Rasvat veks

Rypsiä tuutin täydeltä. Nuppi jo täynnä, tässä täyttyy
perävaunu. Erikoispikavuoro Janakkalaan lähtee kohta.
Ajopiirturikaan ei taida vaatia taukoja näin lyhyellä matkalla.
Parkissa on oltu lastaukseen tarvittavat pari tuntia.
Erikoispikaa lienee kuitenkin lähinnä pysäysten
puuttuminen - reitti ei ole kuuluisa vauhtisuoristaan.

Kyytönlihan on yleensä aika vähärasvaista. Kilomääräinen päätuotteemme - rypsi ei sen sijaan ole. Rypsi on öljykasvi, rasvaprosentti neljänkympin huitteilla. Rekkakuormassa rypsiä on siten rasvaa n. 16 tonnia. Eilen lastattiin matkaan tämän syksyn sato sekä rippeet parilta edelliseltä vuodelta.

Kuljettaminen on edullisinta täysinä kuormina. Nuppikuorma, perävaunukuorma tai koko rekallinen. Edellisinä vuosina rypsiä on tullut niukasti yli yhden tällaisen yksikön. Nyt taas kertyi hiukan vajaa rekkakuormallinen. Edelliset siilonpohjat saatiin siten samaan matkaan. Autoilijalta oli onneksi joutanut matkaan erikoispitkä perävaunu.

Kuorman lähdön jälkeen riitti vielä jännitettävää. Ovatko talon ja vastaanottajan kosteusmittarit riittävän yksimielisiä eli saako kuorma kippausluvan? Rypsi ei saisi olla liian kuivaa, koska öljy ei irtoa kunnolla liian kuivasta siemenestä ja koska kuivaaminen maksaa. Liian kosteaa taas ei otetan vastaan. Jännitys helpotti kuitenkin, kun samainen rekka huristeli myöhemmin vastaan aivan toisilla reiteillä. Kuski oli siis päässyt kuormasta eroon.

Tällä paperimäärällä saatiin rypsit liikkeelle - luomuna. Koska
kuormassa oli kolmea eri erää tarvittiin dokumenttejakin kolmelta
vuodelta. Asiakirjaselvitykset, päätökset tehdyistä
tuotannontarkastuksista ja vaatimuksenmukaisuusvakuutuksia.
Sitten vielä merkintöjä tilalla säilytettävään tuotevirtakirjanpitoon.

Nautapuolella olemme vastaanottaneet paluumuuttajia. Lapinkullat (tässä tapauksessa sympaattiset pohjoissuomalaisen rodun lehmät) palasivat tiistaina etelänmatkaltaan. Etelä tarkoittaa maisemanhoitotöitä perinnebiotooppissa muutaman kilometrin päässä Kärkölän puolella. Rusketus ei ollut metsän siimeksessä kesäduunareihin tarttunut.

Euroopan unionin ja Suomen viranomaiset ovat nähneet tarpeelliseksi suojella kansalaisia nautoihin liittyviltä uhilta. Tätä jaloa tarkoitusta varten heidän on syytä olla selvillä muun muassa yllämainitun kaltaisten kesätyösuhteiden päättymisestä. Eläinten paluu  tietää siis karjanomistajalle numerobingon peluuta. Nautarekisteriohjelman eläinluettelosta etsitään ja valitaan oikeat nautaeläintunnukset, kerrotaan siirron tiedot, tarkistetaan, että tässä vaiheessa näkyvät tunnukset ovat tosiaan ne, joita tarkoitit ja lopuksi muistetaan vielä päivämäärä oikein. Tämä viime mainittu on helpompaa nyt, kun koulu on taas alkanut. Kesäaikaan päivämäärätiede tuntuu ainakin allekirjoittaneelle paljon vaativammalta. Viimeiseksi vielä klikkaillaan jokainen eläin erikseen siirretyksi - minuutin tarkkojen kellonaikatietojen kera tietenkin. Maataloustöissä noin yleensä kellokortti on aika harvinainen.

Olen pariin kertaan esittänyt ohjelman laatijoille, että tähän valikkoon saisi näkymään eläimen nimen. Sekaannuksen vaara olisi pienempi kuin verratessa kymmenen numeron sarjoja. Ei ole ottanut esitys toistaiseksi tulta. Toivottavasti edes kytee.