Sadonkorjuuapulaisia

Mistäs sitä erottikaan sonnin ja härän? No, ainakin siitä, että sonni kaivaa
kuoppia - sorkan lisäksi päällään - ja sehän näkyy naamasta.
Perjantaiaamuna laidun oli lähes tyhjä. Mansikkamaan laidalla ihmettelevä
seurueen suurin - Nurmi - oli se mammanpoika, joka ei ollut uskaltanut lähteä
tutkimusmatkailemaan.

Torstai-iltana puhalteli vieno länsituuli. Kasvimaan ohi ajanut ystävällismielinen tuttava ilmoitti tuulen siirtäneen maisseille iltapäivällä asetellun harson ennustetun yölämpötilan kannalta epätäydelliseen asentoon. Isäntä lähti palauttamaan harsoa paikalleen. Työn miellyttävyyttä lisäsi pimeyden lisäksi märkyys. Emäntä oli samaan aikaan havainnut mielestään ylimääräistä ääntä sonnien suunnalta. Valojen sammuttaminen sisätiloista ei kuitenkaan paljastanut pimeydessä vilahtelevia valkoisia selkiä ei-toivoituissa suunnissa ja ääntä kuului myös oletetusta sijainnista. Harhautuneiden selkien opastaminen oikeaan suuntaan onnistuu paremmin valoisaan aikaan. Koska isäntäkään ei ollut palatessaan havainnut ylimääräisiä liikkujia, huutelun syyksi epäiltiin herrojen kiinnostusta viereiseen metsään siirrettyä lehmälaumaa kohtaan.

Sorkan jälkiä ja esiinkaivettuja perunoita. Emäntä oli keväällä ostamut
kilon pussukat paria mielenkiintoista perunalajiketta. Sato oli tarkoitus
kerätä hiukan maistettavaksi ja loppu siemeneksi seuraavalle suvelle, jos
siis sattuvat maistumaan. Pojat aloittivat noston, mutta jättivät sadon
(violetteja)  keräämättä. Saatiin sitten maistettavaa. Onneksi olivat
liikkeellä naudat eivätkä siat. Jälkimmäiset olisivat todennäköisesti
syöneet löytönsä.

Mentiin nukkumaan. Huutelu tuntui aamulla jatkuvan ja laitumen viereisessä leikkimökissä nukkunut lapsityövoiman edustaja kertoi sonnien juoksemisen kuuluneen yöllä hyvin. Puuron syötyään kaveri lähti tarkistamaan tilannetta ja saapui pian raportoimaan, sorkan jäljistä verstaan takana ja Oleksista kuivurin tykönä. Emäntä lähti saattamaan ekaluokkalaista kouluun ja isäntä tarkistamaan tilannetta. Laitumelta löytyi vain Nurmi ihmettelemässä, miksi hänet on jätetty yksin. Muu porukka pyöri hallissa ja kuivurin tietämillä. Isäntä palautti harjoittelijan kanssa pojat paikoilleen. Emäntä ehti takaisin kotiin ja kävi pitämässä nimenhuudon. Yksitoista läsnä, kaksi poissa. Puuttujat olivat onneksi härkiä. Pojat olivat nimittäin todennäköisimmässä löytöpaikassaan eli lehmien laitumella. Operaatio oli sillä erää ohi.

Sorkanjälkiä oli runsaasti myös leikkimökin vieressä, joten ei ihme, että juokseminen oli hyvin nukkujan korviin kuulunut. Yleisen haahuilun lisäksi oli vietetty pienimuotoista sadonkorjuujuhlaa ainakin luumupuilla, perunapenkissä ja mustaherukkapuskassa. Talonväellä sadonkorjuujuhla jatkui siinä mielessä, että yöpakkasten ja päivällä vallinneen poudan myötä myös tattarit päästiin puimaan. Juurekset ja kaalit vielä.

 Sorkanjälkiä (merkattu nuolella) ja tavallista runsaammin pudonneita luumuja puun alla.

Osa tattarista oli unohtanut, missä päin on taivas tai sitten vaan väsytti, kun oltiin maaten. Pystyssä töröttävät vihreät huiskaleet ovat viimevuotisen hamppumaan jäämistöä. Tästä kertyi satoa hyvin, mutta alavammalla maalla sijainnut lohko osin paleltui heinä-elokuun vaihteen kylminä öinä ja sato jäi pieneksi.