Varauduttu jouluun

"Hyvät kuulijat..." No, ei vaan. Leukojen asento
vähän hämää. Märehtimässähän Muhkea oli eikä puhetta pitämässä.

Joululta alkaa tuntumaan, vaikkei lanttulaatikko vielä tuoksukaan. Emännälle joulupöydän kolme välttämättömintä tekijää ovat lanttulaatikko, sallatti ja silakka. Kaikkia niitä voi kyllä syödä muulloinkin. No, perunalaatikko on myös hyväksi.

Kyytön kaupittelussa jouluun valmistautuminen tarkoittaa sitä, että suunnitellaan reko-reissut ja teurasauton käynnit niin, että kyyttöä joulu/pikkujoulupöytään kaipaaville ei tarvitsisi tarjota eioota. Sitten kun tulee taas vasikan nimien E-vuosi, voi tietysti tarjolle tulla Eioota. Mahdollisen Eioon teurasikään taitaa kuitenkin mennä vielä kymmenisen vuotta.

Rajoitteita suunnittelulle aiheuttaa se, että pakastimen kansien pitäisi mennä kiinni myös leikkaamolla käynnin jälkeen. Lihojen nouto leikkaamolta taas olisi tehokasta saada samalle päivälle etelään suuntautuvan reko-kierroksen kanssa. Näin saadaan autoilu vähän vähemmäksi, kun auton kuljetus ei varsinaisesti ole agronomin koulutuksella osaamisemme ydinaluetta. Bottakset ja Räikköset hallitsevat sen paljon paremmin ja saavat siitä sitä paitsi paljon paremman korvauksenkin. Ajokit heillä tosin ovat niin ahtaat, että eivät pääse reissaamaan romanttisesti kahdestaan emännän (omansa) kanssa toisin kuin Tupalan akronoomit. Pääosin Lahden moottoritietä kulkeva lihareittimme ei ehkä täytä kaikkia romanttisen matkailun kriteerejä, mutta seura on kai pääasia. Ja jää siinä jokunen polttoaine-euro tilille ja pienhiukkanen vapautumatta, kun hoidetaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Härkäpapua ja hampunsiemeniä. Näistä ei
taida kumpaakaan perinteisissä
jouluresepteissä olla, mutta onneksi
ihmiset eivät ole urautuneita.

Pakattua kyyttölehmän entrecôtea. Kuvan palanen on jo mennyt
parempiin suihin, mutta sekä sonnin että lehmän kappaleita, entrecôteakin, on vielä tarjolla ennen joulua.