä on jo ovella. Kasviksia ripustettu onpi pitkin nurkkia. Riimit hiukan ontuvat, mutta eilen valmistelin näytekasveja. Keräily on kuitenkin vielä kesken. Lakastuvat mallit poimitaan vasta loppuviikosta.

Pihoja on hiukan siivoiltu ja järjestelty. Laumanjohtaja Aunus seurueineen siirrettiin eilen parturoimaan takapihan ruohoja. Parturointiin yhdistyy automaattisesti alueen liukumiinoitus. Miinakarttoja ei tehdä, kuten puolustusvoimien jalkaväkimiinoista silloin, kun niitä valikoimiin kuului. Miinaan astuminen on aika helposti vältettävissä eteensä katselemalla ja toisekseen seuraukset eivät ole kovin vakavat. Yleensä selviää vedellä.

Tässä on sitten kierrätetty kermaviilipurkkeja kertomaan, mitä
mistäkin kasvista saa.

Puffetti - tai nykytermein pop up -kahvila - etenee sekin vakaasti. Henkilökunnan ja uunien niukkuuden vuoksi emme pysty leipomaan kaikkea tuoreena käytettäväksi, vaan hyödynnämme pakastin-nimistä nykyteknologiaa. Siellä odottelevat jo härkäpapumuffinssit ja kyyttöpasteijat.

Esitetään tässä vielä kohtaus elokuvasta Ruohonleikkuu ilman teollisia apuvälineitä. Toinen kohtaus samasta tänään ensiaamunsa saaneesta filmistä on nähtävissä  Huljalan Tupala -fb-sivulta.

Rasvat veks

Rypsiä tuutin täydeltä. Nuppi jo täynnä, tässä täyttyy
perävaunu. Erikoispikavuoro Janakkalaan lähtee kohta.
Ajopiirturikaan ei taida vaatia taukoja näin lyhyellä matkalla.
Parkissa on oltu lastaukseen tarvittavat pari tuntia.
Erikoispikaa lienee kuitenkin lähinnä pysäysten
puuttuminen - reitti ei ole kuuluisa vauhtisuoristaan.

Kyytönlihan on yleensä aika vähärasvaista. Kilomääräinen päätuotteemme - rypsi ei sen sijaan ole. Rypsi on öljykasvi, rasvaprosentti neljänkympin huitteilla. Rekkakuormassa rypsiä on siten rasvaa n. 16 tonnia. Eilen lastattiin matkaan tämän syksyn sato sekä rippeet parilta edelliseltä vuodelta.

Kuljettaminen on edullisinta täysinä kuormina. Nuppikuorma, perävaunukuorma tai koko rekallinen. Edellisinä vuosina rypsiä on tullut niukasti yli yhden tällaisen yksikön. Nyt taas kertyi hiukan vajaa rekkakuormallinen. Edelliset siilonpohjat saatiin siten samaan matkaan. Autoilijalta oli onneksi joutanut matkaan erikoispitkä perävaunu.

Kuorman lähdön jälkeen riitti vielä jännitettävää. Ovatko talon ja vastaanottajan kosteusmittarit riittävän yksimielisiä eli saako kuorma kippausluvan? Rypsi ei saisi olla liian kuivaa, koska öljy ei irtoa kunnolla liian kuivasta siemenestä ja koska kuivaaminen maksaa. Liian kosteaa taas ei otetan vastaan. Jännitys helpotti kuitenkin, kun samainen rekka huristeli myöhemmin vastaan aivan toisilla reiteillä. Kuski oli siis päässyt kuormasta eroon.

Tällä paperimäärällä saatiin rypsit liikkeelle - luomuna. Koska
kuormassa oli kolmea eri erää tarvittiin dokumenttejakin kolmelta
vuodelta. Asiakirjaselvitykset, päätökset tehdyistä
tuotannontarkastuksista ja vaatimuksenmukaisuusvakuutuksia.
Sitten vielä merkintöjä tilalla säilytettävään tuotevirtakirjanpitoon.

Nautapuolella olemme vastaanottaneet paluumuuttajia. Lapinkullat (tässä tapauksessa sympaattiset pohjoissuomalaisen rodun lehmät) palasivat tiistaina etelänmatkaltaan. Etelä tarkoittaa maisemanhoitotöitä perinnebiotooppissa muutaman kilometrin päässä Kärkölän puolella. Rusketus ei ollut metsän siimeksessä kesäduunareihin tarttunut.

Euroopan unionin ja Suomen viranomaiset ovat nähneet tarpeelliseksi suojella kansalaisia nautoihin liittyviltä uhilta. Tätä jaloa tarkoitusta varten heidän on syytä olla selvillä muun muassa yllämainitun kaltaisten kesätyösuhteiden päättymisestä. Eläinten paluu  tietää siis karjanomistajalle numerobingon peluuta. Nautarekisteriohjelman eläinluettelosta etsitään ja valitaan oikeat nautaeläintunnukset, kerrotaan siirron tiedot, tarkistetaan, että tässä vaiheessa näkyvät tunnukset ovat tosiaan ne, joita tarkoitit ja lopuksi muistetaan vielä päivämäärä oikein. Tämä viime mainittu on helpompaa nyt, kun koulu on taas alkanut. Kesäaikaan päivämäärätiede tuntuu ainakin allekirjoittaneelle paljon vaativammalta. Viimeiseksi vielä klikkaillaan jokainen eläin erikseen siirretyksi - minuutin tarkkojen kellonaikatietojen kera tietenkin. Maataloustöissä noin yleensä kellokortti on aika harvinainen.

Olen pariin kertaan esittänyt ohjelman laatijoille, että tähän valikkoon saisi näkymään eläimen nimen. Sekaannuksen vaara olisi pienempi kuin verratessa kymmenen numeron sarjoja. Ei ole ottanut esitys toistaiseksi tulta. Toivottavasti edes kytee.