Jee, lunta

Viime viikolla raikas talvisää oli välillä erittäin lunta
tulvillaan. Tämä realisoitui täällä pulkkailulumikasan lisäksi
sähkökatkona. Virta oli hävinnyt vakiosyöveriin eli puron
varteen. Tällä kertaa sähkömiehillä oli tavallista Helvetin
keikkaa helpompi nakki - ainoastaan lanka oli pompannut
irti eristäjästä, muttei ollut poikki eikä linjoille ollut
kertynyt puutavaraa. Tarvikkeet tietysti piti raahata
kinosten läpi, mutta hyttysistä ei ollut riesaa.

Edellisellä viikolla lumitilanne korjautui talvisemmaksi kertaheitolla. Ei ihan niin talviseksi kuin etelärannikolla, mutta varsin maisemalliseksi kuitenkin. Pahimmalle pyrypäivälle olisi ollut tarjolla etelän ReKo-kierros. Aina välillä tulee kierrosten suhteen todettua, että olisi kannattanut osallistua ennemmin tuolloin kuin tällöin. Nyt oli päädytty pitämään vielä ReKojen suhteen joululomaa. Tätä lomailua (lomasuunnitelma sisälsi mm. veroilmoituksen tekoa) voi pitää todella rentouttavana verrattuna vaihtoehtoon ajella ilmassa leijuvien jalkarättiparvien seassa paikkoihin, joihin lumi ei mahdu tai joita ei ole ehditty auraamaan. Lumi-/sohjolapiota on Helsingin ReKoissa kyllä joskus tarvittu ja jollain reissulla kaivattiin soraämpäriäkin, joka juuri sillä kertaa sattui olemaan kotona. 

Oksille kertyvä lumi haittasi sähkön kulkua ja täälläkin pimeni. Valot hävisivät juuri siinä vaiheessa, kun emännän piti siirtyä muista hommista jatkamaan kuittien naputtelemista kirjanpitoon. Kirjanpito-ohjelma on "isolla tietokoneella", joten siitä että läppärin akku oli ladattu ei ollut apua. Oma sähkö kytkettiin päälle, mutta se ei ollut tietokoneen käyttöön riittävän laadukasta. Koneen ja seinäsähkön välissä on mötikkä, jonka pitäisi tähänkin auttaa, mutta siinä on ilmeisesti joku vika. Olipa kumminkin riittävän pätevä tekosyy siirtää kuittisulkeisia eteenpäin ja istua keinutuoliin neulomaan. Korjausoperaatio oli tavallista yksinkertaisempi, joten puseron hihaa ei tullut kovin monta senttiä ja niitten kuittien pariinkin pääsi vielä samana iltana.

Tämänkertainen sähköntekokone. Tässä hommassa ei
lumiketjujen puute haitannut, eikä
tuulilasinpyyhkijöillekään ollut pyrystä huolimatta käyttöä.

Kirjanpito on nyt valmis. Verottajalle lähettämisen tekniikan mieliinpalauttelu puuttuu vielä. Tositteitten määrässä tuli uusi vuosiennätys; sen verran edellisvuotta suositumpi vihannesmaan itsepalvelu on ollut. Kiitoksia vaan siitä kaikille asiakkaille. Tervetuloa taas vihreämpään vuodenaikaan, sillä uusia taimia on jo varattu ja siemenkauppiaitten valikoimia selattu moneen kertaan. 

Lumikasan kokoon puskemiseksi on tarvittu traktoria ja lumiauraa, mutta sen muodon muuttamiseen riittää lihasvoima, pari lapiota ja innokas asenne.

Syksyn pieni puintinumero

Eikä taaskaan keksitty uutta kuvakulmaa. Leikkuupöytä hiukan yläviistosta. Tattaria haukataan. Tällä lohkolla ihan maittavaa, mutta toista tattarikappaletta voisi luonnehtia oheiskasvipainotteiseksi.

Välillä täytyy laittaa pakki päälle, jos puimuri meinaa nielaista 
enemmän kuin kurkku vetää. Joskus suupala pääsee yllättämään 
ja silloin sisukset joutuu tyhjentämään lihasvoimalla 
pahimmillaan lähes korsi kerrallaan. Papupellossa homman 
pysäytti tämä, kuvassa jo ulos ronkittu viherröykkiö. Lisänä 
renkaan päällä odottava hihna meni vaihtoon. Onneksi oli 
varakappale hyllyssä.

Syyskuussa on satanut ja paistanut sen verran, että puinnit alkavat olla loppusuoralla. Muutama hehtaari härkäpapua yrittää tuleentua vähän lisää sillä aikaa, kun puimurin toisen puolen haltija keräilee omiaan. Pavun palkojen pitäisi olla puidessa rumia ja mustia ja papujen niiden sisällä lähinnä vaaleanruskeita. 

Tänä vuonna jostain syytä mustuminen ei ole edennyt aivan tavalliseen tapaan ja varsinkin ylimmät palot sitkeästi vihertävät. Ovat hankalia puida ja kuivurissa rapistelu ei ole mikään pikavisiitti. No, papu on Suomen suveen suhteutettuna pitkän kasvukauden kasvi. Toivottavasti ovat pohjoisempana pärjänneet. Tilan ensimmäinen härkäpapusato puitiin aikoinaan elokuun puolivälissä puintikosteuden ollessa 15 %. Aloittelijan tuuria taisi olla täysimääräisesti tarjolla. Joitakin vuosia myöhemmin sattui kolea kesä ja kostea syksy. Papupellolla lokakuussa leikkuupöytä oli pidettävä paikoitellen esiintyneen veden pinnan yläpuolella. Jonain yönä tuuli mukavasti niin, että kaste ei keskeyttänyt työtä illan tullen. Ongelma oli vain se, että kostea kasvimassa jäätyi puimurin kohlijoihin. Tilanne on siis nyt oleellisesti parempi.

Aila-myrsky aiheutti opastetauluun tilapäisen lisäkilven tarpeen.

Edellisellä viikolla puinti keskeytyi muun muassa myrskysäähän. Täällä päästiin aika pitkälle pelkällä kohinalla ja öisellä sateella, mutta osui se kumminkin loppuvaiheessa. Itse asiassa kohta sen jälkeen, kun emäntä oli edellisessä blogtekstissä ehtinyt optimistisesti veikkaamaan, että varautuminen riitti. 

Metsätalousmielessä ei tullut isompia murheita, mutta "vanhassa paikassa" linjalle kaatunut puu pakkolomautti sähköpaimenen ja kumppanit. Loma keskeytettiin omilla sähköillä. Verkkovirran veroista se ei ole eikä yhtä riittoisaa, mutta pakastimet ja paimenpoika pärjäävät. Seuraavalla viikolla sähköyhtiön mies ilmoittautui tutustumaan kohteeseen. Ajatuksena oli leventää johtokäytävää ja siten vähentää tarvetta rahdata moottorisahoja ja paikkauskaapeleita luonnonkauniilla ja maisemallisesti huomionarvoisella Tupalan metsälaidunalueella. Kaveri totesi kuitenkin nopeasti, että se ei Helvetissä (siis Huljalan) onnistu - puut ovat pitkiä ja rinne paikoin jyrkkä. Taitavat painua johdot maan alle. Toivottavasti nätisti.

Virtaa - ei virtaa

"Hei kaverit, mentäiskö tarkistamaan, onko aidassa sähköt." No, ei tullut kenellekään mieleen tarkistaa, kun tälläkin puolella oli ruoho aika vihreää.

Lauantaita vietettiin osin sähkörajoitteisesti. Näin valoisaan aikaan sitä ei olisi kohta huomannutkaan - varsinkaan kasvimaalla, mutta yhteys valtakunnan verkkoon sattui katkeamaan syömässä käydessä ja silloinkin sen huomasi tiskikoneen hiljenemisestä.

Laitumen aitalankaa oli joskus kymmenen metrin pätkä purossa ja
jännitteet olivat aika alhaiset. Taisivat tässäkin kilovoltit haihtua matkalla,
ennenkuin katkaisija käännettiin naapurikylällä työturvalliseen asentoon.

Emäntä painui takaisin rikkaruohojen kimppuun ja isäntä meni tarkistamaan rotkosta vakiopaikan. Ei suotta, sillä siellä oli taas runko linjalla. Kun oikein etsii löytää numeron, johon sähkölaitokselle voi vikapaikoista ilmoittaa. Numerosta toistettiin ainakin kymmenen minuutin ajan kaikkien asiakaspalvelijoiden olevan varattuna. Näiden digitalisaation ja sähköisen viestinnän aikojen kunniaksi isäntä siirtyi siis etsimään muita ilmoituskanavia. Löytyi jokin sähköpostin kaltainen ja sinne sitten tieto vikapaikasta ja vielä pari kuvaa höysteeksi, jotta korjaajat tietäisivät, mitä tarvikkeita kannattaa ottaa mukaan.

Aika kului, korjaajia ei kuulunut. Lihakylmiö laitettiin invertterin ja akun päähän. Elintarvikevalvontaan toimitetussa omavalvontasuunnitelmassa kylmyyden varmistusmenetelmissä mainitaan, että tilalla on käytössä aggregaatti. Tämä kevyempi järjestelmä taitaa olla lueteltuna vain matkakylmennyksen kohdalla. Aika kului edelleen, eikä korjauspartiota kuulunut. Omavalmistesähkö kytkettiin pörisemään ja pakastimet hyrisemään. Samalla laidunten aitoihin palautui muutama tuhat volttia (huom! ampeerimäärä on olematon) vakuuttavuutta. Korjaajatkin ilmestyivät. Kolme miestä, jotka totesivat, ettei kaikkia tarvittavia osia ole, joten yksi lähti niitä hakemaan. Isännän ilmoitusta he eivät olleet kuulemma mitään kautta saaneet. Ihan kaikki sähköiset järjestelmät eivät taida kuulua sähkölaitoksen vahvuuksiin.

Muutakin kuin rikkaruohoja
alkaa olla. Pientä harventamisen
tarvetta ehkä? Mangoldi iti
odotettua paremmin.

Vikapaikka oli siis laidunaluetta. Johtoa korjatessa ja tarvikkeita siirrellessä korjaajat joutuivat välillä vaihtamaan aidan puolta. Isäntä kyllä huikkasi etäämmälä varoituksen sähköstä. Pari rumaa sanaa sisältänyt kaiku kertoi, että varoitus tuli niukasti myöhässä. Eihän aitasähköä silloin tarvitse väistellä, kun ollaan sähkön puuttumisen vuoksi hommissa. Operaatio eteni ja yhteys Olkiluotoon ja kumppaneihin palautui. Lihat olivat edelleen oikean "kylmyisiä" ja lehmät aitojen sisäpuolella. Sähkökaveritkin tunsivat ehkä olonsa muutaman hyttysen piston verran luonnonläheisemmiksi. Enemmän harmia oli naapurikylän nuorisoseurantalolla, jossa oli häät meneillään. Sinne virta palautui kyllä kytkimen käännön jälkeen - ei tarvinnut odotella varaosien noutajaa ja korjaamista. Toivottavasti selvisivät ruuan viivästymisellä eivätkä raaoilla perunoilla.

C-vitamiini (lehtikaali) on lähtenyt hyvin kasvuun.l

Uuden vuoden klapit

Uuden vuoden siistiminen, kun joulusiivouksen jäljet ovat jo
havaitsemattomissa. Nompparellin (vas.) porukka on saanut etuosan pahnat
järjestykseen, mutta takarivin pojilla näyttäisi olevan vielä röykkiön loppu
tasoitettavana.

Uuden vuoden sääennuste aiheutti varautumistoimia. Klapia laatikkoon,
laatikot pulkkaan ja klapit keittiöön. Kaikenlaisia riskejä otetaan, mutta
puuroton aamu olisi jo liikaa. Tuulisen yön jälkeen sähköllä saattaa
olla hyppymatkaa. Tee ajateltiin tehdä termoksesen valmiiksi jo illalla.

Tänään on ollut vuoden vaihtumiseen liittyvien rituaalien vuoro. Kirjattiin ylös traktorien ja kuivurin tuntilukemat, sähkömittarin lukemat, laskettiin paalit jne. Rituaalivälineiksi riittivät kynä ja paperi, ääntä lähti lähinnä avustavasta työvoimasta. Sitä lähtee erityisesti silloin, kun avustava työvoima (2 kpl) on keskenään erimielistä tai vaihtoehtoisesti hyvin innoissaan jostain. Kautta maailman suositut myöhempään vuorokauden aikaan sijoittuvat äänekkäät mutta ruutiset rituaalit jätämme suosiolla niille, jotka eivät ole koskaan viettäneet uuden vuoden päivää hiihdellen jäljittämässä metsään paukkuja karanneita nautoja. Emäntä ei ole, mutta isäntä on nuoruudessaan sitäkin lajia kokeillut. Kyytöt ovat pysytelleet kotona, mutta eivät ne lehmän hermoistaan huolimatta uuden vuoden öinä varsinaisesti ole levollisuutta huoukuneet.

Paalien laskennan tulos vahvisti aikaisemman arvion, että niukasta sadosta huolimatta rehu ei lopu ennen kuin uutta taas kasvaa. Teurasruuhkan muodostamiselle ei siis sen puolesta ole tarvetta. Tähänastinen syksy ja alkutalvi on tosin syöpötelty ylivuotisia heiniä. Viime suven korsiin siirrytään vasta nyt. Toivottavasti turpien omistajat ilahtuvat tuoreemmasta rehusta ja toivottavasti pötsit eivät tykkää pahaa menneen kesän säillä sokeripitoiseksi kasvaneesta heinästä.

Vähän vielä jouluhymyjä, kun loppiaiseen on vielä turvaväliä.

Uuden vuoden tienooseen on luvattu lumisateella terästettyjä kovia tuulia osin epätyypillisestä suunnasta. Oivallista säätä istua pirtissä, paitsi että pirtti käy koleaksi, jos tuuli ja lumi järjestävät sähkölle hyppymatkaa. Sähkö ei kumminkaan ymmärrä hypätä juuri lämpökeskuksen stokerin virtapireihin. Lämpö siis tulee hakkeesta, mutta hake siirtyy varastosta palelemaan sähkön voimalla. Itse asiassa lämpökeskuksella oli juhlapyhän aattojen tapaan pientä remontin tarvetta, joten varaajassakaan eivät ole lämmöt valmiiksi korkeimmillaan.

Klapit ja halot liikkuvat onneksi lihasvoimalla ja niitten liikuttaminenkin lämmittää. Agregaattia tarvitaan vasta sitten, kun lehmien juomasammioissa alkaa pohja häämöttää. Ihmisten vedet hakee lyhyen aikaa vaikka ämpärillä purosta. Lehmien litramäärillä olisi kyllä vesitornissa puolensa - painovoima - niin kauan kuin sitä riittää - tehoaa vaikka sähkö olisi poikkikin. Laiskemmat naudat tosin nytkin särpivät välillä lunta silloin, kun eivät viitsi löntystellä juoma-altaalle. Suositusta lumen syönnin välttämisestä ne tuntuvat noudattavan yhtä hyvin kuin noin kolmi-nelivuotiaat yleensä.

Vähän sähköä

Aamutunnelma ei ollut kovin sähköinen. Imatran tai Olkiluodon apajille ei siima meiltä ulottunut. Sähköä oli lähinnä kännykän akuissa. Tuuli oli viuhtonut pitkin yötä ja vielä aamullakin oksat heiluivat siihen malliin, että niitten irtoaminen sähkölangalle ei ollut yllätys. Emäntä aloitti siis aamun raapaisemalla tulitikun puurokattilan alapuolella. Kylmän aamiaisen pelkoa ei ollut. Lehmilläkään ei ollut hätää, sillä kesäaikaan juomaan pääsee purolle, vaikka vesipumppu olisi pakkolomalla.

Karjatalousmielessä tärkein sähkölaite kesäaikaan on sähköpaimen. Sekin on tarpeellinen vain silloin, kun eläin koskettaisi aitaa. Useimmiten siis ei. Joskus havaittaessa nautaeläimiä laitumen ulkopuolella, muistetaan, että tosiaan, paimenen pistoke jäi laittamatta takaisin seinään silloin viisi päivää sitten, kun aitaa korjattiin jossain laitumen äärissä. Positiivinen puoli on siis sähkön säästö ja negatiiviset puolet ovat sorkanjälkiä väärässä paikassa.

Tässä päästiin jo purkamaan vaihtoehtosähköistyksiä. Akku&kumpp. kärrätään odottamaan keskiviikon Järvenpää-Kerava-Tuusula -rekojakelua.

Kyytön lihaa kaupittelevalle aika tarpeelliseksi ovat ruvenneet myös pakastimet. Nyt niissä köllötteli noin kilon paketeissa puolikas sonni, jonka kylmästä kohtelusta piti varmistua. Vaikutti nimittäin siltä, että sähköt olivat olleet poissa jo useamman tunnin.

Talossa on agregaatti. Näin kesäoloissa lamppujen ja lämpölaitoksen stokerin ja kiertovesipumpun toimiminen tai toimimattomuus vaikuttavat kuitenkin mukavuuteen vaikkapa tammikuuhun verrattuna huomattavan vähän. Pyykkikoneen käyttöäkin malttaa muutaman tunnin odottaa. Pelkän pakastimen takia ei siis agregaattia viitsinyt käynnistää. Turvauduttiin kevyempään järjestelyyn. Matkaoloissa lihaa kuljetettaessa pakastimia pidetään tarvittaessa kylmänä akun ja invertterin avulla. Ne kärrättiin nyt pakastimien vierelle ja annettiin sähkön virrata, kunnes taas valtakunnanverkko alkoi pelittää tontillemme asti.

Lanka oli poikki aivan lähimaastossamme Helvetin rotkossa. Paikka on linjan korjaajillekin nimensä veroinen. Kalustoa ei yleensä pääse ajamaan viereen vaan tarvikkeet saa kanniskella perille. Tähän aikaan vuodesta ilmavoimat inisevät seurana, talvella taas saa kahlata lumessa. Rotkossa oleva lanka on jotain erikoisvahvuutta, jota ei normaalisti korjauspartion mukana kulje. Valmista tuli siis vasta varastokeikan jälkeen. Eihän siinä tietysti kiire onneksi ollut, kun taksamittarikin oli sopivasti sunnuntaiasetuksissa.

Hiukan hailakkana näkyy. Katkennut sähkölanka roikkuu tolpan vasemmalla puolella. Sähköyhtiöstä on saavuttu korjaamaan. Tällä kertaa korjattava paikka oli helposti lähestyttävällä etäisyydellä eikä metsälaitumen puolella, missä mahdollisesti saa välittömän lehmänkielisen arvion työn sujuvuudesta.