Suosiollinen suojasää

Vettä jään päällä. Muutama päivä suojasäätä ja puro tuli näkyviin valkoisen katteensa alta.

Marmoroitunutta entrecôtea. Tällaisen ohella tulee
mehevää jauhelihaa, jolla on kyllä kyytön syöjissä ystävänsä.

Melkein päästiin helmikuu loppuun pakkassäässä, mutta hiihtoloman alkaessa rupesi lämpömittari kipuamaan ja taivas tarjoilemaan ei-lunta. Osa taisi olla jonkinlaisia jääpiikkejä, tai ainakin ne siltä tuntuivat vastatuuleen hiihtäessä. Lehmätkin käänsivät siinä säässä häntäpään tuulta vasten, mutta sisälle ei moisen takia näyttänyt olevan tarvetta mennä. "Ei heitä sää voi säikyttää. Ei kuihtumaan saa talvetkaan...." Ainakin teuraaksi menneillä hiehoilla ovat ruhon rasvaluokat olleet sellaisia, ettei todellakaan voi puhua kuihtumisesta. Sonnit ovat sitten hoikempia poikia, vaikka saavat sulavampaa rehua. 

Fileitten ja paistien marmoroituneisuus on yleensä suoraan verrannollinen ruhon rasvaluokkaan. Teurastamoon myytäessä korkea rasvaluokka alentaa tuottajan saamaa hintaa. Lisäksi eläimen on rasvakiloa varten syötävä enemmän kuin lihakiloa varten. Paksukaisten kasvattaminen ei siis ole tilalle taloudellisesti mielekästä. Huolellisesti marmoroituneet fileet ja vähärasvainen jauheliha eivät myöskään kasva samassa eläimessä. Jostain syystä kuluttajista merkittävä osa kuitenkin suosii edellä mainittua biologisesti mahdotonta yhdistelmää. 

Kissa opasti Fedja-setää (henkilöitä Eduard Uspenskin kirjoittamissa talossa huolella luetuissa teoksissa) kirjoittamaan säästä, kun ei tiedä, mistä kirjoittaisi. Säästä aloittamalla päätyi näköjään kirjoittamaan lihan laadusta. Kyseisestä lähtökohdasta oli kuitenkin tarkoitus päätyä puron varteen. Suojasäätä oli nimittäin hiihtolomasta huolimatta hetkeksi vähän kaivattukin. 

Puron varressa alkaa ensi viikolla liito-oravahakkuu. Rotkosta kaadettavista kuusista osa on todella pitkiä ja osa on kallellaan. Puut noudattavat kaatuessaan fysiikan lakeja. Mahdollisuudet saada ne kaatumaan toivottuun suuntaan paranivat oleellisesti, kun lumet putosivat suojasään myötä latvoista alas. Tosin jos suojasää jatkuu kovin pitkään sateen kera, realisoituu fysiikan laki, joka estää metsäkonetta ja puukuormaa pääsemästä rotkosta aikanaan ylös. Nyt näyttäisi kuitenkin päivällä päivä paistavan ja yöt alkavat mennä pakkaselle, joten koneet toivottavasti pääsevät liikkumaan ilman kommervenkkejä eivätkä jätä isompia jälkiä.

Tämän kuvan lisäämiseen ei päädytty minkään etelämaalaisen kotieläimen ruumiinosan kautta. Kuva oli yksinkertaisesti ajankohtainen, koska menopeli on tullut pajalta edellisen tekstin julkaisun jälkeen. Ihan oikeita Länkkäreitä talossa on puoli kpl.

Joulumyyntiä

Turvetta tuli viime talvena rekkakuorma.
Sillä kuviteltiin selvittävän
tämänkin talven yli, mutta jäljellä
ovat enää seinän vieressä
häämöttävät pienet knököt.
Vuoristo on ehtinyt kulumaan sitten
viime näkemän. Osasyy on viime
talven leutous, jolloin turvetta kului.

Kaivuri mahtuu oviaukosta oikeassa kulmassa. Nyt oli kulma hitusen väärä,
ja ovi tuli alas.Johtuiko osin markkinaviikkojen lyhyiksi jääneistä yöunista.
Työmaalla oltiin yhdeksän maissa aamulla. Pitkään nukkuminen olisi ollut
sinä aamuna todella hyvä ja työtä säästävä vaihtoehto. Jälkikäteen voi
todeta, että olisi ollut nopeampaa kiskoa toinenkin ovi auki kuin perästä
päin korjata pudonnut ovi ja liukukisko. Ilman kuukulkijaa se olisi ollut
vieläkin tyoläämpää. Ja vähemmän turvallista.

Pari edellistä viikkoa on kannettu korttamme kekoon, jotta talousennustajien arviot joulumyynnistä eivät floppaisi.  ReKo-myynneissä on juostu useampana iltana viikossa sekä osallistuttu Knehtilän joulumarkkinoille. ReKoissa on kyllä aina ollut mukavaa. Varjopuoli on myöhäinen kotiintulo, jos on etelässä asti käynyt. Tai ei se kotiintuloaikakaan vielä ole ongelma, mutta seuraava aamu ei ymmärrä tulla yhtään tavallista myöhemmin. Konkreettisen korsien kannon vielä voi ajoittaa mieleiseensä kohtaan päivää, mutta koululaisten ja päiväkerholaisten heräämistä/herättämistä ei. Nuorimmat tulevat peippospirteydellä - eivät ole menneet etelään, puoli kuuta -sääntö ei päde - kuuden maissa tiedustelemaan, koska keitetään puuroa. Hiukan varttuneemmassa päässä taas pitää vanhempien varmistaa, että oppivelvollinen on ajoissa liikenteessä. Ja osa toimisi automaattisestikin ottamatta ongelmaa unisten vanhempien kaltaisista pikkuseikoista.

Kyytönliha tai hampunsiemenet ja pavut eivät varsinaisia joulun sesonkituotteita ole, mutta niillekin on enemmän ottajia silloin, kun väkeä on liikkeellä. Ja onhan sitä liikkeellä. Tämä on jotain mitä etelänmaalainen voisi pitää eksoottisena. Torilla tai parkkialueella on aika vähän valoa, vielä vähemmän lämmintä, räntääkin saattaa sadella, mutta silti joukoittain suomalaisia lähtee bongaamaan oikeita pakettiautoja siitä pimeydestä. Ei meitä sää voi säikyttää. Eikä ässän ja koon ketjuohjaus. Lisäksi aika monelta jäisi kyseisissä sääoloissa iltaulkoilu väliin, jos ei olisi tilausta noudettavana. Raitis ilma parantaa yleensä unia. Toivottavasti toimii asiakkaillakin.

Vihreä joulu häämöttää. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan viimeistään tapaninpäivänä. Nyt päivät ovat olleet enimmäkseen suojan puolella, öisin on onneksi pakkasta. Kuivitustöitä on siis piisannut ja turvetta kulunut. 

Suojasään töitä. Traktorin pääsi pesemään. Letku vielä tyhjäksi, kun yöllä on pakkasta. Etukuormaajassa ovat trukkipiikit paikallaan, koska äsken on nostettu kuution laatikko peuranporkkanoita pois auton peräkärryltä. Riistanhoitoa siis.