Enkä pitkästy ensi viikollakaan

Pari kuukautta on huudeltu aitojen yli, mutta nyt katsotaan, kumpi on sanojensa mittainen. Nurmen ja Oleksin kausi rouvaseurassa päättyi ja siirryttiin taas aikamiespoikien kesäsiirtolan viheriölle.

Kesä alkaa olla vähissä esimerkiksi koululaisilta ja siitossonneilta. Ensin mainitut palasivat pulpetteihin viime viikolla ja jälkimmäisten arki (=lehmien katseleminen aidan takaa) alkoi yhtenä sumuisena aamuna tällä viikolla. Astutuskauden aikana isoilta pojilta oli päässyt unohtumaan, kumpi on mahtavampi. Se täytyi mitata heti ensi töiksi, kun samaan aitaukseen oli päästy. Mittauksen tulos oli kaksi hengästynyttä ja hikistä sonnia, joista toinen on jonkin verran mahtavampi kuin toinen.

Isäntä ja emäntä kävivät poikien matsin aikana siirtelemässä lehmiä toisaalla. Siirtoreittien aukaisun ja sulkemisen vuoksi aitasähköt joutui pariin kertaan katkaisemaan. Virta pois ja harras toive, että Nurmen ja Oleksin ottelualue ei juuri sillä hetkellä ole aivan aidan tuntumassa. Ilmeisesti ajoitukset olivat onnistuneita, sillä pihaan palatessa tavattiin edelleen kaksi sonnia ja ehjä aitaus. Virran katkaisu on nykyään vaivatonta, sillä sähköpaimen ymmärtää tekstiviestejä. Välillä ei tarvitse hölkätä halliin pistorasian viereen ja takaisin. Teleohjaus oli aikaisemminkin mahdollista, mutta tapahtui niin, että soitettiin kotiin ja pyydettiin jotakuta joutilasta kipittämään paimenaparaatin viereen vastaanottamaan irti/takaisin-ohjeita.

Joissain urheilulajeissa sarjana on naisten takaa-ajo. Isännällä määrittely
on sen verran täsmällisempi, että hän osallistuu nimenomaan emännän
takaa-ajoon. Menestys ei ollut ihan täydellinen, sillä emännän etumatka piti.

Vaikka koululaisilla ja eräillä kyytöillä syksy painaa päälle, niin kyytönkasvattajalla kesä jatkuu. Viikonvaihteen tuntumassa suvisuutta tarjosi säilörehun teko. Alkukesästä vielä arveltiin, ettei toista erää tarvitse tehdä. Muun muassa naakat ovat kuitenkin nokkineet kesäkuisten paalien päällä sen verran laatuvaikutteisesti, että ajateltiin varmemmaksi vielä kasvattaa talvivarastoja. Perjantaina korret nurin, lauantaina ja sunnuntaina pöyhimistä, sunnuntaina ensimmäiset karholle, paaliin ja pakettiin, maanantaina paalainremonttia ja loput karholle, paaliin ja pakettiin.

Paalaimen lisäksi yllättävä remontin tarve iski myös pakettiautoon. Vika havaittiin lauantaina. Tiistaille ja keskiviikolle oli tiedossa reko-kierros, joten auto piti saada kuntoon rehunteon ja paalaimen korjauksen lomassa. Onneksi on Etolan autohuolto. Henkilöauto ja peräkärry olisi ollut hieman hankala yhdistelmä etelän ahtailla reko-paikoilla. Rehun teon ja ylimääräisten remonttien lisäksi yksi vanha lehmä rupesi ontumaan jalkaansa. Eläinlääkärikin piti sovittaa siihen lähtöjen väliin. Ohjelmaa siis riitti ja jotta tulevakin viikko olisi riittävän buukattu päädyimme pähkäilyissämme siihen, että avoimet ovet Suomen luonnon päivänä ensi viikon lauantaina pidetään biotooppikierroksineen. Asiaa on jonkin verran emmitty koronatilanteen vuoksi, mutta kymmenen hehtaarin biotoopissa pitäisi turvavälien onnistua. Tervetuloa siis 29.8. klo 12-15. Emäntä taitaa lähteä pasteijan leivontaan.

Näitä kavereita on tavattavissa kasvimaalla ja luonnoäivänä pihassa.

Henkkarit, kiitos

Nättihän se siinä. Nätin erikoistaitoihin kuuluu hirviaidan alitus.

Eräänä aamuna leikkimökkinukkuja tuli sisälle ja kertoi, että aidan väärällä puolella on sonni. Silmälasit olivat yöpyneet sisätiloissa, joten siksi väärällä puolella maleksijan tarkkaa henkilöllisyyttä ei kerrottu. Äiti jatkoi puuron syöntiä, koska arveli sonnin hetken selviävän aidan väärän puolen ruohoilla. Hetkeä myöhemmin raportoitiin - edelleen ilman silmälaseja - Palturin olevan leikkimökin tykönä.

Äidin lautanen oli tyhjä, joten edellinen polvikin terävöityi ja lähti pukemaan haalareita. Isäntä oli aamulla aikaisin ollut  harjun toisella laidalla laittamassa kastelua kasvimaalle, mutta oli jo palannut pihaan. Emäntä raportoi hänelle telefoonitse Palturi-oletetun ilmoitetun sijainnin, jatkoi säähän sopivien varusteiden haalimista sekä vastaili pienimmän pienoikaisen tärkeisiin kysymyksiin. Kaverin lukutaito on vielä vaatimaton suhteessa Koneviestin kuvatekstien pituuteen, joten tärkeät kysymykset olivat aika teknistä laatua. Vastailu viivytti ulos ehtimistä hetken, mutta tuon hetken aikana isäntä oli harjoittelijan kanssa ehtinyt laittaa sonnin takaisin oikealle laitumelle.

"Mitäs me kovikset?", sanoi sonni harmaalle kivelle. Nurmea ei ole
tavattu puntiksella.

Emäntä lähti haalareissaan sitten kasvimaalle. Jonkin verran myöhemmin sinne viipottaa polkupyörällään ylämäen hieman hengästyttämä - tärkeä tieto oli toimitettava perille viivyttelemättä - aamuinen leikkimökkikaveri. "Laitumella on yksi sonni liikaa. Siellä on myös Oleksi." Isäntä taas oli aamusella raportoinut Oleksin lehmineen tarkkailleen perunan sadetusta pumpputraktorin tykönä kasvimaan puolella harjua. Eivät olleet isäntä ja harjuri tarkastaneet aitaan palautetun kaverin henkilöllisyyttä. Eikä tietysti tule ensimmäiseksi mieleen, että hetkeä aikaisemmin harjun takana päivystänyt sadetusasiantuntija on jolkotellut aidan läpi ja hylännyt seurueensa. Leikkimökkityyppi, kun olisi näkimien kera ehtinyt paikalle, ei erehdystä olisi tapahtunut. Paikalliset scherlockholmesit selvittivät vielä Oleksin reitin. Johtolangoiksi löytyi löysässä oleva aitalanka ja muutama sontaläjä.

Tämä eipisodi olisi ollut suorastaan toivottu puolitoista viikkoa myöhemmin, jolloin sonnit oli suunniteltu poistettavaksi lehmien laumoista. Nyt sitten pohdittiin, ovatkohan kaikki lehmät jo tiineitä, vai pitäisikö Oleksi palauttaa työmaalleen. Ei lähdetty järjestelmään, koska oikeastaan olisi aika hyvä, jos vasikoita ei syntyisi enää toukokuussa ja muutakin ohjelmaa oli päivälle tarjolla. Keväällä tiedetään oliko oikea päätös.

Nurmi muttei Paavo

Nurmi etualalla, taustalla noin vuotta nuorempi Oleksi. Pojista ei meinannut saada kuvaa edestä päin. Turvat tuppasivat kääntymään juuri aidan taakse saapuneita lehmiä kohden, jolloin häntäpää osoitti kameraan. Valokuva nimensä mukaisesti tarvitsisi valoa, mutta sitä oli ilta-aikaan vähän heikosti tarjolla.

Teurasauton vierailusta huolimatta karjan pääluku kasvoi eilen, vaikkei poikimisia vielä ollutkaan ohjelmassa. Viime kesänä taloon tuli Oleksi hoitamaan ensi suven sulhasmiehen virkaa. Oleksin toistaiseksi nuoresta iästä johtuen pojalle oli kuitenkin suunniteltu virkaveljen hankkimista. Tämä valittu virkaveli karautti pihaan eilen - in cognito hevosautossa - pari hovirouvaa seuranaan. Nurmi tuli taloon. Nimi toivottavasti ei ole enne. Ainakin toivon, ettei Nurmi aiheuta talonväelle ylimääräistä kestävyysjuoksuharjoittelua.

Kaatunut puu. Edellisjakson puroprojektissa syntyneitä uusvanhoja mutkia voi ylittää näinkin, kun siltoja ei joka paikassa ole ja jää ei kanna. Kaveri selvisi kylmättä kylvyttä. Nurmi tarkastanee nämä maisemat, kun taas vihertää. Valkeuden ravintoarvo on turhan vähäinen.

Aakkosjärjestyksen hallitsevat voivat päätellä, että Nurmi on Oleksia vanhempaa vuosikertaa. Nuorison suhteen en tästä aakkosjärjestyksen tunnettuudesta ole enää varma, kun nykymaailmassa kuukle ja muu tekoäly niin usein hoitaa aakkospuolen on sitten kysymys puhelinluettelosta, kartan hakemistosta tai sanakirjasta.

Mainitut hovirouvat olivat kaksi toivottavasti kantavaa hiehoa hallin nykyasukkaiden sukukirjoa täydentämään. Matkan päätteeksi rouvat siirtyivät kaltaistensa seuraan ja Nurmi Oleksin kaveriksi hallin päädyn terassilliseen poikamiesboksiin. Oleksille hienoja käytöstapoja opettamassa ollut Nukku-Matti-härkä taas palautettiin suurempaan seurueeseen, jossa se laidunkaudenkin vietti.

Tulokkaiden sopeutumisen lisäksi viime päivinä on saanut seurata juoma-altaiden sopeutumista vallitsevaan säähän. Pakkasta on ollut ja sopeutumista edistää kummasti tarkoituksenmukainen lämmityskaapeli. Ihan täydellistä apua siitä ei kuitenkaan ole ollut, vaan suluutta on avustettu kiikuttamalla aamun aluksi pari kastelukannullista kuumaa vettä niukemmalla käytöllä oleviin altaisiin.

Sulana pysyminen vaatisi altaiden riittävää käyttöä, ts. juojia pitäisi olla enemmän, niiden pitäisi olla janoisempia tai altaita pitäisi olla vähemmän. Juomarien lukumäärää allasta kohden rajoittavat kuitenkin hyvinvointimääräykset. Pienikokoinen kyyttömamma ryyppää janonsa sammuttamiseen riittävät litrat aika nopsaan. Tällöin pääsee syntymään pitkiä juomataukoja, jolloin vesi ehtii jäätyä. Tätä ongelmaa ei syntyisi, jos pääluku koostuisi 600-700-kiloisista kymmeniä litroja päivässä lypsävistä ammattitaitoisista lypsylehmistä. Ne tarvitsevat oikeastikin umpikyyttöä enemmän juomapaikkoja, koska niillä menee altaalla pidempään, kun tankattavia litrojakin on moninkertainen määrä. Normille lienee kuitenkin yksinkertaisempaa laskea lehmiä kuin juomiseen käytettyä aikaa, jolloin vallitsevan todellisuuden ei ole annettu häiritä normin laatimista.

Uusi poika

Pojat puitten alla. Uusi "pikkuveli" (toinen vas.)ensimmäistä aamua uudessa kodissa. Oleksi lepäili ylärinteessä puitten alla isompien kanssa. Kuvausta varten kuitenkin noustiin jaloittelemaan.

Kevättalviset puhemiesoperaatiot ovat askelta lähempänä tavoiteltua lopputulosta. Silloin odoteltiin syntyväksi vasikkaa, jonka sukupuoli ei vielä ollut tiedossa. Toivottu potra poika syntyi ja nyt olisi seuraavalle suvelle kyyttömammoille potentiaalinen sulhasnuorukainen. Oleksiksi nimetty pikkupoika jätti syntymätilansa maitopoikavaiheen päätyttyä ja liittyi pyhänä Tupalan muonavahvuuteen.

Taloon tultiin illan suussa. Kärry ajeltiin laitumen keskelle ja poika päästettiin irti. Lauma isoveljiä kiiruhti oitis tutustumaan tulokkaaseen ja porukalla lähdettiin juoksemaan pitkin laidunta. Sähköaita oli kuitenkin navetassa varhaisimman vasikkuutensa viettäneelle nuorukaiselle uusi elementti. Poika painui läpi aidan viereiselle lohkolle. Isommat ja maatalousteknologisesti perehtyneemmät jäivät suosiolla kotilohkolle ihmettelemään moista rämäpäisyyttä. Isäntä ja emäntä taas jäivät ihmettelemään, riittääkö lapsukaiselle viisi hehtaaria, vai jatkuuko matka metsän puolelle. Viereinen lohko oli sähköistetty vain käytössä olevan laitumen vastaiselta rajalta ja osalta laitoja oli aitalanka rullalla odottelemassa rehunkorjuuta. Päätettiin lähteä varmuuden vuoksi korjaamaan aukot ja yhdistämään piuhat. Varusteiksi oli sattunut vain yhdet aitalangan käsittelyyn sopivat pihdit (=eristetyt kahvat + eriste ehjä). Emäntä lähti yhdelle laidalle kerimään auki rullalla ollutta lankaa, isäntä taas pihtien kanssa lohkon toiselle laidalle poistamaan sähköltä hyppymatkaa vaativat pisteet. Siinä sitten muutamaan kertaan huutelimme pellon laidalta toiselle, onko sähköä vai ei, kun rulla piti nostaa maasta ja  liitoksia kohennella auki kerityn langan puolella. Onneksi on molemmilla kantavat äänet, niin vastaus ei häipynyt tuuleen ja emäntä välttyi sähkötälleiltä.

Tämäkin metsäläisseurue tuli tien toiselle puolelle katsastamaan uuden tulokkaan.

Sähköaidan lisäksi uusi tuttavuus Oleksille oli juuristaan maassa kiinni kasvava ruoho. Ruoho on ollut nautojen historiassa mukana paljon aitoja pitempään, sillä tässä kohdassa toimimiseen oli korvien välissä valmiina vankkaa perimätietoa. Kantapään kautta ei tarvinnut kokeilla eikä katsoa muilta mallia. Turpa maahan ja pötsiä täyttämään heti, kun vauhti hidastui. Kohta Oleksi myös hölkkäsi aidan viertä siihen malliin, että sähköaidan syvin olemuskin oli mitä ilmeisimmin tullut ymmärrettyä. Nostimme lohkon laidalla olevan "puiston" kohdalta alalangan vasun selkää korkeammalle niin, että paluu sivistyksen (vanhemmat sonnipojat) pariin kävisi miellyttävästi. Vasikan aivoissa oleva perimätieto nimittäin kertoo - sen lisäksi että ruohoa pitää syödä - sen, että laumaeläimen kuuluu pyrkiä kollegoidensa seuraan. Ja siellä ammattitaitoinen naudan alku aamulla teorian mukaisesti loikoili kavereiden seurassa ihan niin kuin arveltiin. Viiden hehtaarin yksityislaidun; ja pyh sanoi Oleksi.

Metsäveljen paluu

Nopein tapa kasvattaa karjan päälukua on googlen automaattinen panoraamatoiminto. Ihan noin monta mustankirjavaa lappalaissonnia meillä ei ole. Tässä on juuri siirrytty metsän puolelle karkulaista yhyttämään.

Jatkokertomuksen edellinen osa päättyi Morfologia-nimisen sonnin metsäveljiin liittymiseen. Seuraavana päivänä kaveri näyttäytyi metsälaitumen puolella. Tuolloin vielä osin maassa olleet aidat nostettiin ja sähköistettiin. Joukkojen yhdistämiseksi ikäluokkien 2015 (M-alkuiset sonnit) ja 2014 (L) nuorukaiset kutsuttiin kertausharjoituksiin - siis ryynäämään metsään. Niille tehtiin laitumelta metsään johtava kuja ja huikattiin liikekannallapanokäsky.

Asiaa kyllä hieman arveltiin, sillä tyyppien puunhalausotteet ovat metsätalousmielessä aika krouveja, sanoisinko kovasorkkaisia. Tonttia oli kuitenkin käytettävissä reilu kaksi hehtaaria per turpa, sissiretken arvioitu kesto lyhyenpuoleinen ja muut vaihtoehdot metsäveljen kotiuttamiseksi tulokseltaan epävarmempia - ainakin työläämpiä. Lehmät käyttäytyvät metsässä paljon siivommin, joten niillä on metsätuhojen välttämiseksi etuoikeus metsälaitumiin. Sonnit ovat pellolla valvovan silmän alla.

Parvekkeelta otettu paparazzikuva laitumelle palanneista sonneista. Mänty hiukan haittaa.

Metsään ei järjestetty juomapaikkaa ja kuja laitumelle jätettiin auki. Oletus oli, että janon iskettyä joukkue marssiin jonossa laitumen poikki purolle juomaan, jolloin veräjä voidaan sulkea poikien perässä. Sadekuurot siirsivät janoisuuden yllättävän kauas, mutta tänään iltapäivällä yhtä vaille täysilukuinen jonomuodostelma lopulta bongattiin. Hiukan perästä kuusikko heilui ja viimeinenkin sissi saapui. Ja ymmärsi tällä kertaa mennä kavereiden perässä.

Nuoruuden toilailut voi löytää edestään myöhemmällä iällä. Morfologia oli yksi niitä sonneja, joita olisin tarjonnut, jos joku olisi kysynyt tuon ikäluokan kaveria siitoskäyttöön. Sen emän - Verson - vasikat ovat kasvaneet hyvin ja emä oli hyvän kokoinen ja normaaliluonteinen. Metsään karkaamistempaukset kuitenkin poistivat kaverin tältä listalta. Sen sijaan on nyt tiedossa ikäluokan pakastinjonon ykkössija ensi vuonna. Arkuus vaikeuttaa koko lauman hoitoa, joten se on epätoivottava luonteenpiirre kotieläimellä.