maanantai 27. marraskuuta 2017

Ei latvasta laho vaan...

Kuva meneillään olevalta hakkuutyömaalta. Kasvu on vielä päältä päin katsellen vaudissa, kuten vuosirenkaista näkyy. Sisus kuitenkin häviää keskeltä pois ja puun koko paksu tyviosa menee hakekasaan. Keinutuolien sijasta ei saada edes sellua, jota sentään vain vähän lahoista tulee.
"Latvasta laho" ei ole kovin mairitteleva ilmaus, ainakaan jos sillä kuvataan ihmistä. Tyvestä lahossa ei ole yhtä hyvää alkusointua, mutta totuus on yhtä ankea, jos kerrotaan puusta. Lahottomasta tyvestä saisi vaikka mitä, pirtin pellikaton alle ja keinustoolin sinne pirttiin. Siinä voisi sitten näin alkuun parisataa vuotta keinutella säältä suojattuna. Keinujan tietysti joutuu välillä vaihtamaan.

Kuusen ura keinutuolina saattaa kuitenkin karahtaa paitsi keinujan puulajimieltymyksiin myös maannousemasieneen alias tyvilahoon, joka täällä Etelä-Suomessa on paikoin hyvinkin yleinen. Puu saattaa vielä päältä päin näyttää ihan kelvolliselta, mutta päältä kaunis kakku on silkkoa sisältä. Maannousemasieni täyttää biodiversiteetin mukaisen toimenkuvansa ja lahottaa rungon kantavat rakenteet hiilidioksidina ilmaan. Ohessa haihtuu suuri osa metsänomistajan puutilistä jo ennen pankkitilillä käymistä. Useilla metsänomistajalla saattaisi olla ihan itse keksittyjä haihdutuskeinoja kyseiselle erälle. Sieniä ei juuri tähän tarkoitukseen tarvittaisi.

Maannousema säilyy maassa. Jos laho kuusikko uudistetaan kuuselle, on seuraava sukupolvikin laho. Kasvaa ja lahoaa samaan aikaan, eikä sitä hiilensidontapuheissa kaivattua peltikatonalustavaraa kerry. Kuusta kuitenkin usein laitetaan kasvamaan, vaikka jotain muuta pitäisi saada tilalle. Yksi kuusen metsätaloudellisesti hyvistä ominaisuuksista on nimittäin sen hirven mielestä mäntyä ja koivua pahempi maku. Ei ole tuohesta metsän eläimen suu.

Kuusi on rehevämpien paikkojen kasvi. Männystä ei tule kuusen tonteilla hyvää. Koivulle rehevyys sen sijaan sopii. Ja koivu sopii, kuten mainittiin hirven ruuansulatukselle ja makuhermoille. Vai pitäisikö eläinten kohdalla puhua rehunsulatuksesta? Koivun taimille tuhoisa kumminkin, oli kumpi hyvänsä. Hirviä on tyrkyllä täälläkin, mutta ajatus on niitä uskaltaa uhmata ja pistellä koivun taimia maahan taas ensi keväänä.

1 kommentti:

  1. Todella mielenkiintoinen postaus. Kiitokset. Itse muistan, kun nuorena laskeskelin paljon näitä vuosirenkaita. Se oli kiehtovaa. Nyt meiltä löytyy pari puuta pihasta, jotka ovat lahoja latvasta. En tiedä, onko muutenkin. Kovasti keinuu myrskyisellä säällä. Joku täytyisi löytää pihapuiden kaatoon.

    VastaaPoista