Karjaharjako?

Nyt pojat äkkiä, ennen kuin paali lasketaan maahan.

Eilen oli taas kuivituspäivä. Erityisesti aiheella huvittelivat sonnit. Joissakin navetoissa, yleensä lypsylehmillä, on pyöriviä karjaharjoja. Näiden alle voi kuontaloonsa uutta pörheyttä kaipaava lehmä mennä karvojansa järjestyttämään. Eilisen kuivituksen yhteydessä sonnipojat keksivät karvalakkimallin pyörivästä harjasta ja pyörittelivät vielä kuormaajassa roikkuvaa kuivikepaalia.

Tänään ohjelmassa on ollut talouskeskuksesta noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan metsäautotien kunnostusta. Tielle ajettiin toistakymmentä rekkakuormaa soraa. Uuden pinnan lisäksi levennettiin joitakin liittymiä ja kohennettiin kääntöpaikkaa.

"Hurjan näköinen peli", totesi kesäasukas tien naapurista. Ei ole kaveri mikään nipottaja vuodenaikojen suhteen, kun nyt on vasta maaliskuu. "Sillä saa hurjan hyvää jälkeä.", oli isäntä vastannut

Isäntä on viettänyt päivän lanailemalla tienpinnan oikeaan muotoon. Tien keskikohdan pitäisi olla reunoja korkeammalla. Mikäli siis halutaan, että vesi on ojissa eikä tiellä. Näin yleensä halutaan. Tie kohentui, mutta lanakuskin niska sen sijaan muistuttaa vallinneista ergonomiaongelmista. Eteenpäin mennään, mutta työnjälki on takana. Läheinen hevosyrittäjä käyttää osaa tiestä hevosten hengästyttämiseen. Tästä tien alkupäähän ajettiin 0-16 mm mursketta. Tukkirekka pärjää karkeammalla. Normaali metsäautotien "raekoko" on 0-55 mm, millä muut osat ja kääntöpaikat päällystettiin.