perjantai 7. kesäkuuta 2019

Näinkin valmistaudutaan juhliin

Ei hullumpi tapa viettää hellepäivää. Itse joutuu valitettavan usein valitsemaan hikisempiäkin tapoja.
Viime viikolla saatiin toivottavasti täyteen kesän lehmän perässä- ja edeltä juoksukiintiö. Tämä on tietenkin lähinnä harras toive. Viimekertaisen hieholauman kotiin noudon jälkeen hevosia metsätiellä ulkoiluttavalta naapuri ilmoitti matkalla havaitsemastaan Oikea-hiehosta. Oikea oli poikinut. Aitalankaa matalampi vasikka oli ilmeisesti siirtynyt valitsemaansa suuntaan ja tuore, tunnollinen emo seurannut pienokaistansa - taidolla aitaa rikkomatta.

Porkkanarivejä. Riviväleissä tehtiin puhdasta jälkeä kärrättävän haran
hanhenjaloilla. Riveistä piti vapauttaa porkkanat ihan käsipelillä. Oikealla
valmista, vasen rivi odottaa.
Tässä puutarhurin mikrobikontaktien määrää
on vähennetty käyttämällä kitkemistarvetta
pienentävää biokalvoa. Joutuu tyytymään
persiljan terveellisyyteen.
Emäntä lähti kiertämään metsälenkkiä, jonka varrella kaksikko oli nähty. Ennen karkulaishavaintoa tuli kuitenkin havaittua pari sataa metriä maassa olevaa aitalankaa ja pari katkennutta tolppaa. Lehmät eivät onneksi olleet käyneet tällä puolella metsää. Tältä puolelta olisi ollut suorahko reitti pellon poikki naapuriin. Hiehon etsinnän seurauksena aita huomattiin korjata ennen suurempia nautainvaelluksia. Huonommalla tuurilla aitarikkohavaintoon olisi johtanut pari päivää myöhemmin puhelinsoitto, jossa naapurin ylioppilasjuhlahumusta ilmoitetaan meidän ylioppilasjuhlahumuumme navetan pihalla pyörivästä ylimääräisestä lehmälaumasta. Lakkipäiset ja heidän vieraansa saivat onneksi juhlia rauhassa, kun aidan korjaus lisättiin juhlavalmistelulistalle. Langat oli venytellyt laitumelta ulos kävellyt hirvi. Toisaalla lenkin varrelta löytyi sisäänmenokohta, jossa langat olivat maassa vähän lyhyemmältä matkalta. Täytynee vaihtaa ylälanka näkyvämpään. Hirvellä on sentään pitkät kintut, joilla ylityksen pitäisi onnistua aitaa vaurioittamatta, kunhan sen huomaa. Aidan korkeus on mitoitettu niin, että isäntä, joka siis on hirveä lyhytkoipisempi, pääsee harppaamalla yli, emäntä ei. Arvatkaa, kumpi oli aitaa tekemässä.

Lakkiaisvalmisteluiden aikana rikkakasvit kasvoivat. Loppuviikon havaintojen perusteella ei ollut epäselvyyttä siitä, mihin juhlahumu päättyy. Se päättyi siis raittiiseen ilmaan, auringonpaisteeseen ja multaan kynsien alla. Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan ihmisten pitäisi olla enemmän tekemisissä maan mikrobien kanssa, jotta esim. allergiat vähenisivät ja olisivat lievempioireisia. Multa kynsien alla ei siis ole merkki epähygieenisyydestä, vaan siitä, että ihminen huolehtii tarkoituksenmukaisesta vastustuskyvystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti