Uusi poika

Pojat puitten alla. Uusi "pikkuveli" (toinen vas.)ensimmäistä aamua uudessa kodissa. Oleksi lepäili ylärinteessä puitten alla isompien kanssa. Kuvausta varten kuitenkin noustiin jaloittelemaan.

Kevättalviset puhemiesoperaatiot ovat askelta lähempänä tavoiteltua lopputulosta. Silloin odoteltiin syntyväksi vasikkaa, jonka sukupuoli ei vielä ollut tiedossa. Toivottu potra poika syntyi ja nyt olisi seuraavalle suvelle kyyttömammoille potentiaalinen sulhasnuorukainen. Oleksiksi nimetty pikkupoika jätti syntymätilansa maitopoikavaiheen päätyttyä ja liittyi pyhänä Tupalan muonavahvuuteen.

Taloon tultiin illan suussa. Kärry ajeltiin laitumen keskelle ja poika päästettiin irti. Lauma isoveljiä kiiruhti oitis tutustumaan tulokkaaseen ja porukalla lähdettiin juoksemaan pitkin laidunta. Sähköaita oli kuitenkin navetassa varhaisimman vasikkuutensa viettäneelle nuorukaiselle uusi elementti. Poika painui läpi aidan viereiselle lohkolle. Isommat ja maatalousteknologisesti perehtyneemmät jäivät suosiolla kotilohkolle ihmettelemään moista rämäpäisyyttä. Isäntä ja emäntä taas jäivät ihmettelemään, riittääkö lapsukaiselle viisi hehtaaria, vai jatkuuko matka metsän puolelle. Viereinen lohko oli sähköistetty vain käytössä olevan laitumen vastaiselta rajalta ja osalta laitoja oli aitalanka rullalla odottelemassa rehunkorjuuta. Päätettiin lähteä varmuuden vuoksi korjaamaan aukot ja yhdistämään piuhat. Varusteiksi oli sattunut vain yhdet aitalangan käsittelyyn sopivat pihdit (=eristetyt kahvat + eriste ehjä). Emäntä lähti yhdelle laidalle kerimään auki rullalla ollutta lankaa, isäntä taas pihtien kanssa lohkon toiselle laidalle poistamaan sähköltä hyppymatkaa vaativat pisteet. Siinä sitten muutamaan kertaan huutelimme pellon laidalta toiselle, onko sähköä vai ei, kun rulla piti nostaa maasta ja  liitoksia kohennella auki kerityn langan puolella. Onneksi on molemmilla kantavat äänet, niin vastaus ei häipynyt tuuleen ja emäntä välttyi sähkötälleiltä.

Tämäkin metsäläisseurue tuli tien toiselle puolelle katsastamaan uuden tulokkaan.

Sähköaidan lisäksi uusi tuttavuus Oleksille oli juuristaan maassa kiinni kasvava ruoho. Ruoho on ollut nautojen historiassa mukana paljon aitoja pitempään, sillä tässä kohdassa toimimiseen oli korvien välissä valmiina vankkaa perimätietoa. Kantapään kautta ei tarvinnut kokeilla eikä katsoa muilta mallia. Turpa maahan ja pötsiä täyttämään heti, kun vauhti hidastui. Kohta Oleksi myös hölkkäsi aidan viertä siihen malliin, että sähköaidan syvin olemuskin oli mitä ilmeisimmin tullut ymmärrettyä. Nostimme lohkon laidalla olevan "puiston" kohdalta alalangan vasun selkää korkeammalle niin, että paluu sivistyksen (vanhemmat sonnipojat) pariin kävisi miellyttävästi. Vasikan aivoissa oleva perimätieto nimittäin kertoo - sen lisäksi että ruohoa pitää syödä - sen, että laumaeläimen kuuluu pyrkiä kollegoidensa seuraan. Ja siellä ammattitaitoinen naudan alku aamulla teorian mukaisesti loikoili kavereiden seurassa ihan niin kuin arveltiin. Viiden hehtaarin yksityislaidun; ja pyh sanoi Oleksi.