Puimurin talviloma häämöttää

Hytittömästä puimurista saisi parempilaatuisia kuvia, mutta vastaavasti riski
kameran putoamisesta leikkuupöydälle on suurempi. Puintivalmis
apilapelto näyttää tältä.

Syksyn viimeiset leikkuupuimuriharjoitukset ovat ohi. Kauden päätti tänäkin vuonna puna-apila. Pellon tyhjennyttyä puolikkaan puimurin omistaja (isäntä) ajeli kokonaisen puimurin sen toisen puolikkaan haltijalle. Tarkkaan ottaen neljänneksen omistaja ajeli, koska puimurin puolikas on emännän ja isännän yhteistä omaisuutta. Isännällä oli kuitenkin emännän lupa ajella ihan koko puimurilla.

Perille päästyään isäntä soitteli noutajaa. Emäntä tietysti hövelisti lupasi tulla, mutta pihassa totesi, ettei autoja ollutkaan kotosalla. Ukin tiedettiin olleen liesussa, mutta mummokin oli ottanut pyörät allensa. Polkupyörän tarakassa kököttävä iloisen punainen istuin olisi isännän takamukselle liian kapea ja lisäksi siinä on 22 kilon painorajoitus. Se ei siis ollut käyttökelpoinen vaihtoehto. Pihapiirissä häämötti kuitenkin pari nelipyöräistä, joten näppärä ratkaisu oli lähteä isännän hakuun traktorilla. Tehokkaasti samalla reissulla saataisiin haettua pellolla nököttävä apilakärry kotiin. Emännän pohdittavaksi vain jäi olisiko tällaiselle kahdestaan auringonlaskussa -ajelulle romanttisempaa lähteä vihreällä vai punaisella valmetilla.

Muita ajankohtaistapahtumia on puronvarressa eilen sähkölinjalle kaatunut puun runko. Onneksi lehmät eivät olleet "kotona" vaan toisella laitumella. Maassa ja puussa olevat sähköjohdot aiheuttivat paikallista ukkosen jyrinää. Kuvaa tarkasti katsottaessa näkyy yläreunassa johtoihin eilen laitettuja jatkoksia, paksumpia kohtia. Sähköt olivat poissa muutaman tunnin.

Punaisesta puuttuu hanttikuskin penkki, joten siinä saa istua romanttisesti vierekkäin samalla penkillä. (No joo, ei  me ihan niin kapeita olla. Käsinojan saa kännettyä penkin levennykseksi.) Vihreässä on tämä ehkä epäromanttiseksi luokiteltava lisävaruste - ohjaamon takakulmassa oleva istuinlevy, jolla matkaajista lyhyempi hyvinkin mahtuu istumaan. Hongankolistaja joutuu laittamaan runkonsa mutkalle. Emännän romantiikan puuska oli ilmeisesti maltillista tasoa, sillä pihasta starttasi vihreä menopeli matkaan kohti naapuria. Tässä kohdassa mainittakoon, että naapuri on maaseudulla maantieteellisesti paljon laajempi käsite kuin taajaväkisissä yhdyskunnissa. Tähän naapuriin oli kuusi kilometriä. Isäntä löytyi - sekä oma että naapurin. Ensin mainitun kanssa matkaa jatkettiin auringon taivaanrantaantuessa. Jokusia soratiekilometrejä myöhemmin seuraan tuppaantui apilakärry, mutta se ei onneksi sanonut mitään epäromanttista.

Lehmän kuvia sivun koristeeksi. Litu, Nokkonen, Merja-Kristiina ja Nompparelli palaamassa takaisin kotilaitumelle. Isäntä kulki edellä ja emäntä oli peräpään valvojana. Matkalla ohitettiin sonnien laidun ja siihen jäädään usein seurustelemaan, jos takaa ei hoputeta.