Pojat pahnoille

Ulkoruokintakautta riitti tänä vuonna tavanomaista pidempään kuivan syksyn ansiosta. Säätyypin muututtua katon alle siirryttiin viime maanantaina. Karsinoissa oli kesän ajan varastoitu huoltoa odottavia maatalouskoneita. Odotus venyi, koska tehtiin hyvän sään aikana tehtäviä ulkohommia. Hyvän sään loppuessa tilaa piti kuitenkin tehdä nelijalkaisille säänsuojan tarvitsijoille.

"Pojat pahnoille!", komennettiin alkuviikosta ja sieltä tultiin. Tässä pääsee viettämään talvea pötsi täynnä. En tiedä oliko kamerassa mitään punasilmäisyyden poistoa aktivoituna, mutta vallinneessa marraskuun valossa kaikista tuli valkosilmäisiä.

Sisäänmarssi sujui joka joukkueelta mallikelpoisesti. Taisivat kaverit muistaa, että talvenvietto on mukavampaa, kun on katto ja kuivikekasa käytettävissä. Sisätiloissa pystyttiin myös vasikat erottelemaan emoistaan. Maalis-huhtikuussa syntyneet pienokaiset olivat tähän asti kulkeneet emonsa matkassa ja särpineet maitoa laidunruohon painikkeeksi. Luonnossa "omatoiminen" vieroitusikä on 8 - 11 kuukautta ja tähän haarukkaan tai lähes siihen vasikat ehtivätkin. Nyt oli siis aika itsenäistyä ja siirtyä eri puolille aitaa. Emotkin pääsevät huilaamaan maidontuotannosta.

Vieroituksen aikaan vasikoille tarjotaan mehevintä varastoista löytyvää säilörehua. Jotain herkkua maidon tilalle. Emoille taas annetaan täyttävintä rehua, mitä löytyy - "vähäkalorista". Tämä helpottaa umpeenmenoa eli maidontuotannon loppumista.

Jakris ja Jyhve iltapäiväteellä. Tai ainakin oli päiväteeaika. Näiden känttyjen särpimeksi taidettiin kuitenkin ottaa paikallista pohjavettä au naturel. Teenjuonti jäi emännän askareeksi.

Vieroittaminen on aina jonkinlainen stressi niin lehmälle, vasikalle kuin karjatilallisellekin. Alkuun aidan yli huudellaan suuntaan ja toiseen. Emoilla on huoli vasikoista, jotka eivät tule maidolle ja päinvastoin. Stressi pysyy pienempänä, kun vieroituspaikka on tuttu. Nyt tultiin saman katon alle, jossa vasikat olivat keväällä syntyneet. Osalla karjaa oli lisäksi osan kesää vesi ja kivennäistarjoilu järjestetty halliin.

Aunus ja Muolaa pari viikkoa sitten. Muolaa keskeytti
maidon lipittämisen kuvaajan lähestyessä. Poika on kasvanut
sitten viime näkemän.

Vieroitukseen liittyvää huutelua ja levottomuutta tutkimusten mukaan vähentää myös se, että emo ja vasikka pääsevät näkemään toisensa. Osalla emo olikin heti aidan takana, osalla käytävän toisella puolella. Näyttiin ja kuuluttiin siis puolin ja toisin. Lisäksi seurueet olivat tutut. Lehmävasikat olivat koko laidunkauden olleet samassa laumassa ja sillä väellä jatkettiin. Samoin sonnivasikoiden yhdentoista pojan poppoolla oli ollut yhteinen leikkikentällä hamasta varhaislapsuudesta.

Talonväen madollinen stressi tulee ylimääräisestä ammunnasta (möö). Intensiivisimmässä vaiheessa lähes koko ajan jollakulla on asiaa. Normaalistihan karjasuojassa on hiljaista silloin, kun eläimet ovat omassa rauhassaan. Yleensä mölinä on merkki siitä, että joku karvakorvista on aidan väärällä puolella ja rajanylittäjää joukolla komennetaan takaisin. Tai sitten joku lehmä on kiimassa. Vasikat eroteltiin maanantaina päivällä ja jo keskiviikkoaamuna oli melko hiljaista, enää satunnaisia välihuutoja. Hyvin meni siis.