Katto ja kuoppia

Pientä harvennusta yhdessä lehmäpuistikossa. Kuorinnasta selvittiin haavoittumisitta. Äänitaso oli
alhaisempi kuin herrojen leikkiessä legoilla.

Vihanneskylmiö saatiin viime syksynä paikoilleen. Alusta alkaen sen päälle oli suunniteltu jonkinlaista lippaa, jotta kylmiön edessä ei sateen sattuessa tarvitsisi operoida sateessa. Kattoon on myös tarkoitus lisätä eristettä, kunhan keretään. Samoin suunnitelmiin kuuluu seinien maisemointi havumetsäyhteensopivaksi optimoidusta Puolustusvoimat-tyylistä johonkin hempeämpään. Kunhan keretään on nyt päässyt alkamaan. Päättymisajankohta on toistaiseksi avoin. 

Homma aloitettiin täydentämällä puutavaravarastoja. Kasvimaan viereisestä pöpeliköstä oli suunniteltu kumottavaksi muutama varjostava kuusi. Isäntä teki kuusenkumouksen ja nyt ne on saatu kuorittua. Optimaalisen kuivuneita ne eivät valitettavasti paikalle päästessään ole. Itse kylmiön kohdalla alkuun päästiin sen verran, että isäntä viettii häikäisevän korkeatasoisen työtuokion - kävi hitsaamassa katolle muutaman kiinnikkeen. Kylmiö kyllä pysyy maassa isommallakin puhurilla, mutta katonkaan ei toivottaisi alaistensa yläpuolelta väistyvän. Alkuperäisissä ajatuksissa oli harjakatto. Tällä hetkellä ilmeisesti tulossa on pulpettiluiska. Arkkitehtikilpailu jäi järjestämättä ja sen saattaa tietysti lopputuloksesta aikanaan huomata.

Ylikuormittunut salaojakaivo kaivettiin esille. Tukoskohtia selvitettiin ja
kaivauksia tehtiin pitkin peltoa. Operaation jälkeen oli tarpeen siirrellä
sonneja pariinkin kertaan halliin ja takaisin teurasnoudon ja sonnin
eloonmyynnin vuoksi. Joukko multakasoja siirtoreitillä hidasti hommaa,
kun niitä on niin kiva kuopia.

Toinen viime aikojen harrastus on ollut salaojakaivon etsintä sonnilaitumella. Pojat siirrettiin ensin viereiselle lohkolle. Paikka on lähteinen ja siinä on jääty muun muassa puimurilla kiinni jo 80-luvulla. Kaivo löydettiin ja kaivettiin esille. Vedenpinta todettiin tarkoitettua korkeammaksi, kuten on ollut aihetta epäillä. Korkeamman vedenpinnan aiheuttaneita tukoksiakin on etsittiin ja löydettiin sen verran, että pinta saatiin selvästi laskemaan. Ruosteen lisäksi juuria on putken sisässä ollut yllättävän syvällä. Vesi poistuu paremmin, mutta vettä lirisee kuitenkin tasaiseen tahtiin. Vaa'ituskone haettiin siksi asemiin ja saatiin selville, että kasvihuoneelle olisi fysiikan lakien perusteella mahdollista saada kasteluvesi tuosta lähteisestä kohdasta. Ajankohdasta ei ollut puhetta.

Juurimössöä löytyi putkien sisästä enemmänkin.
Kuivina vuosina salaojien huono veto ei ole ollut
päällimmäinen ongelma.

Juurirykelmien lisäksi veden kulkua hidasti myös ihan ruoste.
Juurakkomöykyistä johtuen huuhtelulla ei olisi selvitty.

Taustalla Pepe, Pino ja Pehmeä. Etualalla suihkun tarpeesa oleva kaveri on Plätti. Tässä vaiheessa ei vielä edes olut päästy käväisemään salaojakaivauksilla. Kuoppia oli kyllä kaivettu. Kolme härkää ja yksi sonni. Arvaa kuka!

Marraskuu

Kalenterista päätellen päivänpaistekuvien paras sesonki ei ole juuri nyt. Pilvisenkin taivaan alla sopii kumminkin märehtiä. Laidun ei enää kasva. Sonneilla on rehua tarjolla ruokintakehässä. Kavereilla on pääsy sekä nurmelle että hampun sänkeen. Jälkimmäinen, jossa Mupukka etualalla seisoskelee, näyttäisi olevan enemmän suosiossa.

Talvi uhkaa ja salaojatyömaat ovat vielä vaiheessa. Usko ensimmäisen urakoitsijan saapumiseen lakkasi ja nyt odotellaan toista. Saa nähdä, ehtiikö ennen pakkasherraa. Jäinen maa ja jäiset hiekkakasat hieman haittaavat jouhevaa toimintaa. Jää ja lumi sinänsä ovat toivottavia, sillä yleensä kesäkiireet helpottavat niiden vallitessa. Kuraakaan ei ole. Salaojaputket olisi silti kiva saada maan alle ja santakasat pois pellon päästä.

Etukormaajafiiatilla oli edellisellä viikolla pieniä käynnistymisvaikeuksia. Pikkuveli (siis koon puolesta, ikää on kyllä enemmän) Kolmevitonen kiidätettiin muutamaan kertaan avuksi tarjoilemaan virtaa. Taudin nimi on laturi sökö. Kuvassa kaapelit on vedetty pikkutraktorin akusta isompaa virkistämään.

Laitumilla ei ruoho enää näillä lämpötiloilla kasva. Osa porukasta on kuitenkin ulkoruokinnassa, mitä kuiva syksy on suosinut. Ulko- ja sisäruokinnassa oleva lauma taas suosii ulkoruokintaa. Nytkin oltiin hallin turpeiden sijasta loikoilemassa taivasalla - vai oliko se nyt ruohopäällä.

Plusneljä on peruslehmästä mitä miellyttävin lämpötila. Tähän aikaan vuodesta karja on kuitenkin päivittänyt itsensä talviaikaan kasvattamalla tuuhean karvan. Siinä asussa miellyttävyys säilynee, vaikka plusneljästä jatketaan alaspäin. Mikäli talvikarvainen lehmä joudutaan jostain syystä siirtämään lämpimään navettaan, on ensimmäinen sisätyö parturointi. Emäntäkin tuntee itsensä useimmiten ylipukeutuneeksi, jos havaitsee olevansa villapuseron sisäpuolella. Ainakin, jos pitää tehdä jotain muuta kuin näpyttää tietokonetta hieman vetoisessa toimistossa. Sitäkin talven mittaan on ohjelmassa.

Salaa

Näitä tikkuja erilaisilla numerosarjoilla on pitkin peltoa. Taustalla santakasan testaaja toimessaan.

Muutama vuosi sitten kaadettiin talouskeskuksen tuntumasta kahden peltolohkon välistä synkkää metsää. Tilalle tuli pari hehtaaria enemmän peltoa ja pari kappaletta vähemmän varjoisia pellonreunoja sekä lupa odotella tasalaatuisempaa satoa.

Lohkon toimenkuvaan on tähän mennessä kuulunut kasvaa ruohoa ja varrota salaojitusta. Jälkimmäinen osio alkaa kohta olla suoritettujen pinossa.
Viime viikolla sonnit siirrettiin toiselle lohkolle ja tilalle asenneltiin tarkkaan määriteltyihin paikkoihin ojan paikkaa merkitseviä keppejä. Karjanrkoitukseen päädyttiin, koska epäilys siitä, että sonnipojat eivät malta antaa keppien olla paikallaan oli melkoinen. Pellon päätyyn on myös ilmestynyt kasa hiekkaa; ostotavaraa sillä omissa nurkissa oleva santa ei seulottunakaan ollut karkeudeltaan oikeanlaista. Testiryhmäksi kasan päälle kiivennyt nuoriso-osasto huomautti heikoista hiekkalinnaominaisuuksista.

Aidan purkutarvikkeet ja pari kivennäissäkkiä. Kuljetuskapasiteetti ja nopeus ylittävät kottikärryt. Kivennäisten vienti onnistuu toki polkupyörälläkin. Peräkauhan oikeassa laidassa"vyhdinpuut" aitalangan kerimiseen. Emännän tehtäväksi jäi ajoittain kelaamisvuorojen oikeudenmukainen jakaminen.

Vanhoja avo-ojia korvaavia putken pätkiä on laitettu maan alle omin (kone)voimin. Isäntä on jostain syystä ollut aika kurainen viime päivinä. Ojan laidalta piti kaivuutyömaan tieltä purkaa pätkä aitaa; kerätä langat pois ja sen jälkeen nostella tolpat irti. Kierrätystalous toimii potenssissa. Aitalanka kiertää ensin laidunta, sen jälkeen se kiertyy vyyhdille ja valmistautuu kiertämään tulevina vuosina jotakin toista laidunlohkoa - jo ennen tuohikuuta.

Salaojitus on sesonkityö - tehtävä maan ollessa sula. Routa ja jäätyminen ovat kyllä viime vuosina antaneet odottaa itseään. Tämän syksyn ensimmäinen hallakin on toistaiseksi pitänyt muutaman kilometrin turvaetäisyyttä. Eilen ehtoosti näytti jo aika uhkaavalta. Kahdeksan maissa lämpötila oli laskenut kuuteen ja taivas oli kirkas. Tähän tuli tietysti kiinnitettyä huomiota vasta siinä vaiheessa, kun oli saunatakki päällä kipittänyt pihan poikki saunaan. Kurpitsoista tuli huoli. Vaihtoehdot olivat a) ottaa kurpitsoiden paleltumisriski, b) kipittää pihan poikki hakemaan pluskuuteen sopiva vaatetus ja peittää kurpitsat ja c) mennä paljain jaloin saunatakissa peittämään kurpitsat. Valituksi tuli viimeinen. Ei ollut jalkahiestä ongelmaa kasteisessa pluskuusiruohossa. Eikä sitten tullut sitä hallaakaan.

Korkeusmerkkejä ja hiekkaa ja kuraa ja putkenpätkiä ja koneita ja työnjohtoa.

Syksy meneillään

Salaojan huuhtelua on riittänyt nyt syksyllä useammallekin päivälle. Koska poutien jälkeen maa kantaa hyvin, on pellolle ollut mukava mennä huuhtelukalustonkin kanssa. Hyvästä säästä huolimatta työmaa on hieman märkä ja kurainen, mutta maaperästä liukenevan ruosteen värisävy on kyllä korea.

Onhan se saapunut jo ajat sitten, mutta syyssateet eivät ole kiusanneet eikä pahemmin pilvisyyskään. Haravointi on ollut suoranaista herkkua. Auringon paistetta, tyyntä, kuivia lehtiä, sen verran viileää ettei homma käy liian hiostavaksi, työn jälki näkyy ja tyytyväiset matkustajat.

Työmaalla on tarjolla kottikärrykyydillä meno-paluita lehtikasalta kippauspenkalle ja takaisin. Lehtikuorman päälle lastataan pari kappaletta pikkupoikia tuuraamaan pressua tai kuormaliinoja. Tai yleensä ei lastata vaan nämä pressukkeet asentuvat täysautomaattisesti. Paluumatka kippaamisen jälkeen menee kyllä ihan huvittelun piikkiin. Aika edullinen huvi. Tällainen ajelu oli kyllä muistaakseni lystikästä jo 35 vuotta sitten. Ei ole maailma mihinkään muuttunut. Oleellinen osa sitä haravoinnin viihtyisyyttä on tosin se, että päiväannos pysyy kohtuullisena. On pysynyt, kun työmaan sijoitus kiireellisyyslistassa ei ole kovin korkea.

Härkäpapupelto näyttää nyt tältä. Keväällä alle kylvettiin heinänsiemen, jotta ensi kesäksi saataisiin uutta nurmea rehuntuotantoon ja laitumeksi. Lämmin syksy on edistänyt viherjöitsemistä. Väri on kuitenkin hailakka, sillä valo rupeaa olemaan niukkuustekijä. Tänä vuonna pavun puinti onnistui kohtuullisesti vaikkakin myöhään. Huonolla tuurilla papu olisi mennyt lakoon ja heinä olisi kasvanut papukasvuston läpi ja puimurikuskilta olisi päässyt itku.

Poutasään hyvä puoli on ollut sekin, että hyvän sään aikana tehtäviä hommia on voinut tehdä vielä nyt marraskuussa. Muun muassa niitä salaojaoperaatioita, joiden kausi alkoi jo maaliskuussa. Lannanlevitystäkin sää on suosinut. Kuiva pelto ei lytisty levityskaluston alla. Kääntöpuoli on se, että pohjavedet ovat aika alhaalla. Täällä lähteen vieressä pohjaveden ylevyys tai alevuus ei kotioloissa tunnu, mutta paikoin voivat kaivoissa vedet olla vähissä. Vähyys on tietysti suhteellista. Ihmiset pärjäävät vielä aika vähälläkin vedelleä, mutta jos samasta kuivasta kaivosta pitää juottaa pyykkikoneen lisäksi muutaman kymmenen lehmää on kuiva kausi paljon lähempänä.

Mustan mulla alueita

Salaoja-alan yrityksessä tämä on usein - tai ainakin oli, kalusto on kehittynyt - toimitusjohtajan paikka. Pienessä omatoimiojituksessa ojanpohjalla puntit märkinä on isäntä.

Ojankorjausprojekti on saatu loppusuoralle. Kaivannot on tukittu, joten testiryhmä on voitu lähettää kentälle. Ryhmä liikkuu neljällä (kertaa pääluku) jalalla, joten tuskinpa upoksiin kenkään joutuu.
Uppoaman ainakin pitäisi olla pienempi, koska kuivuminen on parantunut.

Lohko on ruostuvaa maalajia. Tästä syystä salaojaputkea kannattaa laittaa vain kohtiin, joista niitä pääsee huuhtelemaan. Ojanpätkien on siis päädyttävä salaojakaivoon tai laskuaukon on oltava avo-ojan penkassa. Eräästä märästä kohdasta kaivoon johtavaa ojaa etsittiin perimätiedon perusteella.

Tässä testiryhmää. Etualalla Lappis pötsiään täyttämässä. Taaempi
osa testiryhmää tutustuu mustaan multaan. Toivottavasti eivät
innostu kaivamaan putkia uudelleen esille.Tämän otoksen
jälkeen kameran linssi pyyhittiin.

Perimätiedolla tai salaojakartalla oli tässä tapauksessa kuitenkin taipumusta liioitteluun, sillä putkea ei löytynyt. Kuivatusta kuitenkin haluttiin parannella, joten kyseiseen kohtaan - ja pariin muuhunkin - tehtiin kaivanto, johon ajettiin sopivan läpäisevää hiekkaa. Päällimmäiseksi palautettiin multakerros.

Pienempinä lähes pintaan ulottuvina tötteröinä näitä hiekka/sorapiiloja kutsutaan sorasilmiksi. Nämä olivat kai sitten huulia, jos naamassa pysytään. - Hymy tosin puuttui, sillä kaivurin puikoissa oli tehty suoraa jälkeä. Niin ojat kuin sorapiilotkin näkyvät nyt pellolla mustalla mullalla olevina juovina.

Nämä täytyi tukkia,
ennen testiryhmän
päästämistä
pellolle. Etteivät
pienokaiset (termi viittaa lähinnä ikään,
1-2 v.) vain putoa kaivantoihin.

Hiekkaa tarvittiin aika monta
kuormaa. Kärryä ei ole tällä
viikolla muistettu vahata.
Vai miten niin kolhuisen
näköinen?

Sorakerroksen läpi tuleva
vesi menee kuvassa
näkyvistä pienistä rei'istä
putken sisään ja virtaa sitä
kautta pellolla pois.

Syyssadon rehuntekokin oli ajankohtainen. Heinä kaadettiin tiistaina, eilen pöyhittiin kuivemmaksi ja tänään paalataan. Tämä kuorma on menossa makkaratehtaalle.

Julkisia ojia

Sinimailanen on maailman mittakaavassa merkittävä rehukasvi, Suomessa kuitenkin melko vähän viljelty. Mailanen ottaa kosteudesta nokkiinsa ja sen kyllä tällä lohkolla tänä kesänä huomaa. Mailaskasvusto julkituo salaojan paikan ilman karttojakin. Muilta kohdin mailanen on hävinnyt. Kuva elokuun alusta.

Sinimailanen - apilan sukua. Rehukasvi - ihmisravinnoksi
sitä käytetään paljon varheisemmassa vaiheessa eli ituna. Salaojan
kohdalla kasvusto on 70-senttistä. Lohkolta on aikaisemmin
kesällä tehty kuiva heinä.

Suuressa maailmassa normaalitilanne on se, että pellolle johdetaan vettä kastelua varten. Suomessa normaalia taas on ojittaa viljelymaat ylimääräisen märkyyden ohjaamiseksi pois pelloilta. Tasan ei käy onnenlahjat tai jotain sen tapaista.

Ennen vanhaan ojat olivat kaikki avo-ojia, jolloin ojien kohdat olivat tietysti pois potentiaalisesta viljelyalasta. Näitä tiheässä olevia ojia kutsutaan sarkaojiksi. Ojien väliset alueet ovat tietysti sarkoja. Sarkaojitettua peltoa enää harvemmin täällä näkee, mutta maantiellä muinaiset ojat paikoin huomaa. Peltoaukean halkova, ojitussuuntaan poikittain tehty asfalttitie saattaa edelleen pompauttaa autoa aina vanhan ojan paikan kohdalla. Vielä nyt vuosikymmenten päästä.

Salaojaremontin yhteydessä esiin tullut
vanha lautaputki. Puisten putkien jälkeen
vuoroon tuli tiili ja nykyään käytetään
muoviputkia.

Ukin kaivurointijälkeä. Tästä ojasta ei keväisessä salaojanhuuhteluoperaatiossa
 mennyt huuhteluletku läpi ja myöhemmin tukkoisuuden huomasi myös
siitä, että pelto ei kuivunut koneita kunnolla kantavaksi. Yläkuvan lautaputki
paljastui tästä salaojakartan mukaisesta paikasta. Salaoja korjataan, kunhan
tämä tilapäinen avo-oja on ensin kuivattanut ympäristön koneita kantavaksi.
Lentävä matto -sovitteiset maatalouskoneet puuttuvat edelleen markkinoilta.

Salaoja on maahan asennettu putki, jonkan ympärillä on sopivan läpäisevää "salaojasantaa".Pinnalla on peltomaa. Varsinkin märissä oloissa ojanpaikat kuitenkin näkyvät, yleensä parempana kasvuna. Salaojat kaivetaan nimestä huolimatta salailematta ja päivänvalossa. sillä sulan maan aikaan päivät ovat voittopuolisesti pitkiä. Salaisuus on siinäkin mielessä etäinen käsite, että lähes kaikista ojituksista pitää nykyään ilmoittaa ely-keskukseen 60 vuorokautta ennen operaatiota. Vähäisestä kunnostuksesta ei tarvitse ilmoittaa paitsi, jos oja sattuu olemaan pohjavesialueella. Viereisen kuvan ojasta on pohjavesialueen puolelle muutama kymmenen metriä. Onneksi tukkeutunut oli tämä eikä vastapäinen oja. Muuten korjaamaan pääsyä olisi voinut jouta pari kuukautta odottelemaan.