Mitä virta vie?

Mutkaava painanne keskellä on vanhaa perkausta edeltänyttä joenuomaa. Joki perattiin aikanaan yläjuoksun tulvien takia, mutta nyt vesi vaivaa ajoittain alajuoksua. Mikäli vettä saisi tulvitettua vanhoihin uomiin, voisi veden vaivaama ala pienentyä.

Isäntä on tämän päivän retkeillyt Teuronjoen vartta muutamien naapurien ja Vanajavesi-keskuksen biologin ja Lammin biologisen aseman professorin kera.  Teuronjoki virtaa Lammin Pääjärvestä Mommilan järveen. Lammin Pääjärvestä toinen puoli sijaitsee tosin Hämeenkosken puolella. Mommilasta vesien matka jatkuu Vanajaveden reitin kautta Kokemäenjoki kaunoiseen. Sanapari olisi tunnetumpi, jos Johan Strauss nuorempi olisi ollut suomalainen eikä itävaltalainen. Kaunoisesta joesta kertova kappale tietysti olisi saattanut jäädä tuntemattomammaksi. Karulla Pohjolalla ei tuohon aikaa ollut varaa niin lukuisiin joutilaisiin valssaajiin kuin Frans Joosefin valtakunnalla.

Teuronjokeen laskeva Läksiänoja. Puroon tulee lähdevesiä ja purossa on koskipaikkoja. Hyviä taimenen kutupaikkoja siis. Taimenten pääsy puroon ei saa estyä mahdollisissa toimissa. Alapuoliselle peltovälille suunniteltiin pohjapatojen avulla laskeutusalueita, jolloin osa vedestä voisi ohjautua vanhan uoman kautta. Tämä voisi vähentää uomaeroosiota pääuomassa.

Tavoitteena olisi selvitellä, voidaanko maa mausteineen pitää paremmin pellolla, miten edistettäisiin peltojen tulvasuojelua ja miten kaloille saataisiin lisää lisääntymispaikkoja. Virran viemisistä kiinnostuneita tiloja olisi joen varrella useita. Maahiukkasista ja ravinnemolekyyleistä on paljon iloa timotein tai rypsin juurilla, mutta Mommilan järven pohjassa muruset eivät ehkä löydä elämälleen tarkoitusta tai ainakaan tuo lisähyvää kansantalouteen.

Vanajavesi-keskuksella olisi mahdollisuuksia jonkinlaisiin mittauksiin ja esimerkiksi kosteikkojen tai laskeutusaltaitten vaikutusten selvittämiseen. Tarvittavaa tutkimusrahaa on olemassa usemmallakin momentilla riippuen siitä, mitä asiaa painotetaan. Sitä vain joutuu ensin byrokraattisesti hakemaan. Tutkijan työpaikan ylläpito vaatii siis usein asiaosaamisen lisäksi taitoa laatia hakemus ja raportoida hankkeista määrämuotoisesti. Yliopistojen antamalla tieteellisellä koulutuksella voisi saada tähän maahan jotain muutakin kuin arkistotolkulla hakemuksia ja hankeraportteja.

Vanajavesikeskuksen porukka oli kuitenkin yksimielinen siitä, että jos maatiloja halutaan toimintaan mukaan, kannattaa maatalouden ympäristötuen alla olevista rahoista pysyä kaukana. Suomi on muuten EU:n ainoa maa, jonka maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteitä perustellaan vesistöasioilla.

Avustusten hakumuodollisuudet ja niihin liittyvät vaatimukset tekevät yksinkertaisista kaivinkonehommista monimutkaisia ja ne ovat lisäksi tuensaajalle riskialttiita. Tarkastajan eriävä näkemys hankkeen hyväksyjän vastaavasta saattaa laittaa miinusprosentin kaikkiin tilan saamiin varsinaisiin maataloustukiin ja tämä riski vähentää kiinnostusta merkittävästi. Lisäksi vesiasioissa joutuu olemaan tarkkana siitä, mitä saa tehdä omalla luvalla ja mitä ely-keskuksen luvalla.