Seisoskelua kesäsateessa

Rohkein vai uteliain? Musta poika etualalla on Nukku-Matti. Toisena etulinjassa oli Oleksi. Laiha-Lohtu viimeisenä oikealla.

Jako kahteen. Ei vuohiin ja lampaisiin, vaan niihin lehmiin, joilta toivotaan vasikkaa ensi keväänä ja niihin, jotka ovat sillä saralla osuutensa tehneet. Jälkimmäisestä porukasta erotellaan vielä maisemanhoitopartioita lähiseuduille, kunhan kyseiset maisemat saavat viritettyä aidat ympärilleen. Maiseman haltijatkin saattavat joutua ruuvaamaan pari eristäjää ja vaihtamaan tolppia.

Lehmät otettiin halliin jaoteltaviksi. Melkein kaikki tulivatkin. Vasikoista suurin osa taas jäi ulos. Tämä ei oikeastaaan haitannut, sillä näin vasikoiden lajittelu ulkoistui vasikoille itselleen. Laumat olivat aluksi jäämässä viereisille laitumille. Alimmainen lanka nostetttiin yhdestä tolppavälistä ylös niin, että vasikat pääsisivät omatoimisesti vaihtamaan mamman puolelle, jos mamma oli aidan takana. Aivan tuoreilla vasikoilla näin ei voisi tehdä, sillä niissä tapauksissa puolta vaihtaa emo. Tästä vaihtajasta aita yleensä kärsii.

Lehmien joukkoon piti vielä siirtää porukan yhteinen kesäheila Laiha-Lohtu-sonni. Tämän piti olla teoriassa helppo homma. Laihis kun on sen verran hötkyilemätön kaveri. Vaikeuksia ei tullutkaan, mutta aikaa meni. Ajatus oli päästää Laiha-Lohtu ulos sonnilaitumelta metsälaidunta lähinnä olevasta veräjästä ja sen jälkeen avata metsälaitumen portti ja opastaa poika metsään. Pojat olivat kuitenkin asettautuneet juoma-astian luona olevan portin liepeille. Suunnitelma muutettiin niin, että avataan portti siitä ja kaveri saa hölkätä tietä pitkin. Aitalangat käännettiin sivuun, minkä jälkeen seurue tietysti marssi avonaisen portin ohi sille ensimmäiselle veräjälle. Avattiin langat sieltä ja odoteltiin, että pojat tai edes kaivattu Laiha-Lohtu tulisivat vihreämmälle puolelle. Langan avaaminen ilmeisesti poisti vihreyseron, vaikka aidan toisella puolella tunnetusti on vihreämpää.

Aika pelottava, vai mitä.

Pitkään meni niin, että puuttuvia lankoja vain katseltiin. Laitumella on syötävää vielä niin runsaasti, että porukka ilmeisesti otti höpöpuheena esityksen lohkon vaihdosta. Uteliaisuuskisan ylivoimainen voittaja oli Nukku-Matti, joka siirtyi toista metriä laitumen ulkopuolelle muiden pysytellessä tiukasti aikaisemmalla alueella. Tässä vaiheessa - hyvän aikaa sateessa seistyämme suunnittelimme jatkossa korvaavamme aitojen teon tarjoamalla pojille kartan, johon laitumet on merkitty. Mikä työn säästö.

Pojat vain kököttivät ihmettelemässä. Korvasimme osan itsestämme aitalangan pätkällä ja siirryimme muutaman kymmenen metriä kauemmas. Epäilys oli, että monilukuisuutemme herätti epäilyksiä ja siksi pojat katsoivat varmemmaksi pysytellä aidan sisäpuolella. Erityisen arveluttava oli todennäköisesti emäntä sadevaatteissaan. Muut olivat vain märkiä. Keino tepsi ja porukka alkoi pikkuhiljaa valua avatusta portista, Laiha-Lohtu tietysti viimeisenä. Tässä vaiheessa Nukku-Matti oli käynyt jo neljä viisi kertaa alueen toisella laidalla moikkaamassa pitkästyneeltä näyttävää lapsityövoiman edustajaa. Edustaja ei tästä näyttänyt erityisesti virkistyvän, muttei myöskään räplännyt kännykkää.

Sitten vain muut pojat takaisin sinne, mistä olivat tulleet, minkä jälkeen päästiin osoittamaan Laihikselle avattua metsälaitumen veräjää. Ei muuten heti huomannut.