Marraskuu muttei liukasta. Oivallinen lenkkeilysää siis. Tai ainakin minusta plus viisi on vallan mainio olosuhde hiostuttavalle ulkoilulle. Suurkaupungeissa hölkätään muun muassa puistoissa, mutta täällä maalla ei tarvitse turvautua niin niukkaan luonnonvaraan. Voi mennä ihan oikeaan metsään. Joskus tietysti yhtä ja toista menee metsään ilmaisun ei-varsinaisessa merkityksessä.
Tutkimusten mukaan metsässä oleilu alentaa verenpainetta jo pieninäkin annoksina. Isäntä tosin epäilee, että omissa metsissä kulkiessa silmiin osuvien tekemättömien töiden vaikutus on ihan päinvastainen. Emännällä on vähän huolettomampi luonne, joten painevaikutukset varmaan ovat tutkimustenmukaiset. Sitä paitsi menin tänään pitkät matkat naapurien metsissä.
Maastot ovat siis oivalliset ilman kunnallisia pururatojakin. Se ero tietysti on, että jos pimeän aikaan mielii liikkua, valkeus tulee vain, jos sen tuo itse mukanaan. Led-otsalampulla kulutetut sähkön kilowattitunnit tonnikilometriä kohden jäänevät aika maltillisiksi valaistuun puistoon tms. verrattuna. Ne valot kun tuppaavat valaisemaan siinäkin kohtaa, missä kenkään ei juuri sillä hetkellä kulje.
 |
| Kyllä kelpaa kulkea. Talousmetsissä tarvitaan metsäautoteitä ja koneuria. Sivutuotteena tulee lenkkipolkuja ja sauvakävelyreittejä lähistön asukkaille. Ei tarvitse asvaltilla tömpsytellä. |
 |
| Maisema vaihtuu matkan varrella. Männikköön pääsee valoa riittävästi aliskasvokselle. Tässä tiheän kuusikon alle taas ei juuri pääse valoa, joten siellä ei ole kasvillisuuttakaan. Alimmat oksatkin kuihtuvat |
 |
| Maisema vaihtuu myös vuosien varrella. Tämä naapurin männikkö on ollut polvenkorkuista samoihin aikoihin varttuneemman lapsityövoimamme kanssa. |
 | ||||
| Jokusen vuoden takainen hakkuu avasi harjun päältä näkymän valtakunnallisesti merkittäväksi arvioituun Länsi-Hollolan kulttuurimaisemaan. Ennen tästä kohtaa osui metsäuralla liikkujan silmiin peltoaukeiden sijaan umpimetsä. Niin kuin tietysti taas muutaman kymmenen vuoden päästä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti