Muffinsseja, puintia ja hölkkää

Suomen luonnon päivän lähilehmät Huljalan Tupalassa: Vas. Palturi, Juuri, Nätti, Plätti ja Loru. Paali oli tuotu paikalle, jotta innokkaimmat karjanhoitajakandidaatit pääsisivät itseään toteuttamaan. Päivän mittaan itsensätoteuttajia oli siihen malliin, että heinäröykkiö aidan sisäpuolella ei jäänyt tähän. Tarkkaan ottaen herrat Palturi ja Plätti eivät tietenkään ole sen paremmin lähi- kuin etälehmiäkään vaan sonnivasikoita. Sukupuolineutraali ilmaus olisi nauta.

Sukalainen härkäpapumuffinssi mallia mansikkakausi.
Eilen oli punaherukoita.

Suomen luonnon päivää juhlittiin taas muun muassa luomutilavierailujen merkeissä ympäri valtakunnan. Tupalassa on mukana menossa oltu ensimmäisestä kerrasta alkaen. Kaksijalkaisten lisäksi ensimmäisen luonnon päivän osallistujista tavattavissa olivat myös Jääski, Juuri, Jyhve, Jakris Kaarna, Korea, Kymppi ja Kreija. Lapsityövoiman nuorimmainen kuudenneskin osallistui aktiivisesti ensimmäiseen tilaisuuteen, joskin muistikuvia epäillään hatariksi. Nykyisessä elämänvaiheessa autobiografinen muisti kuitenkin jo pelaa. Kaveri on nimittäin kuukausitolkulla muistanut kysellä, koska taas on muffinssipäivä. Ruskeat muruset herran naamassa pitkin päivää osoittivat, että nimitys ei hänen näkökulmastaan ollut tuulesta temmattu.

Sampon puinti Sampon kopista katsottuna. Uusi Sampo-
härkäpapulajike oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljelyssä.

Paitsi avoimien ovien valmistelua on viikolle osunut sadonkorjuuta ja eläinten järjestelyä. Härkäpavun puinti aloitettiin tiistaina. Silloin puimuri käytiin tosin vain kääntämässä pellolla, kun lasinpyyhkijöiden käyttö ei riittänyt pitämään kasvustoa puintikunnossa. Lyhyt mutta märkä sadekuuro yllätti. Näistä yllätyksistä olisi ollut enemmän iloa pari kolme kuukautta aikaisemmin. Lähipelto on nyt putsattu, mutta harjoitukset jatkuvat.

Tästähän kaikki ymmärtävät, miten lajittelu tapahtui.

Eläinten järjestely alkoi mainiosti. Tarkoitus oli ottaa sonnit pois lehmien laumoista ja
sonnivasikalliset lehmät lapsukaisineen eroon seurueista, joissa on lehmävasikoita.

Muuten meni hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun herra Nurmea juoksutettiin lehmien tyköä hallille muitten herrojen seuraan tapahtui ratarikko. Ratana ollut tilustie kulkee metsälaitumen ja pellon välissä. Reitti suljettiin puolesta välistä siinä vaiheessa, kun Nurmea eroteltiin lehmien joukosta. Ihan siltä varalta, että yhden sonnin sijasta aitauksesta tuleekin ulos yksi sonni ja parikymmentä lehmää. Tämän välisulun avaaminen pysäytti hyvin oikeaan suuntaan edenneen menon. Aidan aukaisemista odotellessa Nurmella oli aikaa huomata metsälaitumen laidassa korkeammalle nostetut langat. Metsän laidassa on muutama mehiläispesä ja alempia aitalankoja on niitten vierestä nostettu mehiläishoitajan työergonomian parantamiseksi. Siitä mehiläishoitajan mentävästä aukosta viidensadan kilon sonni sitten pitkästyksissään sujahti metsän puolelle samalla hetkellä, kun reitti eteenpäin olisi ollut auki.

Ongelma oli se, että metsälaitumella olivat samanaikaisesti astuttamatta jätetyt lehmät ja hiehot. Onneksi kiimassa oli juuri se hieho, josta olimme katselleet, että tuo olisi sittenkin voinut olla astutettavien puolella. Hellekesän jäljiltä kaikki tarkoitetut eläimet tuskin tiinehtyvät, joten mahdollinen lisävasikkakin on oikeastaan ihan tervetullut. Lopulta ongelmaksi jäi siis se, että emännän ja isännän päivälliselle pääsy viivästyi ja harjua tuli kiipeiltyä ylös ja alas huomattavasti useammin kuin vallinneessa hellesäässä olisi ollut mukavaa.

Kauhallinen C-vitamiinia.