Enkä pitkästy ensi viikollakaan

Pari kuukautta on huudeltu aitojen yli, mutta nyt katsotaan, kumpi on sanojensa mittainen. Nurmen ja Oleksin kausi rouvaseurassa päättyi ja siirryttiin taas aikamiespoikien kesäsiirtolan viheriölle.

Kesä alkaa olla vähissä esimerkiksi koululaisilta ja siitossonneilta. Ensin mainitut palasivat pulpetteihin viime viikolla ja jälkimmäisten arki (=lehmien katseleminen aidan takaa) alkoi yhtenä sumuisena aamuna tällä viikolla. Astutuskauden aikana isoilta pojilta oli päässyt unohtumaan, kumpi on mahtavampi. Se täytyi mitata heti ensi töiksi, kun samaan aitaukseen oli päästy. Mittauksen tulos oli kaksi hengästynyttä ja hikistä sonnia, joista toinen on jonkin verran mahtavampi kuin toinen.

Isäntä ja emäntä kävivät poikien matsin aikana siirtelemässä lehmiä toisaalla. Siirtoreittien aukaisun ja sulkemisen vuoksi aitasähköt joutui pariin kertaan katkaisemaan. Virta pois ja harras toive, että Nurmen ja Oleksin ottelualue ei juuri sillä hetkellä ole aivan aidan tuntumassa. Ilmeisesti ajoitukset olivat onnistuneita, sillä pihaan palatessa tavattiin edelleen kaksi sonnia ja ehjä aitaus. Virran katkaisu on nykyään vaivatonta, sillä sähköpaimen ymmärtää tekstiviestejä. Välillä ei tarvitse hölkätä halliin pistorasian viereen ja takaisin. Teleohjaus oli aikaisemminkin mahdollista, mutta tapahtui niin, että soitettiin kotiin ja pyydettiin jotakuta joutilasta kipittämään paimenaparaatin viereen vastaanottamaan irti/takaisin-ohjeita.

Joissain urheilulajeissa sarjana on naisten takaa-ajo. Isännällä määrittely
on sen verran täsmällisempi, että hän osallistuu nimenomaan emännän
takaa-ajoon. Menestys ei ollut ihan täydellinen, sillä emännän etumatka piti.

Vaikka koululaisilla ja eräillä kyytöillä syksy painaa päälle, niin kyytönkasvattajalla kesä jatkuu. Viikonvaihteen tuntumassa suvisuutta tarjosi säilörehun teko. Alkukesästä vielä arveltiin, ettei toista erää tarvitse tehdä. Muun muassa naakat ovat kuitenkin nokkineet kesäkuisten paalien päällä sen verran laatuvaikutteisesti, että ajateltiin varmemmaksi vielä kasvattaa talvivarastoja. Perjantaina korret nurin, lauantaina ja sunnuntaina pöyhimistä, sunnuntaina ensimmäiset karholle, paaliin ja pakettiin, maanantaina paalainremonttia ja loput karholle, paaliin ja pakettiin.

Paalaimen lisäksi yllättävä remontin tarve iski myös pakettiautoon. Vika havaittiin lauantaina. Tiistaille ja keskiviikolle oli tiedossa reko-kierros, joten auto piti saada kuntoon rehunteon ja paalaimen korjauksen lomassa. Onneksi on Etolan autohuolto. Henkilöauto ja peräkärry olisi ollut hieman hankala yhdistelmä etelän ahtailla reko-paikoilla. Rehun teon ja ylimääräisten remonttien lisäksi yksi vanha lehmä rupesi ontumaan jalkaansa. Eläinlääkärikin piti sovittaa siihen lähtöjen väliin. Ohjelmaa siis riitti ja jotta tulevakin viikko olisi riittävän buukattu päädyimme pähkäilyissämme siihen, että avoimet ovet Suomen luonnon päivänä ensi viikon lauantaina pidetään biotooppikierroksineen. Asiaa on jonkin verran emmitty koronatilanteen vuoksi, mutta kymmenen hehtaarin biotoopissa pitäisi turvavälien onnistua. Tervetuloa siis 29.8. klo 12-15. Emäntä taitaa lähteä pasteijan leivontaan.

Näitä kavereita on tavattavissa kasvimaalla ja luonnoäivänä pihassa.

Ennen ja jälkeen juhannuksen

Saavutaan kohteeseen. Lauman reittivalinnoista ei ollut huomauttamista,
mutta matkanopeus oli helteeseen nähden turhan kova.

Sonneilla on reitti selvä eteenpäin. Emännällä taas on sanansa sanottavana,
mikäli joku kavereista huomaisi unohtaneensa jotain ja päättäisi kääntyä
takaisin sitä noutamaan.

Näköala trkatorista tuubikäärimelle.

Lehmiä arvottiin uusiin ryhmiin juhannuksen alla. Tai ei siis tietenkään arvottu, vaan aivan suunnitelmallisesti jaettiin. Jako sujui tänä vuonna siinä mielessä yllätyksellisesti, että missään vaiheessa yksikään sorkka ei käynyt ei-toivotulla tontilla. Sonnilaumasta Roho kyllä kunnioitti aidan paikkaa turhauttavan pitkään, ennen kuin uskalsi astua tielle ja lähteä muiden poikien matkaan. Kesäkuun lähes ainoa pieni sade avitti jaottelua sen verran, että lehmät olivat kokoontuneet jakopäivän aamuna valmiiksi halliin. Etukäteen veikattuna hankalin vaihe olisi ollut saada vasikat seinien sisäpuolelle järjestelyjä varten. Toiseksi hommaa helpotti työhön osallistunut Kymmenenvee, joka tunnistaa uudet vasikatkin ensisilmäyksellä takajalan sivureunasta. Emäntä ja isäntä tarvitsevat vähän enemmän tuntomerkkejä, jos pitää tunnistaa Sähköposti tai Suursaari kymmenen ympäriinsä pyörivät vasun joukosta. Asiallisista sijainneista huolimatta pientä hengästymistä oli tarjolla, kun laumoja siirrettiin eri laitumille. Kauimmaiselle ryhmälle isäntä lähti jänikseksi parinsadan metrin etumatkalla, mutta laitumelle asti päästessä emäntä ei siis ollut enää yksin peräpään valvojana. Onneksi osasivat oikeasta veräjästä ilman opastajaa.

Näköala tuubikäärimeltä traktoriin.

Vesi on ollut aika kortilla lukuun ottamatta sitä pientä kuuroa, joka kokosi jaoteltavat lehmät juuri oikeaan aikaan katon alle. Sateen aikaansaamiseksi ryhdyttiin siis sadetanssiin. Yleensä aika tehokas koreografia on ollut niittää riittävästi heinää kuivumaan. Toinen menetelmä on aloittaa puinnit. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sopinut ajan henkeen, joten yritettiin ensimmäiseksi lueteltua poppakonstia.

Tällä laitetaan korret jonottamaan ennen paalausta. "Kasari-disainia"
edusavassa kopissa ei tullut vilu. Oli yksi niitä ilmastoimattomia.

Yleensä naapuri on käynyt niittämässä heinät, mutta nyt tämä mokoma oli lähtenyt lomalle saatuaan omat kortensa kokoon. Jalomielisesti hän kuitenkin piti isännälle niittokoneensa pikakurssin ja isäntä toimitti 36 hehtaarin sateentekoloitsun. Emäntä tuli pöyhijän kanssa perässä. Heiniä vispailtiin muutama päivä ja aurinko vain porotti. Paalit pyöriteltiin parina päivänä paahteen edelleen vallitessa. Vallinnan huomasi erityisen hyvin ilmastoimattomassa traktorissa. Joskus on viimeisen paalikuorman kotiinkuljetuksessa tarvinnut lasinpyyhkijöitä, mutta nyt ei vielä silloinkaan tärpännyt. Heinäpoudassa oli sinänsä ihan toivottava ilmiö, mutta laitumet tarvitsisivat loppukesän tarjoiluihin tuoreita korsia ja niitä ei putkahtele ilman vettä. Juuri nyt kuuluu sentään ihan lupaavaa ropinaa.

Nimenhuutoja heinähommien ohessa

Tästä kyyttöjen talviruokinta lähtee. Kuskien on syytä olla tarkkana, etteivät kyynärpäät kolahda yhteen. Vasemmalla heinä katkeaa ja oikealla leviää parempaan kuivumisasentoon. Pöyhimestä on kolmannes omaa, niittoalusto on naapurin. Niittotraktorin koppiin tosin nousi noin 25 kiloa työnjohtoa talon puolesta.

Karanneita lehmiä riittää. Isännälle ohikulkija tekstiviestitti Vanhallatiellä havaitsemastaan naudasta. Emäntä oli kotona ja lähti katsomaan todennäköisintä karkupaikkaa, mutta mäen päällä  olivat aidat ehjiä, tunnelma rauhallinen ja nimenhuudossa kaikki todettiin läsnäoleviksi. Emäntä piti varmuuden vuoksi nimenhuudon viereiselläkin laitumella, mutta sielläkään ei ollut havaittavia puutteita. Isäntä soitti naapuriin, jos siellä mahdollisesti olisi epäiltävissä päälukuvajausta. Tuli tietoon, että tiellä käyskentelijä oli havaittu aikaisemminkin ja se onkin mustavalkoinen, pitkäjalkainen, ilmeisesti tiine hieho, jota kukaan, keneltä on keksitty kysyä, ei kaipaa. On siis tullut jostain vähän kauempaa. Korvamerkinlukuetäisyydelle ei ole päästy. Tieto selitti todennäköisesti myös noin viikko sitten valtatien toisella puolella olevan naapurin postilaatikolla olleen nautamaisen sorkan jäljen. Ilmoituksesta selvittiin siis tarkastuskäynnillä ilman hölkkäharjoituksia.

Tästä on lähtenyt jäävuori keritytymään. Kohta näitäkin
pääsee rouskuttamaan.

Lapsityövoima kylvi kasvihuoneessa tammenterhoja
ruukkuun ja raportoi lähes päivittäin tammen taimien
lehtien koosta ja lukumäärästä sekä siitä, että nämä
tammenlehtisalaatin lehdet ovat vain vähän
oikean tammenlehden näköisiä.

Isäntä oli viestiä vastaanottaessaan ulkoiluttamassa pöyhijää kauemmalla lohkolla ja ulkoisti yllämainitut nimenhuudot siksi emännälle. Viikonlopun viihteeksi oli nimittäin  perjantai-iltapäivällä aloitettu rehunteko. Emokyyttö ei kauhean sulavaa sapuskaa tarvitsisi, joten sen puolesta olisi voinut vielä hiukan varrota ruohon korsiintumista. Tietyille lohkoille pesiytyneet hevonhierakat piti kuitenkin saada poikki, ennen kuin siemenet kehittyvät itäviksi. Niittokone kuskeineen päästettiin siksi vapaaksi heinikkoon. Valmista tulee nykykalustolla aika sukkelaan, joten aparaattia ei tarvitse onneksi olla itsellä. Nyt korsista käännellään toistuvasti kosteampaa puolta päälle päin ja toivotaan, että aurinko suvaitsisi paistaa eikä tuulikaan olisi pahitteeksi. Pitäisi varmaan ruveta siirtelemään kasvimaan harsoja johonkin, niin tuuli vähän yltyisi. Tämän erän paketointi on tarkoitus aloittaa maanantaina. Katsotaan juhlistetaanko toisella satsilla juhannusta, vai miten käy.

Kasvimaan päivän tilanne tuli tarkastettua nimenhuutoreissulla. Tähän aikaan vuodesta tilanne kehittyy aika ripeästi. Juhannukseksi tulee jo vitamiinia - tai ainakin rouskutettavaa - tarjolle. Pelkällä persiljalla ei pitkälle pötki, mutta sitä olisi nyt jo. Perunapenkkiin tehty tutkimus jätti vielä epätietoiseksi. Syödäänkö näitä jo juhannuksena vai vasta vähän jälkeen? Syötävän kokoista salaattia kuitenkin tulee juhannusmakkaran seuraksi. Alkaisi siis vähitellen olla aika suunnitella pellonlaidan myyntiosaston uudelleen toteutus. Tuuli repi nimittäin viime kesänä kasvimaalla olleen katoksen. Täytyy keksiä jotain järeämpää tilalle ja ehtiä vielä pystyttämään kyseinen keksintö.

Peltoja pakettiin

Ruoho katkeaa. Näkymä traktorin nokan yli. Traktori ja niittokoneet oli lainattu naapurista, isäntä ratin takana oli oma. Yksi kone ujeltaa traktorin edellä etunostolaitteissa, toinen taas kulkee perässä sivulla. Kun takana kulkee niittokone molemmilla sivuilla, puhutaan perhosniittokoneesta. Tämä malli on siis hiukan siipirikko.

Viikon sana on ollut ruohon paketointi. Poikki, lyttyyn ja rullalle sekä rullat pitkulaiseen pakettiin. Vähän sekoittamista väliin. Poikki&lyttyyn -vaiheen hoitaa niittokoneen nykyisin yleisessä käytössä oleva muoto, niittomurskain. Niittäminen tarkoittaa korren katkaisua, mutta murskaava kone myös hieraisee heiniä hiukan lyttyyn, jolloin ne kuivuvat nopeammin. Sääriski pienenee ja veden kuljetus vähenee.

Paali laskettu juuri käärittäväksi. Hapatetaan herkkuja ruohottomalle vuodenajalle. Aurinko paistoi työmaalla erittäin kirkkaasti, joten kuvassa on valitettavan pimeitä paikkoja. Eläviä kuvia samasta aiheesta tältä (Kokkaillaan talveksi) ja viime (Tubetusta) kesältä.

Rehunteon lisäksi on järjestelty lehmiä sen verran, että yksi työpari on lähetetty maisemanhoitoon Länsi-Hollolaan sekä työtripla Pohjois-Kärkölään. Karjavaunussa tietenkin. Samaa karjavaunua käytettiin myös valtatien ylittämiseen ihan kotinurkissa, sillä luotto kyyttöjen liikennekäyttäytymiseen ei ole edellisestä vuodesta kohentunut. Jopa rämäpääksi luokiteltavaan viisivuotiaaseen on talonväen luotto korkeammalla. Kaveri lasketaan maantieliikenteeseen vain huomiovarusteissa aikuisen valvonnassa.

Samaan aikaan vastapäätä. Katsovathan ihmisetkin kokkiohjelmia. Tässä yleisö keskittyneesti seuraa, kun heille valmistetaan ensi talven eväitä. Jääkaapillakaan ei tarvitse välillä kipaista. Sen kun pyöräyttää pötsistä seuraavan märepalan ja antaa leukojen käydä.

Ylimääräistä liikuntaa on saatu yhden hiehojahdin verran. Naapuri soitti peltotiellä liikkuvasta keskikokoisesta sonnista. Lähempi tarkastelu kertoi, että kyseessä oli Niirala-niminen hieho, joka liikuskeli sonnilaitumen vierellä. Virheellinen sukupuolen määritys johtui ilmeisesti tästä sijainnista. 

Hiehot olivat päättäneet kokeilla härkäpapudieettiä, sillä loput neitokaiset tavattiin papupellosta. Hiehojen aidasta oli ilmeisesti puuttunut kolmen tolppavälin verran sähköä. Tästä välistä oli siirrtytty rypsimaan kautta papuilemaan.

Emäntä aukoi lankoja, jolloin paputytöt saatiin näppärästi lähemmäs yksinäistä hortoilijaa. Siirron näppärä luonnistuminen vain oli saanut emännän unohtamaan kohdealueella olevan aitalangattoman kohdan, jolloin lauma jäi pyörimään pienen tiealueen sijasta väljemmälle laidunlohkolle. Tästä unohduksesta satelikin työmaalla olleelta jälkikasvulta runsaasti kehuja. Tältä laidunlohkoltakin olisi vielä palattu kohtalaisen sujuvasti, mutta juuri kun seurue oli kokoontunut aidan viereen turpa oikeaan suuntaa jyrisi ukkonen hajaantumiskäskyn. Ja taas hölkättiin turvasaappaissa.

Kaikkeen ei nykyteknologia pysty. Aidanalus jää niittokoneen ulottumattomiin, mutta lehmän turpa haistaa kyllä, missä on vihreämpää ja ulottuukin aika pitkälle. Lehmät päästettiin rehulohkolle tähteitten keruuseen kohta, kun paalit olivat pääseet makkaraansa. Takana häämöttää naapurin rapsi.

Viikon kesätyöt

Tältä näyttää (naapurin) paalaimen sisuksissa. Työ keskeytyi välillä
vääntyneen terän etsintään.

Korsien paketointia, lihakauppaa ja eläinten lajittelua on kuulunut viikon ohjelmaan. Sääennuste vaihteli edelliseltä viikolta alkaen noin kolme kertaa päivässä. Liian hyvää ollakseen totta - neljän viiden päivän tuulinen pouta - katosi ennusteista, kun päättyvä viikko läheni. Sadetta luvattiin kutakuinkin joka päivälle, joten kuivaheinähaaveet haudattiin. Maanantai-iltana kuitenkin uskallettiin aloittaa niitto. Tiistain ja keskiviikon luvatut parin kolmen millin sateet totetutuivat nollina, joten säilörehun paalaamiseen ryhdyttiin torstaina aamupäivällä. Ensimmäinen lohko saatiin pakettiin suht kuivana, mutta iltapäivälle ennustettu parin kolmen millin sade ei enää ollutkaan edellisten päivien tapaan pouta vaan seitsemän millin sade. Näihin paaleihin tuli esikuivatun sijasta esikasteltua säilörehua. Märkä rehu painaa sen verran, että paalit eivät enää kourakuormaajalla liiku, vaan siirtelyyn tarvitaan aikanaan etukuormaajaa. Lisäksi märkä paali on hankala tarjottava kovien pakkasten aikaan, kun sisältö on aika jäinen.

Kolmas kerros valkoisella nauhalla, joka näkyy. Toivotaan rimakauhua.

Keskiviikkoiltana käytiin etelässä - Järvenpään, Keravan ja Tuusulan reko-myynneissä - liha- ja härkäpapulastin kera. Tämä reissu meni ilman hankaluuksia. Suurin vastoinkäyminen oli lihapakastinta kylmänä pitävän akun tyhjeneminen paluumatkalla. Tyhjeneminen sinänsä ei ollut ongelma, vaan varauksen riittämättömyys oli ennalta tiedossa. Ongelma oli se, että virta rupesi vähenemään juuri, kun kurvattiin moottoritielle ja laite tiedottaa vähenemisestä kimeällä piipityksellä. Auton kojelaudalta löytyi sentään yhdet kuulonsuojaimet, jotka emäntä nopeana ja meluherkkänä itsekkäästi isännälle tarjoamatta nappasi korvillensa. Isännän oli siis kestäminen sekä sähköpiipitystä että emännän höpinöitä seuraavaan rekkaparkkiin asti, missä päästiin auton takaosaan painamaan 1 - 0 -nappulaa. Höpinät eivät sillä lakanneet.

Rasistit laitumella. Lapinpojat (pohjoissuomenkarjaa), Manne. Lumikuningas
ja Myöhä lepäilivät omassa porukassaan...

Juhannusaaton ponnistus oli eläinten ryhmittely astutuskautta varten. Yksi sonni korkeushyppäsi taas itsensä metsälaitumen puolelle ja työmaalla mukana olleet lapsukaiset pitkästyivät, mutta muuten homma tuli siltä erää hoitoon. Tänään viritettiin loikkauspaikkaan rimakauhulanka. Toivottavasti vähentää poukkoilua. Sissijoukkueen pojat nimittäin laitettiin taas hakemaan tämänkertainen pomppumaatti metsästä pois.

... ja ruskeankirjavat kyytöt (itäsuomalaiset) toisessa seurueessa. Tarkoitus oli vaihtaa laidunta taustalla olevan puron toiselle puolelle. Porukan pääjehu, Kalervo, oli kuitenkin juhannusaattona siirretty heilastelemaan lehmien kanssa, ja ilman johtajaa kukaan ei rohjennut lähteä ensimmäisenä vastarannalle. Kivennäisastiat oli jo siirretty. Emäntä ensin huhuili aikansa puron takana, lähti sitten pois näkyvistä kiertämään aitaa ja tuli lopulta työntämään takamuksesta vauhtia penkassa märehtiville pojille, mutta tuloksetta. Kaverit olivat vahvempia. Kursailtiin vaan. Isäntä kävi puhdistusniittämässä lohkon ja emäntä viritteli ohjausaitaa helpottamaan ensi viikon sonninlastausta. Tämän operoinnin jälkeenkin pojat vain odottivat johtajaa, jota seurata vastarannalle. Etevä vanha lehmä olisi vienyt lauman toiselle puolelle suurin piirtein talonväen ajatuksen voimalla, mutta nämä ovat kloppipoikia.