Metsäveljen paluu

Nopein tapa kasvattaa karjan päälukua on googlen automaattinen panoraamatoiminto. Ihan noin monta mustankirjavaa lappalaissonnia meillä ei ole. Tässä on juuri siirrytty metsän puolelle karkulaista yhyttämään.

Jatkokertomuksen edellinen osa päättyi Morfologia-nimisen sonnin metsäveljiin liittymiseen. Seuraavana päivänä kaveri näyttäytyi metsälaitumen puolella. Tuolloin vielä osin maassa olleet aidat nostettiin ja sähköistettiin. Joukkojen yhdistämiseksi ikäluokkien 2015 (M-alkuiset sonnit) ja 2014 (L) nuorukaiset kutsuttiin kertausharjoituksiin - siis ryynäämään metsään. Niille tehtiin laitumelta metsään johtava kuja ja huikattiin liikekannallapanokäsky.

Asiaa kyllä hieman arveltiin, sillä tyyppien puunhalausotteet ovat metsätalousmielessä aika krouveja, sanoisinko kovasorkkaisia. Tonttia oli kuitenkin käytettävissä reilu kaksi hehtaaria per turpa, sissiretken arvioitu kesto lyhyenpuoleinen ja muut vaihtoehdot metsäveljen kotiuttamiseksi tulokseltaan epävarmempia - ainakin työläämpiä. Lehmät käyttäytyvät metsässä paljon siivommin, joten niillä on metsätuhojen välttämiseksi etuoikeus metsälaitumiin. Sonnit ovat pellolla valvovan silmän alla.

Parvekkeelta otettu paparazzikuva laitumelle palanneista sonneista. Mänty hiukan haittaa.

Metsään ei järjestetty juomapaikkaa ja kuja laitumelle jätettiin auki. Oletus oli, että janon iskettyä joukkue marssiin jonossa laitumen poikki purolle juomaan, jolloin veräjä voidaan sulkea poikien perässä. Sadekuurot siirsivät janoisuuden yllättävän kauas, mutta tänään iltapäivällä yhtä vaille täysilukuinen jonomuodostelma lopulta bongattiin. Hiukan perästä kuusikko heilui ja viimeinenkin sissi saapui. Ja ymmärsi tällä kertaa mennä kavereiden perässä.

Nuoruuden toilailut voi löytää edestään myöhemmällä iällä. Morfologia oli yksi niitä sonneja, joita olisin tarjonnut, jos joku olisi kysynyt tuon ikäluokan kaveria siitoskäyttöön. Sen emän - Verson - vasikat ovat kasvaneet hyvin ja emä oli hyvän kokoinen ja normaaliluonteinen. Metsään karkaamistempaukset kuitenkin poistivat kaverin tältä listalta. Sen sijaan on nyt tiedossa ikäluokan pakastinjonon ykkössija ensi vuonna. Arkuus vaikeuttaa koko lauman hoitoa, joten se on epätoivottava luonteenpiirre kotieläimellä.  

Ylös, ulos ja lenkille

Marraskuu muttei liukasta. Oivallinen lenkkeilysää siis. Tai ainakin minusta plus viisi on vallan mainio olosuhde hiostuttavalle ulkoilulle. Suurkaupungeissa hölkätään muun muassa puistoissa, mutta täällä maalla ei tarvitse turvautua niin niukkaan luonnonvaraan. Voi mennä ihan oikeaan metsään. Joskus tietysti yhtä ja toista menee metsään ilmaisun ei-varsinaisessa merkityksessä.

Tutkimusten mukaan metsässä oleilu alentaa verenpainetta jo pieninäkin annoksina. Isäntä tosin epäilee, että omissa metsissä kulkiessa silmiin osuvien tekemättömien töiden vaikutus on ihan päinvastainen. Emännällä on vähän huolettomampi luonne, joten painevaikutukset varmaan ovat tutkimustenmukaiset. Sitä paitsi menin tänään pitkät matkat naapurien metsissä.

Maastot ovat siis oivalliset ilman kunnallisia pururatojakin. Se ero tietysti on, että jos pimeän aikaan mielii liikkua, valkeus tulee vain, jos sen tuo itse mukanaan. Led-otsalampulla kulutetut sähkön kilowattitunnit tonnikilometriä kohden jäänevät aika maltillisiksi valaistuun puistoon tms. verrattuna. Ne valot kun tuppaavat valaisemaan siinäkin kohtaa, missä kenkään ei juuri sillä hetkellä kulje.

Kyllä kelpaa kulkea. Talousmetsissä
tarvitaan metsäautoteitä ja koneuria.
Sivutuotteena tulee lenkkipolkuja
ja sauvakävelyreittejä lähistön asukkaille.
Ei tarvitse asvaltilla tömpsytellä.

Maisema vaihtuu matkan varrella.
Männikköön pääsee valoa riittävästi
aliskasvokselle. Tässä tiheän kuusikon alle
taas ei juuri pääse valoa, joten
siellä ei ole kasvillisuuttakaan.
Alimmat oksatkin kuihtuvat

Maisema vaihtuu myös vuosien varrella. Tämä naapurin
männikkö on ollut polvenkorkuista samoihin aikoihin
varttuneemman lapsityövoimamme kanssa.

Olisikohan pöytämallin joulukuusille markkinoita? Niitä tapasi
reitin varressa aika monta.

Näillä main matkanvarrella tapaa
myös kyyttöjä. Joviaali
viimekeväisten lehmävasikoiden
seurassa.

Jokusen vuoden takainen hakkuu avasi harjun päältä näkymän valtakunnallisesti merkittäväksi arvioituun Länsi-Hollolan kulttuurimaisemaan. Ennen tästä kohtaa osui metsäuralla liikkujan silmiin peltoaukeiden sijaan umpimetsä. Niin kuin tietysti taas muutaman kymmenen vuoden päästä.